Meillä on juhannuksen jälkeen edessä kesän haastavin legi, kun ylitämme Itämeren Gotlannista Liettuaan. Itämeren ylitys tulee olemaan yli vuorokauden legi, joten halusimme tehdä pohjalle yhden yön yli purjehduksen. Nynäshamn – Visby väli on reilu 70 merimailia, niinpä siitä saamme sopivan yöpurjehdusmatkan.
Pitkin maanantaipäivää Andrus seurasi aktiivisesti säätiedotuksen kehittymistä neljästä eri säätiedotuksesta: Suomen Ilmatieteenlaitos, Ruotsin SMHI, Windfinder ja Passageweather. Hän on huomannut, että niissä on keskenään eroavuuksia, joten on hyvä seurata useampaa ja tehdä niistä omat päätelmät. Tällä kertaa jokainen säätiedotus lupasi tuulta noin 5 – 10 m/s väliltä riippuen säätiedotuksesta. Siinä mielessä kaikki näytti olevan kunnossa. Ruotsin sadetutka näytti kuitenkin kovia ukkosia, jotka lähestyivät lännestä. Parhaimmillaan salamat iskivät sadetutkan kuvassa 60 kertaa tunnissa. Onneksi iltaa kohden ukkonen kääntyi sisämaahan. Niinpä päätimme, että ei muuta kuin menoksi.
Söimme lämpimän aterian vielä ennen merelle lähtöä, jotta ihan heti ei tarvitse keikkuvassa veneessä alkaa kokkaamaan. Irrotimme köydet 20 yli kahdeksan ja tuulta oli silloin vain 2,5 m/s, joten sillä tuulella ajelimme moottorilla. Päästyämme saarten välistä tuuli puhalsi jo 8 m/s, niinpä nostimme kaikki kolme purjetta ylös. Vauhtimme oli mukavat 8 solmua ja vene kulki todella vakaasti ja pehmeästi.
Ilta vaihtui sutjakkaasti yöksi ja lähellä puoltayötä tuuli alkoi lisätä voimaansa. Kun jatkuvaa tuulta oli 12 m/s ja hämärä alkoi vaihtua yön pimeydeksi, päätimme vähentää purjeita. Reivasimme sekä isoa että genoaa ja otimme jopa mesaanin pois. Jatkoimme kuuden solmun vauhdilla kohti Visbyytä. Reivattuamme purjeet, oli tuuli jälleen noussut lisää kasvattaen myös aallokkoa.
Suwena leikkasi aaltoja pehmeästi, mutta tuulen ja aaltojen vaikutuksesta vene alkoi keinua melkoisesti. Kumpikaan meistä ei ole ollut merisairaana ja aloimme pelätä, että mahtaako se tapahtua nyt, kun sen verran ikävästi mahassa alkoi pyörähdellä.
Tuulessa ei meille ollut mitään uutta, mutta kova tuuli ja aallokko yhdessä loivat aivan uudenlaisen yhdistelmän. Ajavathan avoveneet saaristossa ristiin rastiin tällaisella tuulella, mutta ei siellä olekaan avomeriaallokkoa. Tuuli ja aallokko kasvoivat keskellä legiämme. Toki purjeet ja köli toimivat tukena veneelle, että Suwena vain keinui aallolta toiselle. Veneellä oli kaikki hyvin, mutta meitä jännitti.
Olimme sopineet, että nukumme vuorotellen. Siinä kävi kuitenkin niin, että minä sain hieman torkahdeltua ja heti, kun isompi aalto pyöräytti venettä, heräsin. Andrus taas ei ehtinyt vaipua uneen kertaakaan, joten yö sujui hänellä valvoen. Siihen ei auta muu kuin ottaa oppia Patrikin avomerikisaneuvoista. Jos uni ei purjehtijalle tule, on parasta palata kannelle töihin hakemaan lisää väsymystä.
Oli veikeä kokemus ottaa vastaan valkeneva aamu. Suwena vei maili maililta meitä kohti Visbyytä. Ensimmäiset laivatkin kyntivät merta kaverinamme. Kyllä laivojen kipparit osasivat hommansa, sillä kaikki läheltä ajavat laivat jättivät vähintään kahden merimailin etäisyyden aluksiemme väliin. Yllättävää oli se, että paljaalla silmällä hämärässä laivoja ei näkynyt. AIS ja tutka näyttivät laivat kyllä komeasti. Hämmästykseksemme puolen mailin päähän styyrpuurin puolelle putkahti kerran purjevene, joka ei näkynyt tutkassa eikä heillä ollut myöskään AIS-lähetintä. Yleensä purjeveneet näkyvät meidän tutkassa noin 1 – 2 merimailin etäisyydellä. Lieneekö nimenomaiselta purjeveneeltä puuttunut tutkaheijastin? Se on kyllä todella välttämätön varuste avomerellä liikkuessa.
Olimme purjehtineet styyrpuurin halssilla koko matkan. Lisäsimme purjeita lisää, kun vauhtimme alkoi tippua alle kuuden solmun. Uni jo painoi niin silmiä, että tuntui mukavalta, kun vauhti nousi yli seitsemään solmuun ja GPS arvioi meidän saapuvan tuntia aiemmin satamaan.
Kolme mailia ennen satamaa kuului tuttu Ramin ääni VHF:stä, kun oululainen Sea Iris kutsui Suwenaa. Rami ja Iris bongasivat meille hyvän paikan satamasta, sillä aiomme viipyä Visbyssä juhannuksen yli.
Tuntui niin mukavalta, kun ajoimme satamaan sisään ja tutut ihmiset riensivät ottamaan köysiä vastaan. Kiinnitimme Suwenan tyytyväisinä ensimmäisen yöpurjehduksemme onnistumisen päätteeksi. Seuraava legimme oli matka untenmaille korvissamme Iriksen iloinen kutsu Soldatens Ärtsoppalle ja vohveleille Sea Iriksellä.
