Matkalla Tukholmaan pysähdyimme Arholman, Vätön ja Furusundin saarilla.
Arholma on luonnonkaunis Tukholman saariston koillisreunassa sijaitseva saari. Se on 5 kilometriä pitkä ja 2 kilometriä leveä saari. Aikoinaan jopa Tanskan kuningas Valdemar pysähtyi Arholmassa matkalla Ahvenanmaan saariston kautta Viroon ja nykyään se on kesäisin suosittu mökkikohde. Talvisin Arholmassa asuu noin 70 vakituista asukasta ja kesäisin asutus 10-kertaistuu kesämökkiläisten ansiosta.
Rauhaisan fiiliksen saarelle antoi se, ettei siellä ollut autoja. Paikalliset hurruuttelivat mönkkäreillä, mikäli kulkupelinä ei käytetty pyörää tai apostolin kyytiä. Me teimme mukavan kävelymatkan Österhamnista saaren toiselle puolelle. Sieltä löytyikin satama, josta laiva liikennöi mantereelle. Samoin satamassa oli saaren oma kauppa sekä läheltä löytyi 40-luvulla rakennettu tanssilava. Uskomattomin löytö oli kuitenkin tanssilavan ulkohuussi, jossa käsienpesupaikka oli koristeltu aidoilla kukkasilla sekä varustettu kankaisilla käsipyyhkeillä. Aika uskomatonta.
Arholma on todella idyllinen saaristopaikka, jossa kannattaa pysähtyä. Onneksi Kapellskärin venesatamassa syväys ei riittänyt Suwenalle, joten valitsimme ensimmäiseksi Ruotsin pysähdyspaikaksi Arholman. Suosittelemme todella Arholman venesatamista österhamnia, sillä se on erittäin suojainen ja luonnonkaunis paikka.
Arholmasta jatkoimme matkaa maanantaina Vätön saarelle. Vätön saarta ei sinällään lasketa Tukholman saaristoon, koska se sijaitsee juuri Tukholman saariston pohjoisen reunan ulkopuolella. Meitä odottivat innokkaasti Even sukulaiset vierailulle, joten poikkeama Tukholman reitiltä oli paikallaan.
Vätö on myös suosittu mökkisaari. Siellä on mökkejä huomattavasti enemmän verrattuna Arholmaan, sillä Vätöstä on siltayhteys mantereelle. Myös sukulaisillamme on viihtyisä mökki Vätön saarella.
Vätössä Suwena pääsi jälleen uuden haasteen eteen, sillä Kilholmenin satama oli tarkoitettu pienemmille veneille. Samoin lahdella olevat ankkuripoijut olivat yksityisten poijuja. Niinpä aloimme laskea keula-ankkurin ensimmäistä kertaa.
Rocna laskeutui sujuvasti ankkurivinssin avulla. Jouduimme nostamaan ankkurin vielä ylös, kun tuntui, ettei ankkuri napannut kiinni ja etsimme paremman paikan ankkuroimiselle. Kun Suwena keinui ylväästi lahdella ankkurissa, me laskimme jollan ja päräytimme laituria kohti tapaamaan sukulaisiamme. Vietimme rattoisan illan Etrin ja Ollen mökillä rupatellen ja herkullisesta ruoasta nauttien. Olin viimeksi käynyt heidän mökillä, kun olin 6-vuotias. Niinpä oli todella mukavaa tavata heitä ja saada viettää mukava ilta yhdessä.
Yöstä lutviutui sitten levoton. Suwena oli samalla paikalla palattuamme mökiltä, mutta yön aikana tuuli kääntyi ja ankkuri alkoi laahata. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja siirtämään venettä. Pohja oli petollinen, sillä se oli kivipohja, jossa oli kevyt lietekerros päällä. Syväykseltään lahdelma oli noin 6 metriä. Emme voineet siirtää venettä lähemmäs rantaa, koska emme olisi mahtuneet enää ankkurissa pyörimään. Jos taas ajoimme hiemankin ulommas, pohja laski 20 metriin. Tällöin olisimme olleet veneväylällä, jossa ei saa ankkuroida. Hyvissä olosuhteissa ankkuriketjua pitää laskea 3 – 5-kertainen määrä syväykseen nähden, joten meillä ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun tila alkoi käydä vähäksi. Torkuttuamme pienissä pätkissä läpi yön olimme rättiväsyneitä aamulla.
Meillä oli tarkoitus viipyä Etrin luona pari päivää, mutta veneelle ei löytynyt sopivaa kiinnityspaikkaa. Jouduimme tekemään reittimuutoksen ja jatkoimme aiottua aikaisemmin Furusundiin.
Olimme joutuneet nostamaan yön aikana ankkuria useita kertoja ja joka kerta ketju heitti savea ja lietettä kannelle. Kansi olikin aivan järkyttävän näköinen. Onneksi Suwenassa on ankkuriboksissa merivesipumppu. Samalla kun Andrus ajoi ankkuria ylös, minä huuhtelin sisäänkelautuvaa ketjua ja lopuksi itse ankkurin. Lieteklöntit sen kuin putoilivat takaisin mereen. Ankkurinnoston jälkeen kansi oli helppo pestä runsaalla merivedellä, kun ei tarvinnut murehtia makean veden loppumisesta. Toki lahden vesi oli myös erittäin puhdasta, joten sitä oli ilo käyttää.
Furusundissa kiinnityimme kylkikiinnityksellä laituriin, joten seuraavana yönä pääsimme nukkumaan valvotut tunnit takaisin.
Astrid Lindgren, yksi kuuluisimmista Ruotsin kirjailijoista, on myös viettänyt useita kesiä Furusundissa. Eipä siis ihme, että tuntui kuin olisimme kävelleet Peppi Pitkätossu sadussa. Odotimme koko ajan, milloin kauniin villan ovi aukenee ja Annika ja Tommi puikahtavat ulos leikkimään.
Satufiiliksen kuitenkin rikkoi Yxlaniin vievän lauttarannan pizzerian surkea pizza. Täytyy sanoa, että pizza oli huonoin, mitä koskaan olemme syöneet. No eipähän tullut lihottua, kun pohja jäi ensin syömättä, mutta kun ne täytteetkin menivät vain vaivoin alas. No aina ei voi voittaa.
Suwenassa oli Furusundissa mukavaa viettää aikaa seuraten vilkasta laivaliikennettä. Ruotsin laivat tai siis täältä päin katsottuna Suomen laivat kulkivat kuin kello Tukholmaan ja sieltä takaisin. Huvittavaa oli, että laivan ohittaessa meidät, meidän läppärit tarjosivat vuorollaan hetkeksi kunkin laivan WLAN yhteyttä.
Furusund oli hyvä lepopaikka ennen Tukholman ruuhkaisia vesiä. Torstaina Suwenan matka jatkui Furusundista Vaxholmiin.