Vene oli ollut niin kauan yksin satamassa, että meidän suurin huolenaiheemme oli polttoaineenkunto. Mahtaakohan Suwenan tankit olla täynnä polttoainelevää? Nykyaikainen dieselpolttoaine sisältää aina jonkin prosentin biodieseliä eli FAME-dieseliä, joka on hygroskooppinen. Toisin sanoen se imee itseensä ilmankosteutta. Vettä voi tulla tankkiin myös tankatessa uuden polttoaineen mukana. Vesi polttoaineen joukossa taas on mainio kasvualusta erilaisille leville, jotka saattavat tukkia moottorin suodattimia tai suuttimia.
Diesellevä, jota myös kutsutaan dieselbakteeriksi, on suuri huolenaihe jokaisella pitkän matkan purjehtijalle. Me lisäsimme Suwenaan polttoaineen puhdistusjärjestelmän aikoinaan Saksassa. Kun maaliskuussa tulimme ekan kerran veneelle, oli ensimmäisiä asioita alkaa tarkistaa polttoaine. Jokaista tankkia ajoimme tunnin, jotta varmasti polttoaine ajetaan suodattimen läpi useampaan kertaan. Huh huh, ei vettä eikä levää. Tämä oli suuri helpotus. Jos nimittäin levää olisi ollut, ei Suwena välttämättä olisi päässyt matkaan vielä tänä kesänäkään.
Pohjankunto ja erityisesti potkuri ja sivupotkurit mietityttivät myös, että kuinka suuren mereneläväsopan saamme pohjakasvustosta kasaan? Onhan kolme vuotta ihan liian pitkä aika pitää venettä vesillä liikuttamatta ja nostamatta sitä ylös. Potkuri piti ihan hirveää tärinää ja jyrinää, kun kokeilimme laittaa vaihteen päälle. Saimme satamaheijarilta vinkin sukeltajasta, joka saatiinkin tsekkaamaan Suwenan vedenalaista elämää. Hän kertoi, että itse pohja on vain painepesua vaille kunnossa. Veneen potkurin ja keulapotkurin hän sai simpukoista raavittua puhtaaksi, mutta peräpotkuri oli niin jumissa kasvustosta, että se piti jättää telakalle puhdistettavaksi.
Vene oli muutoin ihmeen hyvässä kunnossa. Tietysti kansi oli tosi, tosi likainen. Andrus joutuikin pesemään ja jynssäämään sitä useamman päivän metri metriltä keulasta perään ennen kuin se alkoi edes vähän näyttää Suwenalta. Sisällä oli kuitenkin kaikki hyvin, kuivaa ja hyväntuoksuista. Pölyä toki oli, mutta ihmeen vähän siihen nähden, että vene seisoi keskellä kaupunkia kolmatta vuotta. Andrusin pestessä kantta minulla riitti siivousta puhdistaessani Suwenaa kaappi kaapilta.
Muita jynssäyksen kohteita olivat köydet, jolla ja fentsut. Jolla roikkui taaveteissa surkeannäköisenä. Alumiinipohjan päällä retkotti tosi törkyinen, osittain ilmasta tyhjentynyt tuubiosa. Siinä jollanpesuainetta kului ja sittenkin se jäi elämää nähneeksi. Sen verran pahasti oli aurinko lian polttanut tuubiin kiinni. Fentsut vuorostaan olivat pyörineet pitkin Suwenan kylkiä, likaantuen ja naarmiintuen, ja samalla naarmien veneen kyljetkin. Äkkiä tilaamaan SVB:ltä upouudet lepuuttajat.
Köysiä meillä on yli tuhat metriä. Pitkin kevättä köysi köydltä pesimme jokaisen köyden: nostimet, skuutit, kiinnitysköydet ja jokaikisen köyden pätkän Suwenasta. Meillä on lakanakankaasta tehnyt vetoketjulliset isot pesupussit, vähän kuin suljetut tyynyliinat, joissa on tosi näppärää pestä köysiä.
Tarkistuslista oli sitäkin pidempi, jotta normaalit keväthuoltotoimenpiteet ja vielä vähän enemmänkin tulee tarkistettua ja että vene on jälleen merikelpoinen. Sitä mukaan kuin lista eteni, niin aina löytyi jotain uutta korjattavaa. Kuten yhtenä tosi helteisenä päivänä Andrus avasi ensimmäisen kerran peräkajuutan kattoluukun. No, aukenihan se, mutta ikkunan kokokin kasvoi, sillä luukun lasi lähti irti kehyksestä. Ei muuta kuin yksi työkohta lisää listaan: raavi vanhat kiinnitysjankit pois ja uusi Sikaflexiä tilalle. Onneksi toukokuun alku oli aurinkoinen, niin ei satanut suoraan sänkyyn. Keväästä tulikin pisin huolto- ja korjausaika, mitä Suwenaa on ikinä valmisteltu vesille talven jälkeen.
Teknisiä rikkoontumisia sitten piisasikin. Veneen käyttöakut olivat entiset. Nämä ovat jo neljännet akut, joten AGM-akkuihin on kyllä rahaa palanut. Andrus teki hyvän löydön. Sen sijaan, että ostaisimme ne venealan yritykseltä “venelisän kera”, Andrus tilasi akut aurinkopanelijärjestelmiä myyvältä uusiutuvan energian yritykseltä. Näin neljän akun AGM-akkupaketti maksoi puolta vähemmän. Samalla tilasimme generaattoriin uuden starttiakun rikkoontuneen tilalle.
Genoan furlex-moottori oli siirtynyt myös ajasta ikuisuuteen. Selden kertoi, että vanhan korjaus saattaa onnistua pienellä todennäköisyydellä tai pitää ostaa uusi uuden sukupolven moottori. Tilasimme uuden ja sitä sitten jäimme jännityksellä odottamaan, että ehtiikö se tulla ennen Lissabonista lähtöämme?
Kun Andrus oli vaihtanut moottoriöljyt ja käynnisti Perkinsiä, hän huomasi, että moottorilaturin jännitesäädin oli hajonnut. Jännite nousi yli 30 volttiin. Perkinsin maahantuoja kävi katsomassa moottoria ja väitti, ettei tätä laturimallia voi korjata, koska ”jokin” on sisäänrakennettu tähän malliin kiinteästi. Taas saimme ehdotuksen tilata kokonaan uusi laturi, jonka hinta oli suolainen ja toimitusaika kaksi kuukautta. Vaihtoehtoina he tarjosivat kopiolaturia, joka oli vain 50 € edullisempi kuin Perkinsin oma ja toimitusaika neljä viikkoa. Satamasta löytyi monien mutkien kautta apua laturinkorjaukseen ja kontakti myös paikalliseen maatalouslaitteiden korjaajaan, joka alle vuorokaudessa vaihtoi laturiin uuden jännitesäätimen. Pienestä boksista olisi jäänyt kiinni, ettei Suwena olisi jäänyt edelleen satamaan.
Vielä viimeisenä mainittakoon, että jääkaappikin oli hajonnut. Onneksi sen korjaukseen löytyi apua tulevalta venetelakalta. Meinasi tosissaan jo huolettaa, että miten meidän haaveilemamme viikon pituiset ankkuroinnit tulevat onnistumaan ilman jääkaappia?
Koko toukokuun alku oli pitkiä korjauspäiviä, jotta Suwena saadaan ajettua telakalle maihinnostoa varten, mutta kyllä sekin päivä koitti – vihdoinkin.
