Kaikki on tätä kirjoittaessamme nyt hyvin, mutta viime sunnuntai oli niin rankka kokemus, että pari päivää on mennyt asioita miettiessä. Sunnuntaina Suwena joutui merihätään. Meillä oli kuitenkin mukanamme paljon suojelusenkeleitä, sillä veneen palaminen oli pienestä kiinni.
Lähdimme Kihnusta kohti Saaremaan Roomassaaren satamaa. Matkaa oli vain 53 merimailia. Päivä oli aivan käsittämättömän lämmin ja tuuli lähes olematon, siispä ajelimme yläohjaamosta käsin nautiskellen kauniista sunnuntaista. Matka meni erinomaisen lokoisasti. Ajoimme toki pitkän liu’ussa, mutta lähes koko matkan nautiskelimme uppoamavauhdilla 8 solmun nopeudella ottaen aurinkoa. Olimme juuri ohittamassa Sandla Allirahun luodon ja matkaa oli jäljellä Roomassaaren satamaan enää 10 merimailia. Olimme juuri päättäneet, että ajamme myös loppumatkan ylhäältä ilta-auringossa viipyillen, kun härdelli alkoi seitsemältä.
Ensin moottorinkierroslukumittari alkoi laskea vauhdikkaasti ja sitten moottori sammui lähes saman tien. Andrus hyppäsi takakannelle ja aukaisi moottoritilan luukun. Sieltä syöksyi valtava paksu savupilvi ja täytti takakannen ja veneen sisätilat heti, koska meillä oli takakannen kuomu kiinni. Andrus tempaisi moottoritilan kannen heti kiinni, jotta tulen leimahdusvaara olisi pienempi. Andrus ryntäsi hakemaan palosammutinta ja Eve alkoi aukoa kuomuja, jotta voisimme hengittää. Epäselvää oli kuitenkin oliko moottoritilassa tuli irti parhaillaan.
Seuraavaksi Andrus sammutti sähköt pääkytkimistä ja samalla tajusimme sen, että emme enää saa apua VHF-puhelimella. Onneksemme olimme niin lähellä maata, että kännykkä toimi.
Seuraavaksi huomasimme, että Eestin meripelastuksen numeroa ei heti löytynytkään, kun oletimme sen olevan merikartassa kuten Suomen kartoissa. Onneksi Andrus oli tulostanut matkaamme varten Viron merenkulkulaitoksen julkaisemat kartat, joissa on suositeltavat reitit huviveneille Tallinnan, Haapsalun, Pärnun ja Suur Katel lahdella. Juuri näiden karttojen toiselta puolelta löytyi meripelastuksen puhelinnumero. Suosittelemme lämpimästi, että ko. kartat kannattaa tulostaa mukaan, mikäli liikkuu Eestin vesialueella www.vta.ee/atp/?id=1905
Andrus soitti hätäpuhelun ja samaan aikaan Eve selvitti 50 metrin keula-ankkurin köyden, joka tietenkin oli tosi solmussa.
Koska emme tienneet, onko moottoritilassa tulipalo, valmistauduimme siihen, että tuli leviää koko veneeseen. Lasikuituvene palaa erittäin nopeasti ja tällöin miehistöllä on vain muutama minuutti aikaa pelastautumiseen. Molemmilla pulssi löi enemmän kuin tässä iässä on sallittua. Siitä huolimatta näin jälkikäteen olemme sitä mieltä, että saimme tehtyä työjaon todella rivakasti ja kumpikin teki oikeita asioita.
Kun ankkuri oli alhaalla ja meripelastukseen oli ilmoitettu hädästämme, huomiomme siirtyi pelastautumisvälineisiin. Kummallakin oli toki paukkuliivit valmiiksi päällä ja lisäksi otimme esille toiset kelluntaliivit ja pelastusrenkaan. Lähimmälle luodolle oli matkaa puoli merimailia eli 900 metriä. Seuraavaksi Andrus alkoi irrottaa jollaa ja Eve hakemaan juuri pari päivää sitten uudelleen sijoitettuja jollan osia, jotka tietenkin kaikki olivat eri puolella venettä. Jollan penkki keulakajuutan alla, jalkapumppu sähköjohtojen säilytyskaapissa ja kokoontaitettavat airot takakannen köysikaapissa. No onneksi kaikki saatiin nopeasti esille, mutta vielä nopeamminhan ne olisivat olleet käsillä, jos tavarat olisivat olleet yhdessä paikassa. Tuli sitten tehtyä vuosikymmenen urheilusuoritus, kun jalkapumpulla pumppasimme jollan täyteen. Yllättävää oli huomata se, kuinka paljon jaksamista ja tahtoa löytyy, kun hätä on todella kädessä. Hätä oli sillä hetkellä käsittämättömän iso, koska selviytyminen ei ollut mitenkään itsestään selvyys ja odotimme koko ajan, milloin tuli pukkaa pohjan alta läpi.
