Päivät Baltian metropolissa vierähtivät aivan liian nopeasti. Tekemistä ja katsomista Riikassa on yllin kyllin. Me päätimme, että muutama nähtävyys toki käydään katsomassa, mutta muuten Riian ilmapiiri saa meitä kuljettaa.
Yksi ehdottoman mukava reissu tehtiin, kun laskimme Andrejostan vierasvenesatamassa jollan kanavamatkaa varten. Pilsetas Kanals on 3 kilometriä pitkä kanava, joka lähtee venesatamasta ja kiertää koko vanhan kaupungin ympäri puistojen halki takaisin Daugava joelle. Kanavassa oli muitakin vesileluilla leikkimässä, sillä Oopperatalon vierestä sai vuokrata polkuveneitä, kanootteja sekä soutuveneitä. Kanavan varrelta bongasimme myös Stockmannin venelaiturin. Olisipas näppärää käydä kotonakin Stokkalla ostoksilla omalla veneellä 🙂
Kanavan varrelta löysimme myös suihkulähteen, jota Andrus vitsaili sopivaksi tukanpesupaikaksi. Ajelimme ihailemaan suihkulähdettä ihan metrin päästä tarkoituksena vain katsella sitä. Kapteeni pyöräytti Pikku Suwenaa vauhdilla, jotta emme kastuisi. Samalla sammui kuitenkin moottori. Siinä hässäkässä kamerat käsissä ja moottori pois pelistä, eivät airotkaan meinanneet irrota kiinnikkeistään. Vettä lorotti täysillä päälle, joten tukkakin sai lopulta kyytiä. Airoilla lykimme itsemme suihkulähteen alta pois, jotta moottori saataisiin taas käyntiin, mutta eipäs se käynnistynytkään. Kurkistus tankkiin. Joo, bensaa on, mutta mikä vikana? Kunnes Andrus huomasi, että kääntäessään vauhdilla jollaa suihkulähteen vieressä, hän oli vahingossa nykäissyt moottorin turvanauhan irti. Piuha paikoilleen ja niin se taas kauniisti hyrisi. Voi vitsi, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Läpimärkinä siinä sitten hekottelimme ja suuntasimme eteenpäin kanavaa pitkin.
Even vanhemmat, Kerttu ja Heikki, saapuivat Riikaan muutamaksi päiväksi. Yksi hellepäivistä pyhitettiin Jurmalan retkelle. Riianlahden pohjukassa sijaitsevalla Jurmalan kaupungilla on pitkät rantaperinteet. Yli kilometrin pituinen kävelykatu tarjosi niin nälkäisille, janoisille kuin shoppailuintoisille kesälomalaisille houkutuksia. Nautittuamme jo perinteeksi muuttuneet saslikas annokset, suuntasimme rannalle. Hiekka tuntui kuin olisimme kävelleet tomusokerissa. Se oli todella hienojakoista ja samettisen pehmeää. Tuuli on puhaltanut jo monta päivää idästä, joten vesi oli todella matalalla. Melkein kuin olisimme kahlanneet Oulun Nallikarin matalassa vedessä, kun loiskuttelimme kohti hieman syvempää uintivettä.
Riiasta Jurmalaan on 20 kilometrin matka, joka taittuu helposti joko junalla tai vaikkapa taksilla. Taksilla liikkuminen Latviassa on edullista. Kannattaa kuitenkin aina ottaa punainen tai vaaleanvihreä taksi. Ne ajavat kiltisti mittari päällä ja lyhintä tietä, sinne minne asiakas haluaa. Esimerkiksi Riika – Jurmala taksilla kustansi meiltä neljältä edulliset 15 latia eli noin 23 €.
Vaikka luimme etukäteen taksien huijaamisesta internetistä, niin pitihän meidän ne valkoiset ja siniset taksitkin kokeilla. Kun kerran täydet ruokakantamukset käsissä otimme Stockmannin edestä sinisen taksin, hyppeli selvästi viritetty mittari 4-kertaisen summan lyhyellä matkalla venesatamaan. Normaalisti tuo matka maksoi 2-3 latia, kun herra Sininen veloitti meiltä lähes 9 latia. Ratikalla liikkuminen Riiassa on myös näppärä tapa. Yksi matka maksaa 0,5 latia, jos ostaa liput kioskilta etukäteen. Ratikassa maksettaessa lipunhinta on 0.7 latia. Andrejostan satamasta pääsee kolmella ratikalla keskustaan: numeroilla 5, 7 ja 9.
