Kolme päivää lekoteltuamme ankkurissa jatkui matkamme 48 mailia Almerimariin.
Jokainen Välimerelle saapuva tai Atlantille suuntaava blogaaja näyttää pysähtyvän Almerimarissa. Meillä oli edessä työviikko, joten päätimme, että etätyö on mukavampi tehdä satamassa, kun iltaisin pääsee jaloittelemaan työpäivän päätteeksi.
Meillä ei ollut kovin suuret odotukset Almerimarista, kun käsityksemme oli, että se on pikku kylä kurkkupeltojen keskellä. Se on sitäkin, mutta Almerimar osoittautui paljon viihtyisämmäksi ja vireämmäksi lomakyläksi. Koko marinan neljän satama-altaan ympärille on rakennettu hotelleja, loma-asuntoja ja lukuisia ravintoloita, jotka varmasti antavat mukavan suojan talvimyrskyillä vedessä talvehtiville veneille.
Almerimar on ylivoimaisesti edullisin satama Välimeren puolella säilyttää sitten veneen talven vedessä tai maissa. Me emme olleet vielä kirjautuneet edes satamaan sisään, kun he jo oma-aloitteisesti laskivat meille talvisäilytystarjouksen satamatoimistossa. Venepaikkoja heillä on 1100, joissa oli paikkoja niin katamaraaneille kuin pisimmillään 60 metrisille veneille, ja maissa mahtuu talvehtimaan 150 venettä. Satamassa olikin veneitä todella monista maista odottamassa omistajiaan palaavaksi veneelle. Myös tuttu suomalaisvenekin sieltä löytyi yksinäisenä riippulukolla suljettuna.
Monet tekivät aktiivisesti huoltoja ja sataman viereinen telakkakin oli täynnä kuhinaa. Täällä näytti olevan tarjolla kaikki tarpeelliset huoltopalvelut. Jos hintakin on kohtuullisempi, niin ei ihme, että satama-altaat ja maasäilytyspaikat olivat täynnä vireää kuhinaa. Esimerkiksi 165 merimailin päässä Alicantessa Suwenan talvisäilytys olisi maksanut kolme kertaa enemmän – huh!
Kaikki venepaikat ovat kadun vieressä, jolloin asunnoille ja ravintoloihin kulkevat ihmiset kävelevät veneiden vieritse. Jos tänne jättää veneen, saa kyllä kiinnittää kaiken huolella ja kerätä irtotavarat kannelta, jotta ne vielä on tallessa palattuaan. Ystävämme säilyttäessään talvikauden venettä Almerimarissa kertoi, että naapuriveneeltä oli kadonnut pelastuslautta talven aikana.
Kun Andrus etsi meille tulevaa talvehtimissatamaa, hän ei innostunut Almerimarista, vaikka tiesimme sen hinnan olevan kohtuullisempi. Meille on aina tärkeää, että satama sijaitsee hyvän kulkuyhteyden päässä. Almerian lentokentälle on toki vain 60 kilometriä, mutta sieltä menee vähemmän lentoja ja meille yhteydet eivät näyttäneet hyviltä. Sen vuoksi olimme varanneet seuraavan talven paikan jo Valenciasta. Pyrimme pyörähtämään veneellä muutaman kerran talven aikana, niin saadaan ladattua veneen akkuja ja omiakin. Onhan Valencia Espanjan kolmanneksi isoin kaupunki ja siellä nähtävää ja tekemistä varmasti piisaa.
Almerimar todella osoittautui vireämmäksi paikaksi kuin odotimme. Voikin sanoa, että se on turistikaupunki, joka on muodostunut sataman ympärille ja lähes katkeamaton jono ravintoloita tarjoaa tietysti andalusialaisia keittiönherkkuja. Viikon pysähdyksellä löysimme monia erinomaisia ravintoloita ja Suwenan pentri sai vapaaviikon uskollisesta palvelustaan.
Almerimarissa on myös ihanan pitkät hiekkarannat, jotka houkuttelivat ihmiset ulos paistattelemaan päivää. Meillä kuitenkin päivät vierähtivät työn merkeissä, joten iltaisin lähdimme innokkaasti tutkimaan Almerimaria ja oikomaan jalkoja. Löysimme myös erittäin kattavan Mercadonan, josta saimme bunkrattua Suwenaa tulevia meripäiviä ajatellen. Samoin joka päivä hiekkarannan edustalla oli ankkurissa veneitä, joista jollalla voi päräyttää rantaan nauttimaan rantaelämästä tai herkullisesta päivällisestä.
Meille jäi tosi hyvä tunne Almerimarista ja jos joskus on tarpeen palata näille kulmille, niin talvipaikaksi tai isompien remppojen huoltopaikaksi tämä sopisi vallan mainiosti. Kaikki ystävämme, jotka ovat täällä säilyttäneet veneensä talvikauden ovat myös olleet tyytyväisiä valintaansa.