Keskiviikon purjehdussää oli mitä ihanin. aurinko paistoi ja tuulta oli 7-8 m/s. Matkaa Pavilostasta Rojaan on 105 merimailia, joten matkalla ehtii tehdä kaikenlaista. Tällä kertaa oli ohjelmassa kannen pesu. Homma sujui leppoisasti, kunnes yksi isompi aalto sai minut laskemaan pyllymäkeä mantookia vasten ja samalla potkaisin pesuainepullon mereen. Pesuaineesta liukas kansi antoi hyvät vauhdit. Yksi mustelma deck bossilla lisää ja yhtä teak cleaner pesuainepulloa köyhempänä kannen pesu tuli kuitenkin ihan hyvin suoritettua.
Yöksi luvattiin tuulen nousevan Itämerellä 15 – 20 m/s, niinpä me suuntasimme innokkaina kohti Kolkan niemeä päästäksemme Riianlahden puolelle. Kiertäessämme Kolkan niemen matalikkoa tuli meitä vastaan Tukholmaan matkalla olevat risteilylaivat M/S Cinderella ja M/S Romantika. Pohdimme, ehtivätkö he saariston suojaan, ennen kuin yön kova tuuli alkaa puhaltaa. Risteilijät saavat varmasti merellistä tunnelmaa ihan koko rahan edestä. Hämmästykseksemme myös pari 30-jalkaista purjevenettä seilasivat kohti Itämerta. Jo meidät ohittaessaan toinen niistä keikkui jo melkoisesti. Hekin tulevat saamaan aikamoisen pyörityksen yön aikana, mikäli säätiedotus pitää paikkaansa.
Laskettelimme myötäaallokossa kohti Rojan satamaa, jonne saavuimme yöllä kello kahden jälkeen. Kuu pilkotti hieman valaisten vähän pimeää yötä. Andrus ohjasi rauhallisesti Suwenaa kohti laitureita keskellä satama-allasta ja hups, syväys muuttui äkkiä vain 1.6 metriin. Onneksi emme jääneet pohjaan kiinni, vaan Andrus peruutti Suwenan irti ja lähdimme kokeilemaan olisiko satama-altaan oikealla reunalla riittävästi vettä. Olihan siellä kiinnitettynä kalastusaluksia, joten eiköhän syväys riitä silloin meillekin. Suwena lipui hiljakseen eteenpäin ja löysimme vapaan kylkikiinnityspaikan korkean laivalaiturin reunasta. Kiinnitimme Suwenan huolellisesti aamuyön tulevaa myräkkää ajatellen ja pääsimme painamaan päät tyynyyn kello 02:45. Kylläpäs jo nukutti.
Rojan satama on erittäin suojaisa, joten merellä puhaltava tuuli ei satama-altaassa juuri tuntunut. Nukuttuamme univelan pois ystävällinen ja erittäin puhelias satamapoika rupatteli innokkaasti kanssamme torstaina. Hän myös kaivoi köysiemme suojaksi laudanpalasia, kun korkea laiturin reuna hinkkasi uhkaavasti köysiparkojamme. Ostoslistalle ilmestyi jälleen uusi tarvekalu. Tarvitsemme puutarhaletkua noin 30 sentin pätkinä, jotka leikataan valmiiksi auki. Näin ne voi lisätä jälkikäteen köysien suojaksi estämään terävää nurkkaa katkaisemasta köysiä.
Satamakaverin aamun ensi kommentti oli, miten te tähän laituriin olette päässeet? Oliko ongelmia tullessa? Hän kertoi, että itätuulilla sataman vesi laskee jopa puoli metriä. Satamaväylän keskellä on hieman matalampaa, joten sen vuoksi meillä loppui syväys tullessa. Näin öinen mysteeri selvisi, miksi kartan mukainen syväys oli jotain aivan muuta. Yleensähän sataman keskellä on syvin kohta, mutta Rojassa asia on toisin päin.
Illalla suuntasimme satamapojan suosittelemaan Otra Puse ravintolaan. Hotellin vierestä löysimme kodikkaasti sisustetun baltialaistyylisen maatilan päärakennuksen. Ravintolasalissa oli kylmiä syysiltoja varten myös takka, joka varmasti viihdyttää lämpöisellä loimullaan asiakkaita. Palvelu oli erinomaista ja nautimme jälleen maukkaan kalapäivällisen kerma-kuohuviinikastikkeen ja herkullisen retiisisalaatin kera.
Roja ruokakauppa on avoinna kello 08.00 – 22.00, joten ehdimme vielä päivällisen jälkeen noutaa pientä purtavaa perjantain Riikan legille. Baltiassa jogurtti myydään jännissä litran muovipusseissa. Avatut nestettä sisältävät muovipussit eivät ole veneystävällisiä pakkauksia. Ostimme kuitenkin kokeeksi mustikkajogurttia, joka osoittautui melkein mustikkamaidon ja jogurtin välimuodoksi. Se oli hyvää ja pussi mahtui ilmatiiviiseen kannuun, joten meidän pitäisi välttyä jääkaapin siivoukselta.
Torstain sateiden jälkeen perjantaiaamu valkeni kauniina. Irrotimme köydet ja lähdimme kohti Riikaa. Saapuessamme Rojaan, odotti satama-altaan ulkopuolella ankkurissa tavaralaiva, joka siirtyi lastaukseen heti torstaiaamuna. Puutavaraa lastattiin laivaan koko vuorokausi ja samanaikaisesti Suwenan kanssa irrotettiin myös laivan jyhkeät, paksut köydet ja koivutukit lähtivät matkaamaan kohti uutta muodonmuutostaan.
Rojasta Riikaan on 55 merimailia, josta viimeiset 8 mailia noustaan Daugava jokea ylös. Matka sujui vaihtelevasti niin purjein kuin moottorilla, kun tuuli pyöri nousten ja laskien vuorotellen. Lähestyessämme Riianlahden pohjukkaa alkoi niin laiva- kuin veneliikennettä olla enemmän.
Daugava joenvarsi on täynnä kaupallista satamatoimintaa. Bongasimme myös pari paikallista venekerhon satamaa matkallamme Andrejostan vierasvenesatamaan. Vierasveneet kiinnittyvät pääsääntöisesti Andrejostan satamaan, sillä se on ihan Riian sydämessä. Paikkoja on runsaasti, eikä satama varmaan tule täyteen kuin suurien regattojen aikaan, jos silloinkaan. Innokas satamavahti ryntäsi tuomaan Riian tietopakettia ennen kuin olimme saaneet edes veneen toista kiinnitysköyttä kiinni. Päivien kuluessa huomasimme, että se näytti olevan satamavahdin normaalia toimintaa. Kaikki saapuvat veneet saivat infopaketin ennen kuin olivat kunnolla kiinnittyneet laituriin. Tämä oli ensimmäinen satama, jossa suomalaisia veneitä oli useita. Onhan toki lomakuukausi Heinäkuu, joten seilaajia piisaa.
Riiassa tulemme viettämään lähes viikon ja Suwenalle tulee myös vieraita, niinpä tekemistä varmasti riittää.