Perjantaina aamupalalla Andrus kysäisi, että ”lähdetäänkö tänään San Franciskoon?” Sanoin nauraen, että ”Joo, kyllä se mulle sopii, jos siellä olisi paremmat kelit”. Mistä lentoliput ja mihin vene jätetään, pyörähti heti päässäni. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä 36 merimailin päästä, vanhan mantereen länsirannikolta oma San Francisco löytyy!
Sääennuste lupaili yhtä kaunista päivää ennen kuin alkaa sataa useamman päivän voimin. Alun perin olimme menossa Murokseen, mutta kaunis kesäpäivä San Franciscon lahdella houkutteli – sinne siis.
Aaltoennuste lupaili 2,5 metrin maininkia merelle ja sitä luokkaa se olikin, joten rullausta riitti. Olimme sopivasti ohittamassa Finisterra niemeä lounasaikaan, kun Andrus ehdotti, että ”pyörähdetään lounaan verran Finisterran niemen suojassa”. Oli kyllä paljon mukavampaa pilkkoa salaattiaineksia tyynessä lahdenpoukamassa ja nauttia kalasalaatti ennen kuin palasimme jatkamaan matkaa keikkuvalla merellä.
Aurinko pysytteli tiukasti pilvessä sääennusteen lupauksista huolimatta. Kun saavuimme San Franciscon lahdelle, oli myös ranskalaisvene laskemassa ankkuria. Juuri kun Suwenan koukku oli kaivautunut hiekkaan, niin aurinko alkoi hymyillä ja saimme upean illan ja aamun luonnonkauniilla ankkurilahdella.
Lauantaille oli luvassa kovaa tuulta ja sadetta ja sadetta, joten haikein mielin nostimme ankkurin ja lähdimme jälleen kohti satamaa.