Jo 1500-luvulta lähtien Vaxholm on ollut osa Tukholman puolustusta, joten päätimme pysähtyä pariksi päiväksi tutkimaan Tukholman portinvartijaa.
Satamakirjan mukaan Vaxholmissa on poijukiinnitys, joten lähestyimme satamaa keulaköydet ja peräpoiju valmiina. Jälleen pääsimme yllättäen uuteen tilanteeseen, sillä satamassa poijut oli korvattu med mooring köysikiinnityksellä. Onneksi olimme tutkailleet viimeksi toukokuussa Barcelonassa med mooring kiinnitystä. Pohdimme silloin, että milloinhan Suwenan ensimmäinen välimerellinen kiinnitys tapahtuu ja toki ajattelimme sen olevan jossain tulevaisuudessa lähempänä Välimerta. Toisin kuitenkin kävi.
Ikävintä oli se, että kiinnityimme sivutuulessa ja satamassa oli melkoinen svelli ohiajavasta vilkkaasta laivaliikenteestä johtuen. Sain paapuurin puoleisen keulaköyden kiinni ja ei muuta kuin kaivelemaan med mooring köyttä laiturin reunalta. Tilanne tuli niin äkkiseltään päälle, etteivät limanuljaskoja varten hankitut kumihanskatkaan olleet lähellä. Onneksi köysistö oli laitettu satama-altaaseen ihan lähiaikana, joten köydet olivat vielä puhtaat ja limattomat.
Vaxholmin satama on tarkoitettu enintään 12-metrisille veneille, mutta päätimme ottaa riskin. Niinpä med mooring köysi jäi tosi pystyyn Suwenan lanteelle, kun sain sen kaikin voimin siihen kiskottua. Tuuli pukkasi meitä tosi pahasti. Vaikka Andrus ajoi sivupotkurilla perää vasemmalle, eivät minun käsivoimat tahtoneet riittää kiristääkseni köyttä. Hikisen kiskonnan jälkeen sain med mooring köyden riittävän kireälle.
Med mooring köysikiinnityksessä jokaiselle veneelle on varattu yksi köysi. Köysi on kiinnitetty satama-altaan pohjalle ja toinen pää laituriin. Laiturilta otetaan köysi ylös. Köysi nostetaan vedestä ylös siten, että köysi kiristetään veneen perään ja loppu laiturin puoleinen köysi päästetään takaisin veteen makaamaan. Keula kiinnitetään omilla keulaköysillä normaalisti laiturin knaappeihin tai renkaisiin.
Ei ihme, ettei satamaa suositella yli 12-metrisille veneille. Satama-allas on sen verran pieni, ettei satamamanöövereille jää riittävästi tilaa, jos vastakkain sattuu molemmin puolin isommat veneet. Mahtaa heinäkuussa olla melkoinen kuhina ja tarkkuusajelu, kun allas on täynnä veneitä ja jokainen yrittää kiinnittyä törmäämättä toiseen veneeseen.
Me pidimme kovasti Vaxholmin ilmapiiristä. Se vaikutti kivalta kesäiseltä kaupungilta ja niin näyttivät monet muutkin ajattelevan. Rantakaduilla oli useita ravintoloita, jonne lautat toivat ruokailijoita Tukholmasta.
Vaxholmin linnaan pääsee pari minuuttia kestävällä lauttamatkalla. Lautta kiertää ensin linnasaaren ympäri, jonka jälkeen pääsee patikoimaan vapaasti omaan tahtiin. Me aloitimme linnantutkimisen kiipeämällä reippaasti 130 porrasta ylös vartiotorniin, josta avautui huikeat näkymät yli Tukholman saariston. Veneliikenne on aivan käsittämätöntä. Jatkuva nauha veneitä alkoi pyrkiä kohti saaristoa jo perjantai-iltapäivällä ja jono sen kuin jatkui vielä lauantai-iltapäivään saakka. Andrus laski, että yhdellä silmäyksellä näkyi 45 kulussa olevaa venettä samanaikaisesti ja se oli vain yksi hetki keskellä lauantai-iltapäivää.
Vaxholmin museon jätimme tällä kertaa väliin ja halusimme patikoida ympäri saarta. Saarella oli paljon retkihenkistä porukkaa, jotka olivat tulleet saareen piknikille. Skumppapullot sen kuin poksuivat ja ihmiset nauttivat ihanassa auringossa omia eväitään ystäviensä kanssa. Meidän piknik tarpeet odottivat Suwenalla, joten me keskityimme harrastamaan nälkää kasvattavaa ulkoilua.
Sataman läheisyydessä on myös ruokakauppa, joten bunkrasimme Vaxholmissa jälleen Suwenan. Epäilimme, ettei Tukholmassa Wasahamnin läheisyydestä löydy ruokakauppoja. Mikä parasta Vaxholmin ruokakauppa oli erittäin hyvin varustettu ja saimme jälleen täytettyä pakastimen. Ennen kaikkea löysimme kertakaikkisen herkullisia jäätelöitä ja sorbetteja, joten ei harmittanut enää lainkaan entisten sulaminen. Andrus jopa harmitteli pari päivää myöhemmin, ettei yhtä mustikkakermajäätelöä ostettu kuin yksi paketti 🙂
Sunnuntaina Suwenalle saapui ystäviä Tukholmasta, Anders ja Lotta sekä heidän poikansa Gustav. Luvassa oli mukava sunnuntaipäivä täynnä jutustelua. Kahvittelun ja viimeisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähti Suwena 5-henkisellä miehistöllä kohti Tukholmaa ja Wasahamn satamaa. Vieraamme ovat kaikki kokeneita purjehtijoita, joten saimme monta hyvää trimmivinkkiä purjehduksen aikana. Suwena purjehti upeasti tiukkaa kryssiä ja vauhtimme vaihteli 5,5 – ja 6 solmun välillä sekä tuulikulman ollessa jopa 30 astetta. Vendoja heitettiin ahkerasti, kunnes Tukholman sisäänmenoväylällä tuuli alkoi pyöriä ja siirryimme hevosvoimiin.
Wasahamnia lähestyessä Anders soitti satamakapteenille, löytyykö Suwenalle sopivaa paikkaa. Sataman sisäaltaan maksimikooksi selvisi 44-jalkainen vene. Kiinnityimme ensin ulkolaituriin, jossa svelli oli todella reipasta. Andrus ja Anders kävivät kävellen tarkistamassa sisäaltaasta Suwenalle sopivaa poijupaikkaa. Niitä oli vain muutama, joissa poiju oli riittävän kaukana. Saimme erinomaisen paikan satamakonttorin läheisyydestä, sillä tarkoituksemme oli viipyä Tukholmassa useampia päiviä.
