Ylitettyämme Vättern järven ehdimme juuri viimeiseen maantiesillan avautumiseen ja pääsimme kiinnittämään Suwenan Karlsborgin vieraslaituriin.
Tiistaiaamulla kävelimme parin kilsan matkan tutustumaan Karlsborgin linnoitukseen. Hämmästykseksemme linnoitusalue oli todella valtava. Niin myös linnoituksen päärakennus, sillä se on 678 metriä pitkä. Pelkästään kävelymatka linnoituksen reunalta toiselle vie reilu 10 minuuttia. Koko alue vastaa kooltaan yli 170 jalkapallokenttää. Löysimme kuitenkin yhdestä linnoitusalueen korttelista kaupan, jossa myytiin lippuja Karlsborgin seikkailukierrokselle. Jälleen huomasimme, että sesonkiaika ei ollut vielä alkanut, sillä kierrokset tehtiin vain ruotsinkielisen oppaan johdolla. Tarjolla oli kuitenkin MP3-soittimet englanninkielisellä opastuksella, joten ei muuta kuin mukaan vaan.
Seikkailukierros oli todella hyvin tehty ja hauska. Aluksi katsoimme elokuvan, jossa esitettiin fiktiivinen tarina linnoituselämästä ja venäläisten hyökkäyksestä linnoitukseen. Sen jälkeen lähdimme puolustustunneleita pitkin suojaan vihollisilta ja myös puolustautumaan. Kanuunat jylisivät ja taistelunääniä kuului joka puolelta. Jopa yhdessä kohtaa tunnelin lattia tärisi tykkien jylinän voimasta. Ampuma-aukoissa oli sotilaita puolustamassa linnaa. Jälleen ruotsalaiset olivat toteuttaneet lavasteet todella hyvin. Ohitimme niin maassa makaavan kipujaan huutavan haavoittuneen kuin punkassaan kuorsaavan sotilaan. Linnoituksen alle oli rakennettu kaikki tarvittavat tilat. Näimme heidän työskentelytiloja, pubin ja lopuksi Ruotsin kultavarantojen turvapaikan.
Karlsborgin linnoitus rakennettiin 1800-luvulla Tukholman suojaksi, jonne niin kuninkaallinen perhe, kruununjalokivet kuin Ruotsin kansan kultavarannot olisi siirretty turvaan, mikäli venäjänjoukot olisivat päässeet nousemaan maihin. Tuohon aikaan vuonna 1809 Ruotsi oli juuri menettänyt Suomen sodassa Venäjälle, joten Venäjän raja oli siirtynyt Ahvenanmaalle ja se huolestutti kovasti ruotsalaisia.
Linnoituksen puolustusmuurilta pääsimme näkemään Karlsborgin suojaksi rakennetut kolme erillistä puolustuslinjaa. Linnoitusta rakennettiin 90 vuotta 1819 – 1909 ja se tuli maksamaan valtavasti. Eipä siis ihme, että kuningas Kaarle XV oli ironisesti huudahtanut ensi kertaa linnoitusta tarkastaessaan, että ”Mitä! Sekö onkin kivestä? Luulin se olevan kullasta.” Linnoituksen rakentamiseen oli nimittäin käytetty mm. 250000 tonnia kalkkikiveä.
Ruotsalaiset eivät ole onnekseen joutuneet käyttämään linnoitusta tosi toimissa. Seikkailukierroksen ansiosta linnoitus heräsi henkiin ja vierailumme oli todella kiinnostava. Muuten tunnelit ja maanalaiset käytävät olisi jäänyt näkemättä.
Itse Karlsborg on pieni paikkakunta Vätternin länsirannalla. Viivyimme siellä vain yön yli ja katsastettuamme linnoituksen jatkui matkamme Götan kanavaa eteenpäin.
Edessämme oli enää yksi ylöspäin noustava sulku ja se onkin Göta kanavan vanhin Forsvikin sulku. Forsvik valmistui ensimmäisenä sulkuna vuonna 1813 ja se on kanavan korkein yksittäinen sulku. Nousimme vielä 3,5 metriä ylöspäin tuhannen vesikuution avulla ja sitten olimme saavuttaneet Götan korkeimman pisteen 91,8 metriä merenpinnasta.
Vinkkinä teille tuleville Götan kanavan matkaajille, että kannattaa kiinnittyä Forsvikin sulussa ylöspäin mennessä oikeaan reunaan eli kanavan pohjoislaidalle. Olimme päässeet matkaamaan kaikki sulut vasemmassa laidassa, joten sinne nytkin pyrimme. Ajettuaan sisään sulkuun, Andrus huomasi, että sulun seinän vasemmassa alareunassa oli valtava kivimöhkäle, joka pullistui ulos seinästä.
Sulut sulkeutuvat kello kuusi. Ajelimme rauhassa halki Viken järven ja kiinnitimme Suwenan Tåtorp sulun yläjuoksulla odotuslaituriin parin muun veneen viereen. Täältä meillä jokaisella veneellä on edessään vain alamäki, kumpaan suuntaan sitten matka jatkuukin.
Vihdoinkin pääsimme rentoutumaan lämpöisenä ja aurinkoisena kesäiltana Suwenan takakannella sundownereiden kera ja olimme lisäksi saavuttaneet Göta kanavan huipun.