Saavuimme Nynäshamnista Memmiin torstaina iltahämärissä. 190 kilometriä pitkä Ruotsin teollisuuden äiti alkaa Itämeren puolella pieneltä paikkakunnalta nimeltä Mem.
Odotuslaiturissa sulun alapuolella oli jo pari venettä valmiina, kun me kiinnitimme Suwenan laituriin. Vielä yöllä saapui joukkoomme yksi vene lisää. Göta kanava avautuu tänä vuonna virallisesti 4. kesäkuuta. Sesongin ulkopuolella voi kuitenkin kolme vuorokautta etukäteen sopia ylimääräisistä sulutuksista Göta kanavan keskuksen kanssa. Niinpä perjantaiaamulla neljä venettä odotti innolla kanavaan pääsyä.
Olimme etukäteen sen verran jännittyneitä Göta kanavan sulutuksista, että kävimme tutkailemassa sulkua jo torstai-iltana. Perjantaiaamulla valmistauduimme sulkuun laittamalla neljä fendaria kummallekin puolelle sekä lisäsimme kanavaa varten hankkimamme fendarilaudat vielä fentsujen päälle. Toisissakin veneissä alkoi kuhina heti aamusta ja myös he näyttivät olevan jännittyneitä ensikertalaisia Götalla.
Huvittavaa oli, kun sulkuvahti tuli tarkastamaan kanavamaksuja ja mittasi veneiden pituudet. Ruotsalaiset eivät näköjään osaa päättää Suwenan pituutta, sillä Visbyyssä saimme metrin lisää ja nyt taas vuorostaan metrin vähemmän pituutta kuin rekisteriotteessa ilmoitetaan. No hintaluokka sattui kuitenkin kohdalleen, joten maksun puolesta tuolla hävinneellä metrillä ei ollut väliä.
Muut kolme lähtivät ensimmäisessä sulutuksessa kanavalle ja meidän vuoro oli toisessa sulutuksessa. Näin ollen meille jäi hyvin aikaa seurata muiden veneiden sulutusta ja valmistautua omaamme. Hämmästykseksemme sulut olivat pienempiä kuin ennakolta odotimme. Samoin sulkuvahti on aina korkeintaan parinkymmenen metrin huutoetäisyydellä.
Me virittelimme köydet siten, että peräköysi kulki takaknaapissa olevan heittoplokin kautta salongin katolla olevalle isomaston vinssille. Keulaköysi taas ohjattiin genoan vinssiltä kylkiknaapissa olevan pylpyrän kautta keulaknaapille ja sieltä ylös sulkuun. Olimme hankkineet pidemmät köydet nimenomaan sulkuja varten, jotta Andrus pystyy hoitamaan molempia köysiä sitloodasta vinsseillä.
Minä poistuin veneestä sulkua ennen olevalla odotuslaiturilla ja hipsuttelin ylös sulkuun odottamaan Andrusia ja Suwenaa. Huomasimme ihan käytännössä, että peräköysi kannattaa kiinnittää ensin ja sitten keulaköysi. Ensimmäisessä sulussa laitoin köydet renkaiden läpi parilla siansorkalla kiinni, mutta jo toisesta sulusta lähtien noudatin sulkuvahdin hyvää neuvoa. Sulkuköysiin kannattaa tehdä paalusolmut yläpäähän ja laittaa lenkki vain renkaan kiinnitystapin taakse. Kiinnitysrenkaat näyttivät olevan samalla tavalla pultattu kiinni betoniin kaikissa suluissa, että renkaan kiinnitystappi jää riittävästi ulos betonista.
Samoin käytäntö osoitti, että on parasta irrottaa köydet myös vastakkaisessa järjestyksessä eli ensin keulaköysi ja sitten peräköysi. Lopuksi oli minun vuoro hypätä kyytiin ja alkaa heti valmistautua seuraavaan sulkuun.
Perjantaina matkasimme Götan kolme ensimmäistä sulkua ja saavuimme sateessa läpimärkinä Söderköpinkiin. Ihan hyvinhän me pärjäsimme. Enkä tipahtanut kanavan laidalta jorpakkoon. Siitä huolimatta maanantain 12 tulevaa sulkua meinasi jännittää edelleen.
Söderköping on kiva, viihtyisä, 7000 asukkaan ruotsalaiskaupunki Itä-Götanmaalla (Östergötland). Kaupunki ei päässyt näyttämään meille parhaita puoliaan, sillä sää pysyi koko viikonlopun tosi kylmänä ja tuulisena. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että keskellä lämmintä kesäpäivää, kaupunki on täynnä elämää auringon ja ihmisten hymyillessä kilpaa.
Hytinästä huolimatta ehdottomiin Söderköpingin tutustumiskohteisiin kuului Smultronstället eli valtavalla ulkoterassilla varustettu jäätelöbaari. Jäätelömenu oli valtavan laaja; jopa 60 erilaista jäätelöannosta, joten jokaisen makuun varmasti jotain herkkua löytyy. Mekin söimme oman osamme heidän vuosittaisesta 75000 jäätelölitran määrästä.
Sunnuntaina, kun tuuli oli hieman laskenut ja jopa aurinkokin välillä pilkisti, me lähdimme kiipeämään 70 metriä Söderköpingin ylle nousevalle Ramunderberget luonnonsuojelualueelle. Heti Göta kanavan vierestä alkoivat jyrkät portaat kohti luonnonpuistoa. Portaita on kuulemma 287, mutta meillä ne jäivät laskematta. Puistossa risteili ihastuttavia pikku polkuja, jotka näyttivätkin olevan innokkaiden ulkoilijoiden suosiossa.
Pääsimme Söderköpingin päivien aikana kohtaamaan ensimmäistä kertaa Göta kanavaa seilaavia risteilyaluksia. Lauantaina 1931 vuonna rakennettu Diana nousi ylväästi sulut ja kiinnittyi muutamaksi tunniksi Suwenan viereen, jolloin matkustajat pääsivät maihin jaloittelemaan.
Muutaman päivän kanavaristeilyt esimerkiksi Tukholmasta Göteborgiin ovat varmasti mukava vaihtoehto vaikkapa Turku-Tukholma risteilyille. Mikäs sen rentouttavampaa kuin lipua rauhallista viiden solmun vauhtia iltapäiväauringossa pitkin Göta kanavaa ja nauttia lempi drinkki kädessä maisemista.
Viikonloppu vierähti nopeasti ja sitten oli jo aika valmistautua maanantain koitokseen, sillä edessä odottivat 12 sulkua ja 6 siltaa.