Noin puolen tunnin kuluttua savuntulo moottorin ilmanottoaukoista väheni ja kohta lakkasi, joten hetkeä myöhemmin uskalsimme nostaa moottoritilan kantta. Kun avotulta ei näkynyt, Andrus kömpi taskulampun kanssa moottoritilaan tarkistamaan tilannetta ja sieltähän tulen tekemää jälkeä löytyikin. Sähkölaitteet näyttivät olevan kunnossa, uskalsimme kokeilla sähköjen kytkemistä ja ne toimivat normaalisti. Samalla palautui käyttöömme myös VHF-puhelin.
Rajavartiosto saapui paikalle RIB:llä pian tämän jälkeen. Suwena oli kuitenkin liian iso sen hinattavaksi ja he kutsuivat suuremman rajavartioston aluksen paikalle, jota jäimme odottamaan. Tässä vaiheessa tilanne alkoi olla ohi ja vasta siinä vaiheessa aloimme tajuta tilanteen kokonaisuudessaan ja voisiko sanoa, että tuli jälkitärinä päälle.
Rajavartioston laiva saapui noin kello 21.00 paikalle, jolloin Suwena siirrettiin hinaukseen. Suwenan köydet oli kiinnitettynä Roomassaaren satamassa noin puoli kaksitoista.
Haluamme kiittää Viron rajavartiostoa erittäin nopeasta, tehokkaasta ja ystävällisestä palvelusta ja siitä, että Suwena ja sen miehistö pääsi turvallisesti satamaan.
Tällä hetkellä vietämme aikaa täällä leppoisassa Kuressaaressa ja odotamme Volvon huoltomiestä, joka tulee torstaina Tallinnasta huoltamaan Suwenaa Göteborgista tilattujen varaosien kera. Oheisista kuvista näkyy, että moottorin kyljessä oleva DC-DC-yksikkö johtoineen oli palanut. On se ollut melkoinen voima, koska peltilaatikon pohjassa on kunnon reikä ja koko ympäristö on noessa. Meillä oli enemmän kuin onnea, ettei tuli lähtenyt leviämään. Ei voi muuta kuin olla todella onnellinen, että me olemme kumpikin ehjiä ja terveitä muutaman päivän järkytyksestä huolimatta. Samoin olemme todella iloisia, että Suwena kelluu rauhallisesti Roomassaaren satamassa odotellen varaosiaan.
Hui!
Huh huh, onpa teillä ollut koettelemus!! Onneksi kävi loppujen lopuksi hyvin ja ilmeisesti pääsette korjauksen jälkeen jatkamaan matkaa. Toivottavasti Suwenan huono onni oli nyt tässä ja jatkossa myötäiset tuulet puhaltavat!
Kiitos vielä onnitteluista ja hyvää matkaa!
t. Veli-Matti ja Sipe
Kääk!
Nyt vasta kerkeen lukemaan näitä :O johannyt. Onneksi oli vain säikähdys… Mahtoi olla paniikkia ilmassa, voin vain kuvitella!
t. Sanna, Jkl
Hurjaa!
On teillä kyllä tosiaankin enkelit mukana! Onko se pakoputki lämmittänyt?(arvelee Pertti)
Toivottavasti loppumatka menee kommelluksitta. Ensi säikähdyksen jälkeen painuvat nämäkin kokemukset sinne muistojen arkkuun!
terv. Rauni ja Pertti
Alidan terveiset
On ollut hienoa lukea matkanne vaiheita pitkin kesää. Ikävää, että Suwenassa oli tulipalo, mutta hienoa, että selvisitte ripeällä toiminnallanne! Oli varmasti hurja koettelemus.
Toivottavasti korjaukset onnistuvat ja pääsette jatkamaan matkaanne. Tulipalo- ja pelaustautumiskokemuksenne on varmasti loppumatkan mielessä (ja pitempäänkin) ja entistä herkemmin tulee kuunneltua ja tarkkailtua veneen toimintaa.
Onnea loppukesäksi!
Me lähdemme Eskaaderin mukana maanantaina Piteå suuntanamme.
T: Tuovi ja Teemu
Botnia eskaaderi
Hyviä tuulia ja onnistunutta eskaaderia kaikille Botnia eskaaderin veneille. Viime kesänä kovasti olisimme halunneet osallistua tällaiseen eskaaderiin, mutta järjestelyvuosi sattuikin tälle vuodelle. Talvella meinas harmittaa, kun eskaaderi sattui samalle kesälle kuin meidän oma pidempi matka. Olimme jo silloin päättäneet kesän reitin. Siispä nauttikaa eskaaderista ja mukavasta yhdessäolosta. Me tullaan mukaan ensi kerralla.
tulipalo
Voi herran pieksut ja sandaalit! Ei minun alitajuinen maailmani ollutkaan nukuksissa. Olen ajtellut nimittäin paljon teitä ja kaikki merionnettomuudet lukenut kiireesti läpi. Lähetän kyllä yläilmoihin kiitokset, jotka ovat mittavammat kuin koko maapallo!No loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta sittenkin… Vahingolle ei voi mitään, toimitte hienosti yhteen ja onnea vastaisille matkoille t. aila
long time ago but..
thank you for t-shirt 🙂
Mark
from EBG
(was on board of Suwena during towing to Roomassaare)