12 sulkua ja 6 siltaa 4.6.

Maanantaiaamuna olimme jälleen valmiita uuteen sulkupäivään. Edessä oli jälleen uusia kokemuksia, sillä matkallamme tulee olemaan yhteensä 12 sulkua, joista pari on kaksoissulkua ja lisäksi kuusi erilaista siltaa. Yksittäiset sulut olivat jo meille tuttuja. Kaksoissuluista vielä pohdimme, kuinka köydet tulee siirtää sulun toiseen osaan, kun välissä ei pääse tulemaan veneeseen.

Juttelimme sunnuntai-iltana saksalaisen Weeki Wachee veneen miehistön kanssa ja huomasimme, että meillä on sama matka maanantaille, niinpä sovimme lähtevämme yhdessä heti ensimmäiseen Söderköpingin sillanaukaisuun kello 9. Matka taittui leppoisasti yhdessä ja olimmekin ainoat veneet samanaikaisesti sulussa. Tavaksi tulikin, että me kiinnitimme Suwenan sulun vasemmalle reunalle ja he laittoivat Weeki Wacheen sulun oikealle laidalle.

Myös Götan ensimmäiset sillat olivat meillä edessä. Oli niin rullasiltaa, kääntö- ja nostosiltaa kuin myös rautatiesilta. Göta oppaassa neuvottiin ajamaan vain lähelle siltaa. Kameravalvonnalla he sitten avaavat sillan veneille. Uskomatonta, mutta se todella toimi juuri niin.

Ensimmäisellä kaksoissululla (Carlsborgs slussar) oli sulkuvahtina todella kiva tyttö, jolta kyselin valmiiksi peräkkäisten kaksoissulkujen eroja ja yhtäläisyyksiä, jotta saan köydet hoidettua mukanani myös tuplasulun yläsulkuun. Kaksoissuluissa ei nimittäin voi välillä köysien kiinnittäjä palata veneeseen, vaan pitää kävellä veneen vierellä kanavan reunaa pitkin. Veneitä oli liikenteessä vielä sen verran vähän, että ystävällinen tyttönen jopa lähti mukaamme seuraavalle sululle auttamaan minua. Jälleen kerran etukäteisjännitys oli turhaa, sillä kanavan reunaa pitkin on helppoa kulkea ja sain hoidettua köydet ihan hyvin.

Saavuttuamme Norsholmin jälkeiselle rautatiesillalle ja sen jälkeiselle sululle, oli seinällä kyltti, jossa pyydettiin pysymään veneessä ja käyttämään sulun seinillä olevia kiinteitä köysiä. Sulun yläpäästä roikkuvat köydet tulivat meille tutuiksi jo Suomen Saimaalla suluttaessamme. Näitä köysiä kyllä hämmästelimme, sillä ne olivat ensinnäkin liian lyhyet ainakin meidän veneen knaappien takaa pyöräytettäviksi. Ehkä niitä oli tarkoitus pidellä vain käsissä, koska sulun korkeusero oli pieni. Meidän 20-tonnin keijukaista ei kuitenkaan käsin pidellä. Onneksi seinässä oli pari pienen pientä koukkua, joihin köytemme pujotimme ja nousimme päivän viimeisen sulun ylös.

Päivän päätteeksi ylitimme Roxen järven ja kiinnitimme Suwenan Bergin alajuoksulla satamaan. Eivät nuo kaksoissulut enää tuntuneet missään, kun lähestyessämme satamaa, alkoi pikku hiljaa horisontista ilmestyä Götan korkein 7-osainen Carl Johans slussar.

Olipahan pitkä päivä ja lopussa vielä sopivasti sadekin meidät kasteli. Juuri kiinnittäessämme Suwenaa laituriin, saapui Carl Johanin sulkujen sulkumestari kysymään, että haluammeko vielä nousta seuraavat sulut ylös. Juu, ei kiitos. Jätimme suosiolla jotain haastetta seuraavallekin päivälle ja siirryimme nauttimaan vähäksi aikaa vaan laiturielämästä. Illan vietimmekin mukavissa merkeissä Weeki Wacheessa Norbertin ja Hildegardin kanssa.