Sunnuntai-iltana pääsimme irrottamaan Suwenan köydet eka kertaa tälle kaudelle. Teimme mukavan iltapurjehduksen Airistolla. Tarkoituksena oli testata riki ja uusi potkuri. Hienostihan ne toimivat. Ennen kaikkea taittolapainen Flex-o-fold potkuri osoittautui todella hyväksi uudistukseksi. Nyt neljän metrin tuulessa kokeilimme eri tuulikulmia ja meno oli sujuvaa joka suuntaan.
Maanantaina nostin sitten Andrusin eka kertaa Suwenan mastoon, sillä radio- ja tv-kanavat näkyivät tosi huonosti tai osa ei ollenkaan. Andrus lähti tarkistamaan, että antenni on kunnolla paikoillaan mesaanimastossa. Juuri kun Andrus oli irrottanut antenniliitoksen, huikkasi hän korkeuksistaan, että ”onkohan meidän antennivahvistimessa muuten virrat päällä?” Jep jep, offline –tilassahan se oli. Tulipahan tarkistettua, että antenni karva on varmasti suorassa. Alkoihan niitä kanavia löytyä, kun virrat kytkettiin vahvariin.
Tulipahan samalla treenattua tuulettomissa olosuhteissa kapteenin hilaamista mastoon ja ennen kaikkea rauhallista alastuloa. Samalla huomasimme, että Topclimber puosutuolin kiipeilypidikkeet olivat tosi hankalat eivätkä ne tuntuneet myöskään turvallisilta. Pidikkeet pureutuivat köyteen sen näköisesti, että saattavat viiltää köyden poikki. Itse puosutuoli toimi erinomaisesti, mutta se toki edellyttää toista kaveriksi nostamaan mastoon.
Suwena alkoi pikku hiljaa olla valmiina matkaan. Eipäs muuta kuin hankkimaan kaapit ja pakasteet täyteen sapuskaa. Heti ensimmäinen viikko tullaan seilaamaan omavaraisesti, sillä monet satamat ja satamien kaupat ovat vielä kiinni ennen kauden varsinaista alkamista.
Yllättävän paljon ruokaa kertyy veneeseen, kun huomioi niin kuiva-ainekset, mausteet, sopivasti säilykkeitä, kasviksia ja vihanneksia sekä tietysti kalaa ja lihaa. Meillä on kaksi kylmäboksia, joista isompaa olemme käyttäneet pakasteille ja pienempää kasviksille ja vihanneksille. Clas Ohlsonin pikkuruiset pattereilla toimivat lämpömittarit ovat osoittautuneet todella näppäriksi seurata kylmäboksien lämpötilaa.
Yksi talven parannuksista olivat myrskysuojat mm. ruokakaappeihin. Vaikka kaikissa kaapeissa on hyllyjen reunoissa hyvät reunalistat, eivät ne purjehtiessa pidättele tavaroita hyllyillä. Erityisesti pentterin styyrpuurin puoleinen 4-hyllyinen kaappi oli aina oikealla halssilla todellinen projekti, kun yritti ottaa yhdeltä hyllyltä jonkin tavaran ja kolmelta muulta pukkasi tavaraa syliin. Nyt hyllyt on suojattu paksulla tiikkisellä puulistalla, jonka voi nostaa u-hahlosta pois, jos hyllylle tarvitsee laittaa jotain suurempaa kippoa tai ruokatörppöä. Säilykkeet ovat yllättävän painavia ja varsinkin, kun olemme säilyttäneet ne muovilaatikossa, niin laatikon kokonaispaino on melkoinen. Nyt säilykelaatikkokin pysyy inahtamatta paikoillaan. Keinuva vene antaa mahtavat vauhdit niin keveille kuin painaville tavaroille.
Keskiviikkona fiilis oli korkealla, kun Suwena vihdoinkin oli valmis koitokseen. Suwenan monivuotinen maailmanmatka pääsi alkamaan 23. toukokuuta 2012. On jännä nähdä montako vuotta ja minkälaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin Suwena tulee meidät kuljettamaan? Irrotimme Suwenan köydet 14.25 ja matka kohti Pohjois-Saksan Kappelnin kaupunkia alkoi.
Lähtö tuntui yllättävän haikealta, sillä tuttu kotivesistö jää joksikin aikaa taakse. Toki tänä kesänä vielä seilaamme tutulla Itämerellä. Ensi vuonna Pohjanmeri ja Englannin kanava odottavat Suwenaa.
Nyt kuitenkin on aika keskittyä tähän kesään, jolloin edessämme ovat Ruotsi, Tanska, Puola ja Saksa. Ohitsemme lipuivat uskomattoman kauniit Turun saariston maisemat ja Suwenan keula oli suunnattu kohti Verkania. Airistolla tuuli alkoi nousta ja pääsimme nostamaan purjeet. Reittimme kulki ensin lounaaseen ja sitten länteen. Oli jännää, miten tuuli kääntyi sopivasti mukanamme niin, että tuulikulma pysyi jokseenkin samana.
Pääsimme purjehtimaan lähes puolet ensimmäisestä legistämme ja parhaimmillaan Suwena purjehti 7,8 solmun vauhtia. Aurinko paistoi, mieli oli iloinen ja Suwena suihki halki veden kevyesti. Juuri tältä sen pitääkin tuntua!
