Baiona oli meidän Galician seikkailun viimeinen etappi ennen Portugaliin seilaamista, ja mahtava pysäkki siitä tulikin.
Saapuessamme Baionan lahdelle siellä oli jo reilusti muitakin veneitä. Andrus kommentoi, että ”tuollahan on sopivasti hyvä ankkuripaikka ja tilaa Suwenan pyöriä”. Laskimme koukun ja yhtäkkiä Andrusin peruttaessa ankkurin pitoa testaten, hän näki Suwenan peräpuolella ihan veden pintaa hipovia kiviä. Niitä ei hetki sitten näkynyt, eikä niitä ollut merkitty karttaankaan. Tulihan hoppu nostaa ankkuri ylös ja ei muuta kuin uutta paikkaa hakemaan. Ei ihme, miksi siinä oli hyvästi tilaa.
Hetken päästä saapui lahdelle ranskalaisvene, joka suuntasi suoraan samalle kivelle. Olimme sopivasti juuri laskeneet jollan, joten Andrus hurautti varoittamaan heitä vedenpinnan alaisista kivistä. Samaan aikaan heidän toiselta puolelta ilmestyi brittimies soutaen omaa jollaansa ja näin ranskalaismiehistö sai kivivaroituksen kerralla kahdelta veneeltä. Baionan päivien aikana kiven ylle oli useita tulijoita, mutta onneksi veneilijät pitivät toisistaan huolta, eikä kukaan rikkonut venettään.
Varo siis vedenalaista kiveä Baionan lahdella: 42N7.093 8W50.448
Ankkurilahtena Baiona on suojaisa, varsinkin etelätuulella, sillä sitä ympäröi kukkulat kolmelta suunnalta. Myös pohjassa oli hyvä pito, eikä 35 solmun etelätuulella kenenkään ankkurit laahanneet.
Me hurauttelimme jollalla rantaan tutkimaan itse kaupunkia. Osa jollareissuista oli ihan kauppareissuja, sillä pitihän Suwena bunkrata viimeisillä Galician herkuilla ennen matkan jatkumista. Varsinkin Galician Mille Nueve olutta piti ehdottomasti vielä mukaan saada.
Baionan vanha kaupunki on ihastuttava katusokkelo, josta löytyi niin herkullisen tuoksuisia ravintoloita, että oli suorastaan vaikea valita. Yksi lempiravintoloistamme oli ravintola Olivando, josta saimme mielettömän herkulliset, suuret ja mehukkaat zampuriñas eli kampasimpukat. Ne olivat niin herkut, että vielä viimeisenä Baionan iltanamme ne piti käydä uudestaan suussa sulattelemassa. Galicialaiset osaavat todella valmistaa kala- ja äyriäisruoat ja näitä kulinaristisia hetkiä tulee varmasti ikävä.
Merenkävijöinä oli ihan must käydä tutkimassa Baionan sataman laiturista löytyvää Kolumbuksen Pinta purjealuksen jäljennöstä. La Pinta Caravel purjealus oli yksi kolmesta Kolumbuksen tutkimusryhmän aluksista hänen ensimmäisellä Amerikan matkalla. Tämä 17-metrinen ja 5,36 metriä leveä Pinta olikin niistä nopein. Oli kyllä uskomatonta kuvitella, millaiset matkaolosuhteet 1492-1493 heillä on ollut 26-henkisen miehistön hoitaessa tehtäviään kapteeninsa komennuksessa.
Pinta laivaa ohjattiin ruorin sijasta aluksen perästä valtavalla puupinnalla. Huikeaa oli se, ettei ruorimiehellä ollut edes näkyvyyttä koska pinna oli kannen alla. Ohjauskomennot annettiin yläpuolella olevasta luukusta ylemmältä kannelta. Kolutessamme Pintaa keulasta perään vierähti siinä tovi jos toinenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia tutkiessamme.
Tälläkin lahdella tutustuimme todella mahtavaan pariskuntaan, Clemenciaan ja Andyyn, S/Y Balaenalta. On mahtavaa, miten veneilleissään löytää uusia ystäviä ja kuinka tarina yhdessä soljuu vene- ja matkakokemuksia vaihtaessa.
Baionassa on kaksi marinaa: yksityinen Monte Real Club de Yates de Baiona ja kaupunginsatama Porto Deportivo de Baiona sekä laaja ankkurialue. Klubisatama oli tosi hieno mutta kallis. Kaupunginsatamassa oli paljon tilaa, tyhjää laituria toisensa perään. Mahtaneeko syynä olla, että pohjoistuulella satamaan vyöryy melkoinen swelli. Baionan satamat olivat selkeästi kalliimpia kuin muutoin Rióilla. Suurin osa veneilijöistä olikin ankkurissa.
Kivan päiväpatikan saa, kun lähtee kiertämään Castelo de Monterreal linnoitusta. Siellä on sekä ulko- että sisäreitti ja muureillekin pääsee kiipeilemään. Nykyään linnoitus on hieno hotelli, josta saa varmasti upeat puitteet vaikkapa hääjuhliinsa.
