Paimpolista tähtäilimme lähtömme yläveden seutuville, jotta Andrusin ja Esan edellisen päivän 3d-mallinnus reitin oikaisussa onnistuisi, ja onnistuihan se. Kumpikin silmätarkkana seurasi eilisiä kuivalla merenpohjalla seisoneita ja tänään meriveden kietomia merimerkkejä. Oikopolku ei sinällänsä lyhentänyt reilua mailia enempää matkaa, mutta hauskaa se oli seurata eilistä suunnitelmaa.
Seuraava etappimme oli purjehtia Île de Bréhat saaren eteläpuolelle ankkuriin. Ankkurissa yöpyminen oli gasteillemme uusi kokemus. Paimpol on hyvin suojainen länsituulilla. Aurinko paistoi kauniisti ja päivä oli lämmin. Ajatuksemme oli olla ankkurissa Île de Bréhatilla ja nauttia kesäpäivästä. Tuuli kuitenkin puhalsi luoteesta ja saarten suojasta huolimatta Atlantilta tuuli puhalsi kylmästi. Lisäksi ankkuri ei asettunut heti suorilta kunnolla ja jouduimme vaihtamaan paikkaa. Pidimme sitä merkkinä, että ehkäpä meidän pitää vielä jatkaa matkaa. Pian ankkuri oli ylhäällä ja uusi pläni tehtynä. Jatkoimme matkaa Le Jaudy-joelle Tréguierin edustalle ja laskimme uudestaan koukun. Päivän legiksi tuli 23 mailia.
Iltasella auringonpaiste vaihtui tihkusateeseen, ja tuulta ei ollut lainkaan.
Olimme ankkuroineet erittäin rauhalliseen joenmutkaan Le Jaudy-joella ihan Tréguierin edustalla. Varsinkin kun muut veneet jatkoivat ylävedellä satamaan, saimme joen yöksi kokonaan itsellemme.
Iltauinti joella, jota seurasi päivällinen Suwenan keinahdellessa joella ankkurissa vanhan ranskalaisen châteaun varjossa, eivät olleet lainkaan hassumpi päätös päivälle.
Rauhallisen yön jälkeen nostimme aamulla ankkurin ja suuntasimme kohti Roscoffia, Suwenan talvehtimissatamaa. Kesän viimeinen purjehduslegi sujui rattoisasti. Aina siitä kesän viimeisestä legistä pitää jotenkin aivan erityisesti nautiskella.
Olimme varanneet Suwenalle paikan Roscoffista jo kevättalvella. Roscoffin satama on rakennettu vuonna 2013 ja satama on edelleen uudehko ja hyvässä kunnossa. Saimme Suwenalle erinomaisen laituripaikan ja olimme tyytyväisiä satamavalintaamme myös nyt kun pääsimme sen paikanpäällä näkemään.
Merja ja Esa vuokrasivat sähköpyörät ja lähtivät tiistaina kiertämään Roscoffin niemeä, sillä aikaa kun me valmistelimme jo Suwenaa talvea varten.
Kaupungin kesäkaudeksi järjestämä ilmainen Rosko Bus -linja on näppärä apu, jolla pääsee helposti huvivene- ja lauttasatamasta niin Roscoffin keskustaan kuin myös läheiseen ruokakauppaan. Kävellen keskustaan menee noin varttitunti. Roscoffin keskustassa on muutamia ravintoloita ja tietysti useita lättylöitä eli crêperies ja mikä parasta, myös oma Belle-Iloise kauppa.
Meidän saapuessa Roscoffiin oli keskustassa lähialueen siideritilan esittelyteltta. Elävää musiikkia ja iloisia ihmisiä ja siiderin maistelua, tämähän vaikuttaa lupaavalta satamakaupungilta Suwenalle.
Perjantaina me seurasimme Esan ja Merjan keskiviikkoisia jalanjälkiä kohti kotia. Ensin paikallisjunalla Roscoffista Morlaixiin, josta nopealla TGV-junalla Pariisiin tai vaikkapa suoraan Charles De Gaullen lentokentälle. Neljän tunnin junamatkalla matkaa taittuu mukavat 600 kilometriä, nopeaa vai mitä?
Snif, tuntuu niin haikealta jättää Suwena veteen odottamaan koko talveksi tänne Bretagneen, kunnes taas uusi purjehduskausi on käsillä.