Helgoland 31.5. – 3.6.

Reedsin almanakka määräsi perjantaiaamun herätyksestämme, niinpä irrotimme köydet jo ennen aamu seitsemää ja lähdimme matkaan yläveden aikaan. Andrus teki reitin siten, että pääsemme kahdella vendalla Helgolandiin saakka. Pohjoistuuli puhalsi koko matkan ajan 22 – 25 solmun nopeudella, joten tuuli nostatti jo ihan mukavasti aaltoja.

Kannella ja salongissa aallokko tuntuu vähemmän verrattuna alempana veneessä. Kun on esimerkiksi aika valmistaa ruokaa, keinuttaa pentrissä huomattavasti voimakkaammin. Varsinkin kun olemme vasemmalla halssilla, saa olla tosi tarkkana, sillä meidän pentteri sijaitsee veneen paapuurin puolella. Jos ei pidä varaansa, löytää itsensä liukuneena veneen oikeaan reunaan. Vasta nyt otin ensi kertaa käyttöön pentterin turvaliinat. No johan helpotti, kun pystyin nojaamaan liinaan samalla kun pilkoin leikkuuveitsi kädessä kasviksia. Keittiön kiinnitysliinasta ja minusta tuli heti kerralla pitkäaikaiset ystävät.

Helgolandiin kuuluu kaksi saarta: pääsaari (Hauptinsel) ja Dyyni (Düne). Dünelle huviveneet eivät saa lainkaan mennä ja vierasvenesatama sijaitsee Helgolandin pääsaaren eteläreunassa. Satama on pienehkö ja sesonkiaikana veneet kiinnitetään toisiinsa lauttoina. Laiturit oli erikoisesti merkitty punaisilla ja vihreillä nuolilla. Ne osoittivat lauttojen paikat siten, että lauttojen väliin jää riittävästi tilaa jokaisen lautassa olevan veneen kiinnitysköysille. Näin alkukaudesta vain muutama vene oli vasta toisessa rivissä. Parhaillaan veneitä voi olla yhdessä lautassa lähes kymmenkunta.

Olipa kiva astua satamakonttoriin, kun satamakapteeni heti toivotti Suwenan Suomesta tervetulleeksi. Hänellä oli nimittäin käytössään AIS ja valtavan kokoiset merikiikarit, joilla hän seurasi sataman veneitä.

Helgoland on Saksan ainoa avomerellä sijaitseva saari. Sen erikoisuutena on, ettei se kuuluu EU:n ALV-alueeseen. Näin ollen Helgolandin turismi perustuu paljolti tax-free kauppaan. Selkeimmin se näkyy alkoholin ja dieselin hinnassa. Mitä vahvempaa alkoholia haluaisi ostaa, sitä edullisempaa se näytti olevan. Erikoista, mutta totta oli myös se, että mitä enemmän tankkasi dieseliä, sitä vähemmän litrahinta oli. Kyllä hymyilytti, kun 770 litraa valkoista dieseliä saimme 1,02 €/l hintaan verrattuna Kappelnin 1,80 €/l. Siinä oli pakko kysäistä naisenlogiikalla, että mihinkäs tämä säästö nyt käytetään? Tankkauspisteelle piti ajaa ulos satamasta ja siirtyä Binnenhafen satamaan. Huoltoaseman webbisivuilla suositellaankin, että tankilla kannattaa käydä heti saavuttuaan, sillä vuoroveden vuoksi kaikki veneet lähtevät lähes samaan aikaan.

Makea vesi onkin Helgolandissa aivan toinen juttu. Se kannattaa tankata ennen Helgolandiin tuloa, sillä saaren vesi valmistetaan itse saarella poistamalla merivedestä suola. On hyvin ymmärrettävää, ettei venelaiturilla ole vesipisteitä, sillä jokainen yltä päältä Pohjanmeren suolassa seilannut vene huuhdeltaisiin puhtaaksi Helgolandiin saavuttua. Meidänkin Suwena oli yltä päältä suolassa, että myös sormet olivat heti suolaiset, minne tahansa pieni hipaisu osui. Satamassa saa kyllä veneeseen yhdestä pisteestä vettä, mutta sinne pitää erikseen siirtää vene. Mutta maksaako se, sitä emme tiedä.

