Syyspurjehduksen päätteeksi oli aika palata Suwenan tulevaan talvikotiin, Alcaidesa Marinaan.
Duquesasta 21 merimailin matka alkoi kauniissa auringonpaisteessa, eikä tuulta ollut lainkaan, joten alkumatka taittui Perkinsin kehrätessä ja me nautimme täysillä ihanasta kesäpäivästä. Onneksi tuuli kuitenkin nousi, niin päästiin vielä purjehtimaankin.
Kun tulimme Gibraltarinkiven suojaa-antavasta varjosta pois, tuuli sen kuin koveni. Samalla meitä vastaan vyöryivät Atlantilta Välimerelle virtaavat vedet usean solmun vauhdilla, joten tuuli ja virta nostattivat yhtäkkisen aallokon. Hetki sitten lempeät vedet muuttuivat hetkessä kunnon sotkuksi. Heti kun käännyimme Europa Point niemen ympäri, kohti La Líneaa, loppui aallokko kuin seinään. Olemme kohdanneet näitä juuri niemenkärjen kohdalla nousevia tuulia useita eri niemiä ympäri purjehtiessamme ja aina ne näyttävät pääsevän yllättämään.
Tähän kauteen on mahtunut neljä maata kahdella mantereella; Portugali, Espanja, Marokko ja Gibraltar. Samoin lukuisia mieleenpainuvia muistoja niin ankkurilahdista kuin erilaisista satamista, ennen kaikkea tapasimme paljon upeita ihmisiä.
Keväällä oli uskomaton tunne irrottaa Suwenan köydet Lissabonissa kahden vuoden koronatauon jälkeen ja päästä taas vesille. Matkaa Suwenan lokiin tällä kaudella kertyi 541 merimailia. Nyt valmistelemme Suwenaa tulevaan talveen Etelä-Espanjassa, ihan Gibraltarin vieressä sijaitsevassa Alcaidesan marinassa. Suwena jää odottamaan meitä tänne La Línea de la Concepción pikku kaupunkiin ja suunnittelemme jo innolla tulevan kesän purjehdusmatkoja.
Hienoa että olet taas blogannut. En ole ennen kommentoinut, mutta olen seurannut matkojanne vuosia. Oma veneily on nyt tauolla, tavoitteena muutaman vuoden päästä eläkkeellä hankkia vene, jolla voi ajaa Turusta Utöseen tai Ahvenanmaalle. Aiemmin veneilyt ovat rajoittuneet 80+ nm päiväreissuihin alle 6 m veneellä.
Mikä on näkökykysi nykyään?
Kiva, että olet seurannut meitä. Veneily on kyllä antoisa harrastus ja Suomen saaristo on oikeasti yksi maailman parhaita veneilyalueita. Siellä kuluu päivä jos toinenkin 🙂
Olen sokeutunut kolme vuotiaana ja nykylääketieteellä ei edelleenkään apua ole tarjolla, mutta olen sinut asian kanssa. Veneily on kyllä siinä mielessä mahtava harrastus, että erilaiset rajoitteet ovat hidasteita eikä esteitä.