Pitkästä aikaa Suwenan kesämatka starttasi kauniissa, lämpöisessä säässä, kun irrotimme köydet maanantaiaamuna Roscoffissa. Toivottavasti tämä enteilee lämmintä kesää koko matkalle. Matkasuunnitelmaan on kyllä varattu jälleen säävaraa, kun edellisinä kesinä olemme jääneet jumiin kovien tuulten vuoksi.
Lähdimme tuulettomassa säässä matkaamaan kohti länttä ja Brestin kaupunkia. 70 mailin legin ajoimme peltigenoalla lähes kokonaan. Meitä oli vajaa kymmenen venettä suuntaamassa länteen ja Finistèren niemen ympäri. Tuuli kävi aina välillä näyttäytymässä, joten jokainen vuorollaan yritti tuulettaa purjeitaan, mutta se kaikkosi saman tien.
Tämän reitin haastavin kohta on Chenal du Four salmi, joka jää Ranskan luoteisnurkan ja Île de Oueussant eli Ushantin saaren välille. Tässä salmessa on kova virta, spring tidella jopa 9 solmua, joten jos ei halua liian hauskaa merimatkaa, on syytä mennä salmesta läpi, kun tuuli ja virta on samansuuntaiset. Muuten röykytys isoissa seisovissa aalloissa on melkoista menoa.
Brestin kaupunkiin ajetaan mailin levyisen Goulet de Brest salmen läpi. Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa. Keskustan läheisyydessä on Marina du Château, johon me suuntasimme. Toinen on Marina du Moulin Blanc, joka sijaitsee noin 5 km päässä keskustasta, Océanopolis akvaarion vieressä. Jälkimmäinen on kuulemma viihtyisämmän näköinen. Me kuitenkin halusimme pysähtyä lähempänä Brestin keskustaa, jotta kävellen on helppoa tutustua kaupunkiin. Näin ollen Marina du Château sopi paremmin meidän suunnitelmiin. Toki se sijaitsee laivaston ja kaupallisen sataman välissä, joten näkymiltään se ei ole kovin hehkeä.
Brest pommitettiin toisessa maailman sodassa ihan muutamaa rakennusta lukuun ottamatta matalaksi ja se kiireesti uudelleen rakennettiin sodan jälkeen. Arkkitehtuurillisesti Brest on tylsähkö. Vain Brestin linnoitus, Tanguy torni ja Saint-Malo kadun vanhat rakennukset ovat säilyneet.
Satamasta pääsee muutamien portaikkojen kautta nousemaan suoraan Brestin ylemmälle tasolle. Me suuntasimme ensimmäiseksi Brestin linnoitukseen. Vain sen itäreuna on avoinna yleisölle, jossa on kansallinen merimuseo. Suurin osa linnoituksesta on kuitenkin edelleenkin sotilaallisessa käytössä.
Museon näyttely oli hyvin toteutettu ja se kuvasi Ranskan merivoimien ja tutkimusmatkailun historiaa. Näyttelyreitti mutkitteli kapeita portaikkoja pitkin, ylös ja alas, tornista toiseen. Kyllä huomaa, että olemme viinin maassa. Ranskalaiset tutkimusaluksetkin lastattiin aikoinaan viinin voimin. Kun muissa laivoissa ja linnoissa lasketaan päiväannos oluessa, niin bretonilaiset merimiehet seilasivat litralla viiniä päivässä.
Keskustassa linnoituksen läheisyydessä on Brestin ostos- ja ravintolakatu rue de Siam. Siamin vierestä hyppäsimme testaamaan joen yli kulkevaa gondolihissiä päästäksemme vilkaisemaan rue de St-Malon 1600-luvun rakennuksia. Pienen kävelykierroksen jälkeen hurautimme ratikalla takaisin Siam kadulle, jossa jäljellä oli Brestin viimeinen tehtävä, eli ostaa leipomosta mukaan tuoreet patongit ja tietysti croissantit. Meillä oli kova into lähteä vielä samana iltana ankkuriin viettämään kesän ensimmäiset hellepäivät L’Aulne joelle.