Helgolandissa yleisin matkailumuoto on laivaristeily. Joka päivä Saksasta ja Tanskasta saapuvat laivat tuovat turisteja Helgolandiin. He yöpyvät yhden yön saarella hotellissa ja palaavat seuraavana iltana laivalla takaisin. Iltapäivisin kadut täyttyivät matkalaukkukansasta, kun toiset tulivat ja toiset lähtivät saarelta.

Aluksi saaresta sai aika pinnallisen turistirysä fiiliksen. Kuitenkin siellä useamman päivän tuulta pidellessä tuli tutkittua saarta hieman perinpohjaisemmin ja saari alkoi viehättää hetki hetkeltä enemmän. Saaren erikoisuutena on se, että se on kahdessa kerroksessa: ylämaa (Oberland) ja alamaa (Unterland), joiden korkeusero on jopa 50 metriä. Valitettavasti saaren lounaisnurkasta löytyy myös keskimaa (Mittelland), sillä Britit suorittivat harjoitusräjäytyksiä toisen maailman sodan jälkeen, jolloin ylämaa osittain romahti.

Alamaasta pääsee ylämaahan joko reippaalla porrasharjoituksella, 184 porrasta tai hissillä. Saaren voi kiertää 3,5 km kävelyreittiä. Lähestyessämme saaren luoteisnurkkaa, alkoi korviimme kantautua valtava lintujen kuoro. Helgolandin rannalla pesii esimerkiksi suula (basstölpel), jonka kurluttava ääni oli todella hämmästyttävä. Saaren yli 400 lintulajista kyllä riittää lintubongareille tutkittavaa. Varsinkin kun lintuja pääsee seuraamaan ihan parin metrin etäisyydeltä, kun linnut pyrähtelivät lentoon ja lepuuttivat siipiään liidellen lähes paikallaan navakassa pohjoistuulessa. Linnut pesivät tällä lähes pystysuoralla seinämällä ja ovat ottaneet myös kodikseen erikoisen 47 metriä korkean Lange Annan hiekkakivipylvään.

Helgoland mainostaa itseään kovasti erittäin puhtaasta ilmasta. Saarella niin autot kuin polkupyörät ovat kiellettyjä. Vain ambulanssi ja muutamat työkoneet ovat saaneet erikoisluvan. Samoin vain poliisi saa huristella ylhäisessä yksinäisyydessä polkupyörän satulassa Helgolandin saarella.

Me lisäsimme raittiin ilman tehoa vielä uimalla, kun lähdimme Helgoland Spa:han lillumaan Pohjanmeren meriveteen kylpylän ulkouima-altaaseen. Kokemus oli huikea, kun kylmää pohjoistuulta oli edelleen yli 10 metriä. 28 asteiseksi lämmitetty suolainen merivesi kannatteli ja kun hieman nosti päätä tai varvasta vedenpinnan yläpuolelle, tuli kiire vajota takaisin lämpimään veteen. Saksalaiseen tyyliin allas oli ahkerassa käytössä, joten uimiseksi rauhallista kelluntaa ei oikein voi nimittää, mutta hauskaa se oli. Lopulta tuuli kuitenkin ajoi meidät sisätiloihin, jotta pää ei paleltuisi.

Samassa laiturissa Suwenan kanssa liehutti Suomen lippua myös Rumbalotte. Ulla ja Mike olivat palaamassa kuuden vuoden Euroopan venematkaltaan kohti kotisatamaa Espoota. He ovat kiertäneet todella mielenkiintoisen reitin, josta jutusteltavaa riitti. On se jännää, kuinka yhteinen harrastus tuo ihmisiä yhteen ja ventovieraat ihmiset tulevat tutuiksi hetkessä. Mike ja Ulla kirjoittavat blogia venematkastaan pääosin saksaksi ja hieman suomeksi.