Meille oli itsestään selvää, että ensimmäisen kesämatkamme yön vietämme ankkurissa. Onhan Ría de Arousa täynnä pikku lahtia, jotka ovat täydellisiä ankkurointiin. Andrus oli jo aiemmin pyörähtänyt satamatoimistossa ja telakan omistaja Nito oli vinkannut parista hyvästä ankkurilahdesta tämän päivän tuulille. Olemme huomanneet, että paikallisilta saa usein kullanarvoisia vinkkejä, niin tälläkin kertaa.
Molemmat ankkurisuositukset sijaitsivat saman niemen eri puolilla. Me valitsimme läntisemmän ankkurilahden, joka on kilometrinpituisen Carragueiros hiekkarannan edessä, sillä se oli paremmin suojassa Galician joka iltapäivä nousevalta pohjoistuulelta, Nortadalta.
Matkaa oli vain pari mailia rían toiselle puolelle ja laskimme kesän ensimmäisen kerran ankkurin kristallinkirkkaassa vedessä ja koukku nappasi hyvin hiekkapohjaan kiinni. Lähtömme Xufresta jäi sen verran iltapäivän lopulle, että jätimme jollaretken hiekkarannalle väliin. Nautiskelimme luonnonkauniista ja rauhallisesta ankkurilahdesta ainoana ankkurissa olevana veneenä. Rannan läheisyydessäkin oli todella vähän asustusta, joten mieli hiljaisuudesta herkutellen istuimme Suwenan takakannella. Emme malttaneet edes siirtyä illan tullen sisälle veneeseen. Nautimme ja nautimme vain siitä, että olemme jälleen Suwenalla ja vene on kulussa.
Ainoat rauhanrikkojat olivat tietyin aikavälein yhtäkkiä liu’ussa ohi porhaltavat pienet perämoottoriveneet. Kun kalastuspaatit ja myös ympäröivä maisema näyttivät ihan samalta kuin Fariña eli Cocaine Coast Netflix-sarjassa, niin olo oli autenttinen. Fariñaa on ollutkin hauska katsoa talvella kotona, kun olemme olleet niin monessa samassa Galician paikassa, missä sarjaa on kuvattu.
Ajatuksemme on vähän aikaa vielä pyöriä täällä Espanjan puolella, Galician ríoilla eli lahdilla ennen kuin suuntaamme meille uuteen purjehdusmaahan, Portugaliin.