Tuuma vett köli all 18.7. – 22.7.

Tuntuipas ihanalta, että saimme jatkaa hellesäästä nautiskelua, kun tälle kesälle matalapaineita on riittänyt liiankin kanssa. Matkasimme lauantaina Varsalahdelta kohti Raumaa mukavaa lillutteluvauhtia yläohjaamosta ohjaten ja aurinkoa palvoen, vaikka selät saivatkin aamusella liikaa arskaa. T-paidat ja hellehatut kaivettiin esiin ja jatkoimme päättäväisesti aurinkokylvyistä nauttimista. Matkavauhtimme jäi sen verran rauhalliseksi, että päätimme poikkeavamme Uudessakaupungissa. Onhan päivä sunnuntainakin.

Turun saariston jälkeen alkoi Länsi-Suomen kivikkoiset rannat. Mutkittelimme kivien, luotojen ja saarien lomitse ja Uudenkaupungin satamaan saavuimme noin ilta kymmeneltä. Satama oli jälleen lähes täynnä ja pääsimme juuri ja juuri kahden purjeveneen väliin tyhjään poijupaikkaan keula kohti laituria. Kello oli jo sen verran, että satamatoimisto oli juuri sulkeutunut, mutta pääsimme takaoven kautta vielä hoitamaan satamamaksun. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta saimme tämän reissun parhaan asiakaspalvelun. Ilman pyytelemättä respantyttö selosti satamapalvelut, ympäristön systeemit, antoi oikein Uudenkaupungin esitepaketin ja jopa kertoi, moneltako aamulla he ovat jälleen palvelemassa, mikäli kysyttävää syntyy. Palvelu oli aitoa ja reipasta ja siitä jäi hyvä mieli, kun niin monenlaista höpinää tämän reissun aikana on satamissa saatu kuulla.

Suwenan vierellä yöpyi purjevene Alviina. Kimmon ja Annin kanssa vietimme pitkät tovit rupatellen. Löytyi jälleen samanhenkisiä ihmisiä, joiden seurassa todella viihtyi. Olimme aamulla sen verran unisia, että naapurit olivat ehtineet Uudenkaupungin rientoihin, joten jäi harmittamaan, kun emme päässeet hyvästelemään heitä. Toivottavasti Suwenan ja Alviinan matkat vielä joskus kohtaavat.

Uusikaupunki jäi meille tällä kertaa vain sataman osalta tutuksi, mutta palaamme sinne toiste, sillä halusimme jatkaa matkaamme Raumalle, jonne lauantain alkuperäinen määränpäämme oli.

Rauman edusta se vasta kivinen ja kapeaväyläinen oli. Väylät oli kuitenkin merkitty hyvin. Aioimme jäädä Syväraumanlahden satamaan, jossa tankkasimme Suwenan, mutta saimme kuulla satamassa, että se on enimmäkseen tarkoitettu päiväpysähdyksiä varten. Eihän siellä ollut kuin yksi sähkötolppa ja sekin varattuna. Siispä päätimme mennä Poroholman satamaan. Poroholman satamasta kuulimme matkan varrella huhuja kalliista satamamaksusta. No maksu itsessään ei ollut kuin 15 € + sähkö 5 €. Nämä ovat verrattavissa Etelä-Suomen muihin satamiin. Hämmästyksen aiheutti se, että satamamaksu ei sisältänytkään vessa, suihku ja saunatilojen käyttöä. NE maksoivat 4,5 € henkilöltä. Meillä on erinomainen suihku- ja vessatila veneessä ja olimme sopivasti tyhjentäneet septin ja täyttäneet vesitankin, joten meille Poroholman erikoishinnoittelu ei tuottanut ongelmia. Voi kuitenkin kuvitella, että sataman rinnalla sijaitsevan leirintäalueen vaunuperheille ei hinnoittelu ollut mukava uutinen.

Löysimme jälleen kulinaristisen helmen Raumalta. Kävimme jopa kahtena iltana nauttimassa järkyttävän hyvää ruokaa ravintolassa Wanhan Rauman Kellari. Kyllä Oulun ravintola Pannu sai kovan haastajan. Terveisiä Sari-Helenalle.

Suwena löysi sisarveneen Raumalta. Toinen Skorgenes vene Quutto III pitää Raumaa kotisatamanaan. Oli erittäin miellyttävää tavata Quutton miehistö Juhani ja Anja ja vertailla pieniä valitsemiamme eroja veneisiimme. Veneet ovat suurin piirtein samanlaiset paitsi, että Quutto on vajaan metrin pidempi, joten heillä oli isompi takakansi ja kiinteät kalusteet siellä. Samoin olimme valinneet hieman erilaiset keulakajuutta layoutit, mutta molemmat ovat todella toimivia ratkaisuja. Skorgenes veneitä on Suomessa vain muutamia, siksi olikin mukavaa päästä vertailemaan ajo-ominaisuuksia toisen samanmerkkisen veneen omistajan kanssa. Saimme myös hyviä vinkkejä lähivesistön satamista, joihin Suwena vielä jonain päivänä matkaa.

Kuten Raumalaiset toivottavat toisille veneilijöille, voimme mekin blogilaisillemme toivottaa merihenkisesti:

Toivon sull vähintäs tuuma verra vett köli all!