Ja niin se kauan odotettu aamu koitti 19. toukokuuta, kun saavuimme Oulusta lentäen Turkuun vastaanottamaan Suwenaa. Täpinä oli kova. Kumpikin näimme veneestä unia, niin odotuksen hehkuisia kuin hieman jännityksen täyteisiä. Suwena odotti meitä Nauticatin laiturissa Hirvisalon telakalla. Tuntui upealta kääntää ensimmäistä kertaa avainta Suwenan lukossa ja astua veneeseen. Ensimmäiset hetket menivät pelkästään hymyilemiseen.
Sen jälkeen vauhti onkin jatkunut ihan tähän maanantai-iltaan saakka. Viisi päivää on kulunut kuin siivillä, kun olemme tutustuneet veneeseen. Teimme jälleen kuten ensimmäistä venettä ostettaessa oman tarkistuslistan. Erona vain se, että tällä kertaa lista oli 10 sivua pitkä, joten tarkistettavia kohteita oli huomattavasti suurempi määrä. Samalla tarkistuksen ohessa tulevat laitteet ja veneen toiminnot meille tutuksi.
Veistämön ihmiset ovat perehdyttäneet meitä veneen toimintoihin. Esimerkiksi Andrus ja Kaj Gustafsson viettivät lauantaina pelkästään kaksi tuntia konehuoneessa, kun he kävivät läpi moottorin, generaattorin, akuston ja muut konetilassa sijaitsevat laitteet ja niiden kaikkien huoltoon liittyvät seikat.
Olemme joka päivä pyrkineet käyttämään laite kerrallaan jokaista vempelettä, jotta pääsemme kysymään kasvotusten heräävät kysymykset. Toki tiedämme, että Nauticat tukee aina asiakkaitaan veneen vastaanoton jälkeenkin. On kuitenkin hyvä päästä selvittämään asioita mahdollisimman paljon heti alku vaiheessa.
Veistämöllä vene on testattu läpikotaisin ennen meille luovutusta. Hupaisa testauksen jälkeinen tilanne sattui, kun laitoin tohkeissani torstaina ruokaostokset jääkaappiin. Andrus huikkasi, että onko jääkaappi päällä. Minä siihen, että on se ainakin kylmä ja työnsin ruoat sisään. Illalla kun menimme hiukopalaa hakemaan, olivat kaikki iltapalatarvikkeet jäässä. Jääkaappi oli nimittäin vahingossa jäänyt veistämöllä pakastin asentoon ja asteita oli -30. No vähemmälläkin pakastuu. Siinä jätimme jääkaapin viilenemään ja eväät sulamaan ja lähdimme paljaan ruisleivän voimalla unten maille.
Perjantaina ja lauantaina pääsimme jo purjehtimaan. Oli upea tunne, kun ensimmäistä kertaa sammutimme moottorin ja jatkoimme tuulen voimalla eteenpäin. Kun taas lauantaina olin juuri pyörähtämässä sisällä, kun Andrus sammutti jälleen moottorin. En osaa sanoa, kumpi hämmensi enemmän. perjantaina eka kerta kannella, kun hiljaisuus laskeutui vai lauantaina säikähdys, että jokin on vikana, kun moottori sammui. No ehkä siihenkin tottuu, että moottorin voi sammuttaa ja homma pelittää edelleen 🙂
Pääsimme aloittamaan Suwenan purjehdusuran oikukkailla Airiston tuulilla. Nauticatilta Patrik Gustafsson perehdytti ja koulutti meitä purjehtimaan Suwenaa. Tuulenvoimakkuus vaihteli jatkuvasti kumpanakin päivänä. Kokeilimme Suwenan kryssiominaisuuksia sekä myötätuulipurjehdusta, joten vendoja ja jiippejä tuli tehtyä. Parhaat vauhdit saatiin kuitenkin, kun lasketeltiin mukavassa slöörissä.
Satamamanööverit vaativat jälleen uutta treenaamista. Suwenan paino hätyyttelee 20 tonnin rajaa, joten sen käsitteleminen on erilaista kuin edellisen veneemme. Andrus kommentoi, että massan hitauden todella huomaa. Kiihdytyksessä ja jarrutuksessa kestää hetken aikaa, ennen kuin veneen massa lähtee liikkeelle. Samoin vene on lähes 5 metriä pidempi, niinpä näpsäkkänä saa olla, että ehtii keulan kiinnityksestä perään. Kannella on portaita niin ylös kuin alas. Siinä veneilyn viehätys piilee, kun uusia tilanteita piisaa ja omia taitoja pääsee hiomaan koko ajan.
Veneemme on periaatteessa valmis ja kunnossa. Vain viimeisiä osia vielä säädetään. Esim. huomenna tiistaina asennetaan bimini ja laitteille tehdään vielä viimeisiä loppusäätöjä. Vielä muutamia päiviä venettä laitetaan lähtökuntoon ja pääsemme suuntaamaan kohti Ahvenanmaata ja Ruotsia.