Saimme heti Cartagenasta lähtiessämme nostettua purjeet. Tätä iloa tuulen kera kesti vain reilu viisi mailia. Jälleen lähes tuuleton Välimeri tarjosi meille upean meripäivän Perkisin voimin lopun 35 mailia Torreviejaan.
Noin 15 merimailia ennen Torreviejaa on Mar Menor sisämeri, jota pidimme yhtenä vaihtoehtona viettää muutama päivä ankkurissa. Löysimme viime aikojen somesta kuitenkin, että he kommentoivat siellä olevan todella paljon meduusoja ja myös vedessä heinäruohoa, joka saattaa tukkia jäähdytysvesisuodattimet. Toisaalta se on hyvä ankkuripaikka, jos ulkona merellä on kovasti aallokkoa. Tänään oli merelläkin niin tyyntä, ettei meitä houkuttanut lähteä kokeilemaan onneamme sisämerelle. Monet ystävämme ovat kuitenkin viettäneet Mar Menorilla ikimuistoisia päiviä.
Mar Menorin edustalla on pieni saari Isla Grosa. Kiertelimme myös sen vieritse. Sen poijualue oli todella täynnä pienempiä veneitä, joten meille ei löytynyt tilaa, emmekä kyllä olisi niin pieniin poijuihin Suwenalla uskaltautuneet — siispä jatkoimme matkaa suoraan Torreviejaan.
Torreviejan sataman sisällä on iso ankkurialue, jossa oli saapuessamme jo parikymmentä venettä ankkurissa. Meille Torreviejan aika tulee jäämään vain yhdeksi yöksi, joten halusimme mennä satamaan ja päästä vilkaisemaan itse kaupunkia.
Kolmesta Torreviejan satamasta me ajoimme heti ensimmäiseen, Marina Salinasiin. Vaikka sen korkeita laitureita oli vähän moitittu, ajattelimme, että ei ne nyt niin korkeat ole, mutta kyllä ne todellakin olivat!
Välimeren medmoorin kiinnityksessä lankonki on se silta, jota pitkin pääsee omasta veneestä maihin. Meillä lankonki nostetaan uimatason kiinnikkeisiin ja mesaanista lähtevällä taljalla se nostetaan oikeaan korkeuteensa. Olimme vielä niin vähän lankonkia käyttäneet, että meillä meni häärätessä aikaa. Kehittelimme tukiköydet, jolla saimme lankonkin jatkossa laitettua niin, ettei se liiku sivusuunnassa. Torreviejassa saikin sitten kiivetä todella jyrkkää mäkeä laiturille, sillä betonilaituri oli reilusti yli metrin korkeammalla kuin veneemme uimataso. No, kyllähän sieltä aina laiturille pääsi, mutta alamäki takaisin Suwenalle oli melkoinen liukumäki 🙂
Entisestä kalastajakylästä on sukeutunut yksi Costa Blancan suosituimmista lomakaupungeista. Skandejakin täältä löytyi pilvin pimein. Monessa ravintolassa oli jopa eri skandikielillä ruokalistoja ja kadulla kävellessä kielten sekamelska oli moninainen. Kiertelimme ympäri Torreviejaa. Valitettavasti kuuluisille suolajärville lähtevät kiertoajelut olivat jo niin täynnä, emmekä enää myöhempään halunneet mennä. Sen verran vähäiseksi meillä Torreviejan aika kävi. Näin ollen tutkimme kaupunkia jalan, teimme ostoksia Paseo de la Libertadin viereisellä pitkällä markkinakojualueella. Pyörähdimme illan aikana Pride konsertissa ja ennen kaikkea söimme herkullisen kala-aterian jälleen kerran. Vielä aamupäivällä kävimme pienen päiväkävelyn keskustassa nähdäksemme myös Torreviejan päiväkasvot. Meno oli yhtä rentoa lomafiilistä niin illalla kuin päivälläkin. Sitten meillä olikin jo aika suunnata kohti Alicantea.
