Albufeiran biletyksen jälkeen olikin aika siirtyä rentoutumaan ankkuriin Culatralle. Kesäpurjehduksemme toinen pääkohteista oli Culatra. Se on Alvorin lisäksi se toinen ”todellinen” ankkurilahti Algarvessa, joten odotukset olivat korkealla.
Tuulta oli kivasti, joten pääsimme purjeilla koko matkan Formosa-joen suistoon lähelle Faron kaupunkia. Albufeirasta Culatralle tuli kokonaisuudessaan matkaa 24 merimailia. Näin ollen se on oikein kiva päiväsiirtymä uuteen kohteeseen.
Purjehduskirjoissa aina varoitetaan jokisuiston suulla seisovista aalloista, jotka syntyvät, kun vuorovesivirta kohtaa joenvirran. Youtubesta hakemalla vaikkapa esimerkin Floridasta, ”Haulover inlet”, saa hyvän käsityksen minkälaista voi olla meno, kun joki kohtaa meren, vaikka muuten on ihan hyvä keli. Ajattelimme, että joki ei ole niin suuri eikä merellä ollut kovin isoja aaltoja, että voimme mennä joelle vuorovesiaikataulusta riippumatta, milloin vain. Ajatus oli harvinaisen huono. Näköjään myös kokeneille, jo vuosia vuorovesialueella purjehtijoille sattuu lapsuksia – lieneekö Albufeira pehmentänyt aivot? Saavuimme nimittäin juuri isoimman vuorovesivirran, 3,6 solmua aikaan eli vuorovirran puolessa välissä jokisuistoon. Yhtäkkiä mereltä joen suulle saavuttuamme, olimme keskellä melkoista sotkua. Korkeat aallot nousivat kuin tyhjästä kuohumaan ympärillämme. Meteli oli melkoinen veden kuohuessa ja pyöriessä. Viisi minuuttia myöhemmin, kun olimme siirtyneet joelle, tupsahdimme takaisin keskelle tyyntä vettä. Suwenan peräpuolelta vain veden kuohujen kumu jylisi haipuen pian kaukaisuuteen.
Ria Formosa muodostuu Faron ja Olhãon kaupunkien edustalle jäävästä suuresta laguunimaisesta alueesta, jota meren puolelta suojaavat useat pitkulaiset hiekkakynkäät. Osa niistä ovat saaria kuten Culatra. Toiset taas paljastuvat vain yläveden aikaan. Hiekkakynkäitä on jonossa lähes kymmeniä kilometrejä ja lagooni on kokonaan luonnonsuojelualuetta. Vuorovesi pääsee virtaamaan laguunille kuuden sisääntuloväylän kautta, joista vain yksi on riittävän syvä purjeveneille. Laguunin vesi on siis suolaista merivettä.
Osalla hiekkakynkäistä ehtii myös heinää kasvamaan ennen kuin tulvavuoksi pyyhkäisee osan siitä mukaansa lillumaan veteen. Sen vuoksi moottorin ja generaattorin merivesisuodattimia saa usein puhdistaa. Heinää ei kuitenkaan niin paljon ole vedessä, etteikö siellä olisi kiva uida, pullikoida ja leikkiä vesileluilla. Vesi oli niin ihanan virkistävää, etten meinannut millään malttaa tulla pois uimasta. Alvorilla naapuriveneen lapset kovasti kehuivat nähneensä Culatralla merihevosia, mutta niin onnekkaita me emme olleet.
Culatra on hiekan muodostamista saarista suurin, kooltaan 7 km pitkä ja alle kilometrin leveä. Saaren kahdessa kylässä asuu noin 3000 asukasta. Culatran kylä sijaitsee keskellä Culatran saarta ja sen länsipäässä on Farol kylä, jota vartioi majakka. Kylien välillä on vain hiekkapolku. Saarella ei ole lainkaan autoja. Vain pari traktoria, joilla tavaraa viedään veneiltä kauppoihin. Satuimmekin sopivasti kohdalle, kun mantereelta saapui moottorivene tavaraa täyteen lastattuna. Traktori ajoi rantaveteen, jossa näppärästi veneen kuorma lastattiin suoraan traktorin kauhaan.
Culatran kylästä löysimme aktiivisen pienen yhteisön. Vastaantulijat pysähtyivät jutustelemaan keskenään ennen matkan jatkumista omille toimilleen. Sieltä löytyy kymmenkunta ravintolaa, ruokakauppa ja myös koulu. Kylän halki käveltyämme alkoivat pitkospuut, jotka johtivat Atlantin rannalle, mistä upea hienohiekkainen ranta löytyikin. Istahdimme paistattamaan päivää ja herkuttelemaan rantakahvilan jäätelöllä. Kahvilaa pitivät kaksi meribiologia, joten luonnon lähelle he olivat tiensä todella löytäneet.
Viihdykkeeksemme merellä oli meneillään purjehduskilpailu. Kilpailijat ottivat kaiken irti tuulesta ja vendasivat ihan viime hetkellä lähes rannalla. Tuntui, että voisimme koskettaa heidän veneitään. Suhahtelu vain kuului, kun purjeita vendailtiin rivakasti. Vene veneelltä ne katosivat lännessä horisonttiin.
Ria Formosalla voi periaatteessa ankkuroida missä vain, kunhan vettä riittää kölin alla. Culatran edustalle mahtuu jo yksistään pari sataa venettä. Andrus laski, että meidän aikana veneitä oli parhaimmillaan lähes sata. Joka päivä sinne saapui uusia veneitä ja toiset lähtivät. Näimme monta tuttua venettä, jotka olivat olleet samaan aikaan Lagosissa, Alvorilla tai Albufeirassa.
Nyt on aika paljastaa suuri salaisuus: secret beach of Culatra! Aikamme Culatran kylänpinnassa kuljeskeltuamme lähdimme tutkimaan, mitä kylän itäpuolella on? Ja löysimme ihanan kahlattavan laguunin. Culatran kylän kaakkoisella rannalla on matalia syvänteitä, johon ylävesi toi vain vajaan metrin vettä. Olimme ainoat muualta tuodut, kun taas paikalliset olivat tulleet koko perheen voimin nauttimaan kesästä. Lapset leikkivät vedessä, kun aikuiset valvoivat lapsiaan myös vedessä seisoskellen, pikku ryhmissä keskenään iloisesti rupatellen. Voi. Olipa ollut bikinit mekon alla, niin kovasti teki mieli lumpsahtaa linnunmaidon lämpöiseen lätäkköön. Kahlailimme sydämen kyllyydestä ennen kuin maltoimme suunnistaa takaisin Suwenalle. Tämä laguuni varmasti kuivuu alavedellä, joten paikalliset todella tiesivät, milloin vesi saapuu tälle rantsulle lempeästi hellimään uimareitaan.
Culatralla oli rentouttavaa olla ankkurissa. Aurinko paistoi, voi pulahtaa uimaan aina halutessaan ja illalla grillistä kohosivat herkulliset tuoksut. Oli kerrassaan ihanaa nauttia veden liplatuksesta ja grillata – kesä todella tuntui kesältä!
