Onneksi kiiruhdimme lauantaiyöksi takaisin Ranskaan, sillä kovat länsituulet todella puhaltelivat merellä ja sääennusteen mukaan tulevat vielä puhaltamaan useita päiviä. Saimme omakohtaisesti kokea, kuinka ärsyttävää on, kun vastatuuli vain jatkuu ja jatkuu, kun meidän olisi pitänyt päästä jatkamaan matkaa länteen ehtiäksemme Roscoffiin viikonlopuksi. Meillä oli edessä reissu Suomeen ja joka aamu pohdimme, mihin voimme Suwenan matkan ajaksi jättää. Mieluiten olisimme toki halunneet ehtiä takaisin Roscoffiin omalle marinapaikalle, mutta tuuli vain jatkoi puhaltamistaan.
Tällä vesialueella vallitsevat tuulet ovat lännestä. Vaikka kuinka länsituuli puhalsi pitkin Bretagnen rannikkoa, niin St Malon lahti kaartuu sen verran syvästi etelään, että rannikon läheisyydessä on aina kohtalaisen suojaista tällä tuulella. Veneitä seikkaili koko ajan Île-de-Bréhat kulmalta St Maloon saakka noin 50 mailin matkalla pitkin rannikkoa. Meitä lahdenpohjukka ei kuitenkaan auttanut, nimittäin heti Île-de-Bréhatin nurkalta Atlantin todelliset kasvot paljastuvat, eikä meitä oikein huvittanut lähteä puskemaan vastatuuleen ja kovaan maininkiin kohti Roscoffia.
Lopulta päätimme, että viivymme rauhassa Saint Quay Portrieux’n satamassa ja keskitymme nauttimaan Ranskan rannikosta. Täällä laiturit olivatkin hyvät ja parin päivän jälkeen seurattuamme sataman toimintaa, totesimme, että voimme hyvillä mielin jättää Suwenan tänne muutamaksi päiväksi.
St Quay Portrieux’n satamassa on sekä huvivenesatama että laituri kalastusaluksille. Satama on hyvin suojattu aallonmurtajalla, ja avoinna 24h riippumatta vuoroveden korkeudesta. Täällä Pohjois-Bretagnen rannikolla tämä on harvinaista, kun vuoroveden vaihtelu on 8 – 10 m ja monet satamat ovat auki vain muutaman tunnin yläveden molemmin puolin. Veneen kiinnitysköysiin sai myös laittaa joustimet, sillä kalastusalukset aamun pikkutunneilla lähtivät satamasta sen verran liukkaasti, että niiden peräaalto heilutteli kaikkia veneitä melkoisesti.
Nyt kun meidän pysähdys venyi pidemmäksi, oli myös todellista hyötyä näistä kahdesta Ranskan kortista. Ensin saimme Porte Escales -kortilla pari ensimmäistä vuorokautta veloituksetta. Iloksemme Transeurope Marinas -kortilla säästimme vielä melkoisesti, kun etukortilla saimme useita vuorokausia erikoishintaan.
Meille myös selveni, miksi ranskalaiset satamat ovat täynnä pieniä moottoriveneitä, joissa on pikkuinen istuma- tai seisomakorkeuksinen kuljettajan koppero keskellä. Tässäkin satamassa tällaisia veneitä oli satoja ja ne lähtivät innokkaiden kalakavereiden kanssa lähialueelle kalastusretkille. Pohjois-Atlantin vesi on kylmä kesälläkin. Vaikka sisämaassa on hellelukemat, niin merellä on kylmä viima, joten jonkinlainen tuulensuoja on todella tarpeellinen pitämään kalastajan lämpimänä. Saint Quay Portrieux satamassa on tuhat venepaikkaa, joista noin 700 – 800 aisassa odotti juuri tällainen moottorivene kalastajaansa pyörähtämään merellä vuoden ympäri.
Bretagne on kuuluisa kauniista rannikostaan, roosasta graniitistaan ja tietysti 2000 kilsaa pitkästä rantapolustaan. Tähän ei tietysti ole vielä huomioitu sisämaassa risteileviä kävelypolkuja. Poluilla on runsaasti patikoijia ja ystävällinen bon jour toivotettiin jokaiselle vastaantulijalle.
Yhtenä päivänä otimme tavoitteeksemme kävellä seuraavaan kaupunkiin Biniciin, jonne oli leppoisa kahdeksan kilsan matka. Polku kiemursi ylös ja alas kukkuloilla seuraten St Malon lahden rantaa. Binic on kaupunkina viihtyisämpi kuin Saint Quay Portrieux, sillä se on eläväisempi kävelykatuineen, vanhoine kaupunkeineen ja rantakahviloineen. Satama siellä on toki pienempi ja sulun takana. Muutama vieraspaikka sieltä kuitenkin löytyy ja pikaiselle päivän parin pysähdykselle se olisi oiva paikka.
Kävimme myös bussimatkalla seuraavassa isommassa kaupungissa. Saint Brieuc on vain 45 minuutin bussimatkan päässä. Toki matkamme tärkein tehtävä oli käydä lunastamassa lähimmältä juna-asemalta TGV-junaliput päästäksemme tulevalla viikolla Pariisiin. Kun junaliput lämmittivät laukunpohjalla, vietimme turisteina shoppailupäivän ostoskaduilla.
Suwena jäi odottamaan meitä St Quay Portrieux’n laituriin, kun maanantaina matkustimme ensin junalla Pariisiin ja sieltä lentäen Suomeen. Samalla lähti 10 päivää paikallaan seisonut matalapaine vihdoin liikenteeseen ja matkasi kanssamme Pohjolaan. Harvoin sitä pääsee samasta matalapaineesta nauttimaan kahdesti 🙂
Kun kolmen päivän päästä palasimme Suwenalle, paistatteli Bretagne vihdoinkin ihanassa auringon lämmössä ja tuntui kuin olisimme palanneet uuteen kesäiseen satamaan.