Latvian latit laittoivat pohtimaan, että mistähän sanonta ”ei latin latia” on suomenkieleen tullut. Pitänee varmaan kieliantropologilta sitä joskus selvittää. Toisaalta ihmetytti tuo sillisalaattien määrä Latviassa. Lähes joka ravintolassa oli sillisalaattia tarjolla. Ei kai se nyt niin sekavaa söpöttiä ole, että siitä taas sanonta kieleemme on pykäisty?
Nähtävyyksien nälkää tyydytimme tutustumalla alun perin 1334 rakennettuun ja vuosien saatossa aina vain hienommaksi koristeltuun Mustapäiden killan taloon. Alakerroksen kostean tunkkaisissa sokkeloissa pääsee keskiaikaisen kaupankäynnin tunnelmaan. Sijaitseehan talo aivan Daugava joen varrella ja se on aikanaan ollut saksalaisten kauppiaiden paikka. Killan talosta ovat itse asiassa vain perustukset enää alkuperäistä. Ensin saksalaiset pommittivat sen raunioiksi vuonna 1941 ja lopulta venäläiset räjäyttivät rauniot vuonna 1948. Latvialaiset jälleen rakensivat talon vuonna 1995. Nykyään ylemmät kerrokset esittelevät upeita kristalleja, hopeaesineitä, antiikkihuonekaluja sekä maalauksia menneiltä vuosisadoilta. Mustapäät hallitsivat taloa 1400-luvulta alkaen. Voi hyvin kuvitella, miltä rahvaasta on mahtanut tuntua kullattu komistus keskellä Riian vanhankaupungin keskiaikaisia kujia.
Kävimme myös katselemassa Riian näkymiä Pyhän Pietarin kirkon kellotornista. Hissillä pääsee 72 metrin korkeudessa sijaitsevalle näköalatasanteelle, josta näkyvät ovat huikeat. Riiasta löytää matkailija varmasti kaikkea sitä, mitä haluaa. Vanhat Zeppelin hallit on valjastettu valtavan suurille Centraltirgus ruokamarkkinoille. Ostoksia voi tehdä useissa eri ostoskeskuksissa ja vanhassa kaupungissa voi kuljeskella pitkin ja poikin todellisia mukulakivikujia tai nauttia lukuisten pikku putiikkien ja ravintoloiden tarjonnasta. Kaikki ravintolat, joissa Riian vierailun aikana pysähdyimme nauttimaan sapuskaa, tarjosivat erinomaista ruokaa. Toki ihan Vanhan kaupungin sydämessä hinnat ovat heti korkeampia.
Jälleen vanha vinkki bongata hyvä ravintola toimi, kun löysimme paikallisten ruokailijoiden kansoittaman ravintola Zitarin. Ravintola sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Andrejostasta kohti vanhaa kaupunkia, ihan kaapelisillan läheisyydessä. Istahdimme päivälliselle ilta yhdeksältä. Tällöin heidän keittiönsä oli kuulemma mennyt kiinni, mutta grillimenusta sai tilattua vielä. Kokki grillasi terassilla niin varraslihat kuin kokonaiset kalat, mitä kukin ruokailija sitten tilasikaan. Ruoka oli todella hyvää ja ennen kaikkea edullista verrattuna vanhan kaupungin turistihintoihin. Zitari oli oikein kiva, pieni, viihtyisä ravintola, jota voimme lämpimästi suositella. Omistaja kertoi avanneensa ravintolan noin kuukausi sitten Riikaan. Hänen ensimmäinen Zitari ravintola Rojassa sijaitsee noin kilometrin päässä Suwenan laituripaikasta, mutta emme valitettavasti osuneet Rojassa sen ravintolan kohdalle.
Riika vei meidät mennessään. Joka päivä oli erilainen, sillä aamun tunnelman mukaan päätettiin loppu päivän tekemiset. Paljon jäi vielä näkemättä, joten jo Riikassa päätimme, että sinne vielä varmasti palataan.
Latvian kierroksella Suwena pysähtyi neljässä eri satamassa: Liepaja, Pavilosta, Roja ja Riika. Kaiken kaikkiaan Latvia oli positiivinen kokemus. Ihmiset ovat ystävällisiä ja latvialaiset puhuvat englantia erinomaisesti, joten turistina Latviassa on helppoa olla.
Suwenan kesäseikkailussa on vielä yksi maa edessä ennen kotimaahan paluuta. Matka Riikasta jatkuu kohti Eestin vesiä ja ensimmäisenä pysähdyspaikkana on keskellä Riianlahtea sijaitseva saari nimeltään Ruhnu.