Suwena sai maistaa vettä jälleen, kun 10. kesäkuuta laskimme veneen vesille. Algésin venetelakan edustalla on laituri, josta vasenreuna on telakan käytössä. Laskun aikaan aalto-olosuhteet olivat suotuisat, mutta aallokko kasvoi yötä myöten suuremmaksi. Vaikka olimme köydet sopivan pitkillä springeillä kiinni, kyllä keikutus oli tosi epämukavaa. Tarkoitus olikin vain tehdä kannenhuuhtelu telakan pölystä ja varmistaa, että kaikki laitteet toimivat ennen lähtöä kesämatkaan. Vesitankki täyteen, ja näin voimme viihtyä ankkurissa vähintään viikon kerrallaan.
Yllätykseksemme telakalla oli ollut toinenkin suomalaisvene Aku Wama, ja Robert ja me olimmekin ainoat yöpyjät tänä yönä telakanlaiturissa ennen kuin kumpikin suuntasimme kohti Cascaisia, josta Suwena suuntaa etelään ja Aku Wama pohjoiseen kohti Suomea.
Irroitettuamme köydet nostimme heti genoan ja kymmenen mailin legistä purjehdimme yhdeksän. Reivatulla genoalla ja vielä vastavirtaan purjehdimme mukavaa vauhtia, huiput 7,5 solmua.
Lähestyessämme Tejo-joensuulla Oeirasta, niemen kohdalla tuuli jälleen pakkautui ja puhalsi 28 solmua. Ohitimme vauhdikkaasti niemellä ylväästi seisovan Forte de São Julião da Barra linnoituksen, joka vartioi Lissabonia.
Purjehdimme neljän muun veneen kanssa, kaikilla suuntanamme Cascais. Aina kun vähintään kaksi venettä purjehtii vähäänkään samaan suuntaan missä päin maailmaa vaan, yhtäkkiä kaikkien purjeiden muodot trimmataan entistä ehommaksi ja kipparit alkavat seurata toistensa manöövereja silmä kovana ja näin purjehduskisa on täysillä käynnissä, niin nytkin. Brittiveneen kanssa olimme kumpikin vuorollaan johdossa, kunnes meidät molemmat linjakas mustapurjeinen kisavene ohitti tyylipuhtaasti.
Saapuessamme Cascaisin ankkurilahdelle se oli jo niin täynnä veneitä, että jouduimme jäämään ulkolaitaan sataman suulle, juuri ja juuri aallonmurtajan sisäpuolelle. Onneksi vielä illan aikana lahdelta lähti muutama vene pois ja saimme näin suojaisemman paikan sisempänä lahdella, sillä pohjoistuulella kerrostalot antavat suojaa Cascaisin ankkurilahdelle. Nostimme kiireesti koukun ylös ja ankkuroimme Suwenan paljon suojaisampaan paikkaan, sillä tuuli nousi koko ajan.
Tuuliennuste oli noin 20 solmua ja puuskissa 28. Tuuli kuitenkin jatkoi kiihtymistään ja siinä ilta kello 11 jo luulimme, että tuulimittari hajosi, sillä lukemat vaan nousivat – yli 40-50, raivoten välillä jopa jatkuvana 50 solmua. Andrus resetoi tuulimittarin ja lukemat vaan pysyivät ennallaan. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta, sillä vedessä ei ollut vaahtopäitä. Kun seuraavana aamuna tuulimittari näytti kuutta solmua kuten pitikin, niin Andrus tsekkasi paikallisen sääaseman tuulimittauksen lukemia edelliseltä yöltä, ja tuuli oli puhaltanut 36, puuskissa 40 solmua. Meillä tuulimittari on korkealla maston huipussa, joten eipä ihme, että tuulimittari tuli hulluksi, Joka tapauksessa yöllä tuulen tekemä meteli oli hirmuinen ja vene kiskoi ja tempoi koukussaan. Myrskytuulesta huolimatta Rocna-ankkuri kuitenkin piti! Luulen, että kerrostalojen antama ylimääräinen suoja merenpinnalla auttoi tosi paljon. Lopputuloksena oli pätkäuninen yö ja tosi repaleinen Suomen lippu mesaaninhuipussa, joka myös kertoi oman tarinan kovista tuulista ylhäällä mastossa. Onneksi meillä oli varalippu vaihtaa liehumaan Suwenaan.
Kun tuuli lauantaiaamulla laantui, vietimme Cascaisissa pari mahtavaa päivää. Cascais on kuin nukkekoti; paljon kukkaistutuksia, romanttisia kävelykatuja ja kaiken kaikkiaan todella viihtyisä ilmapiiri. Kaupunki vilisee ihmisiä niin paikallisia, turisteja ja todella paljon täällä asuvia expatteja. Tämä oli meidän kolmas ankkurireissu Cascaisiin. Eka kerta meni genaakkerihaaverin jälkimainingeissa, toinen kerta kävimme täällä syyspurjehduksellamme ja nyt tuntuikin, että tulemme tutuille mestoille. Näin ollen yksi Cascaisin tavoitteista oli käydä nauttimassa edellisellä reissulla huipuksi todettu kannullinen sangriaa Duke ravintolassa. Sangria maistuikin erinomaiselta ja sen myötä uivat herkulliset valkosipulikatkaravut ja mustekalarenkaat alas liukkaasti.
Cascaisissa on myös venesatama, mutta se on yksi Portugalin kalleimmista marinoista. Toiseksi ankkurilahti on niin huippu, ettei kyllä muutenkaan tehnyt mieli mennä satamaan. Varsinkin tuolla kovalla tuulella meillä ei ollut mitään hätää keinahdellessamme Rocnan turvin. Päinvastoin, mahtoi satamassa olla köydet ja lepuuttajat lujilla!
Vinkki: Ankkurista voit hurauttaa jollalla polttoainelaiturin taakse, kun olet matkalla kartsalle. Jos nimittäin yrittät mennä ankkurista jollalla satamaan, niin marina perii kärkkäästi jollasta päivämaksua.
Sunnuntai oli ihan mahtava aurinkopäivä. Lämpö kipusi 36 helleasteeseen. Siinä oli kiva pärtsäillä jollalla lahdella ja moni pyörikin omien vesilelujensa kanssa tunteja vedessä. Oli sähköistä, bensalla ja lihasvoimilla toimivaa mööpeliä. Cascais on kyllä kerrassaan huippu ankkurilahti!
