Suomenlahden ylitys 29.7.

Tallinnassa oli tarkoitus olla lauantaihin saakka, mutta säätiedotukset lupailivat kovasti ukkosta ja rankkasateita. Sadetutka ennusti, että sateet alkavat jo perjantai-iltana. Niinpä me päätimme lähteä ylittämään Suomenlahtea päivää aiemmin. Se osoittautuikin myöhemmin hyväksi päätökseksi, kun seurasimme uutisista Eestin valtavia rankkasateiden aiheuttamia tulvia.

Pari vuotta sitten jännitimme kovasti ensimmäistä Suomenlahden ylitystä, kun matkasimme Hangosta Dirhamiin. Nyt Suomenlahden itä-länsisuuntaisen laivaliikenteen lisäksi seilaamme aktiivisen Tallinna-Helsinki reittiliikenteen joukossa. Osa laivoista puhaltaa yli 35 solmun vauhdilla. Andrus jälleen kehui matkustajalaivojen perämiesten toimintaa. Vaikka me jätimme omasta mielestämme reilun välin, AIS:sta näki, että he tekivät selvän väistöliikkeen lähestyessään meitä.

Samaa ei voi sanoa kaikista kauppa-aluksista. Olimme ottaneet kurssin, jossa Suomenlahden keskellä olevan tankkerin ja meidän väliin jäi 3 merimailia. Yhtäkkiä Andrus huomasi, että tankkeri oli poistunut reittijakojärjestelmän kaistalta ja kääntynyt kohti Tallinnaa Muugan satamaan. Tankkeri porhalsi suoraan meitä kohti törmäyskurssilla. Kansainvälisten meriteiden sääntöjen (COLREG) mukaan meillä oli etuajo-oikeus. Siinä ei kuitenkaan auttanut muuta kuin kiireesti alkaa tehdä itse väistöliikettä.

Koillistuulta oli 10 m/s ja purjeet vetivät todella mukavasti. Vaikka aallokko keikutti Suwenaa, huomasimme jo siihen tottuneemme. Vielä alku kesästä kumpikin kuulostelimme veneenliikkeitä ja isommassa aallokossa energiaa meni paljon veneen liikkeiden seurantaan. Jo jonkin aikaa on voinut puuhailla kaikenlaista matkan aikana ja osaa jo erottaa, mikä ääni on Suwenalle normaalia ja homma on kunnossa isommasta tuulesta tai aallokosta huolimatta. Niinpä koti Suomen rantojen lähestyessä tuntui suorastaan haikealta, vaikka Itämerikierros ei vielä Helsinkiin lopukaan. Jotenkin kuitenkin tuntui, että saapuessa takaisin Suomen vesille, matka alkaa olla jo lopuillaan. Oikeasti Itämerikierroksemme tulee vasta valmiiksi, kun ylitämme oman vanaveden Turun saaristossa.

Suomenlahden ylityksen jälkeen käänsimme Suwenan keulan kohti Lauttasaarta HSK:n satamaan (Helsingfors Segelklubb). Tuuli kääntyi legin lopulla vastaiseksi ja jatkoimme edelleen sinnikkäästi purjeilla vastatuuleen. Eihän meillä ollut mihinkään kiire. Kotiinpaluun haikeus lisäsi vielä halua lillua, vaikka hissukseen, kunhan vaan matka vielä jatkuu.

Lopulta saavuimme satamaan ja kiinnitimme Suwenan köydet kotimaan kamaraan Hoskilla. Tuntui uskomattomalta, että me todella teimme sen. Kiersimme Itämeren ja Suwenan mittariin ehti kertyä 1119 merimailia ja viisi maata. Sitä oli syytä juhlia ja lähdimme Hesan humuun palkitsemaan itseämme hyvällä ruoalla ja vähän muullakin.

Itämerikierros vielä jatkuu elo-syyskuun aikana. Edessä on matka Helsingistä Turun saaristoon, jossa kohtaamme keväällä ajetun Suwenan vanaveden.

Olemme myös kuvanneet pläjäyksen kuvamateriaalia, josta alamme kasaamaan tämän kesän videoita. Videot tullaan julkistamaan täällä veneblogissa ja YouTube:ssa pitkin syksyä sitä mukaan, kun luomisen tuska tuottaa tulosta.