Valmistauduimme ensimmäistä kertaa Andrusin kanssa kahdestaan matkaan. Määränpäänä viettää viikonloppu Röytässä. Menomatkalla halusimme pysähtyä Kiviniemessä kylkikiinnityslaiturissa teippaamassa Suwenaan sen rekisterinumeron ja nimen. Ajoimme alkumatkan ylhäältä mukavaa 7 solmun vauhtia ja katselimme Melges 24 -kisaa.
Kiinnittyminen Kiviniemessä meni yllättävän hyvin ilman ylimääräistä sählinkiä. Teippasimme Suwenan oikean kyljen. Päällysteipin irrottamisen jälkeen huomasimme, että teippien värit olivat väärät. Päätimme jatkaa matkaa vain oikeakylki teipattuna Röyttään ja tilata uudet oikean väriset teipit seuraavalla viikolla. Röytän matka oli meille omalla veneellä ensimmäinen, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Miten ajo menee ja entäs onnistuuko kiinnittäytyminen? Menimme mantereen puoleista reittiä ja matkalla oli paljon purjehdusveneitä, kun samaan aikaan oli purjehduskisa. Pääsimme perille 19.20 ja meitä oli vastassa ystävällinen OTPS:än kaveri auttamassa kiinnittymään laituriin. Poijukiinnitys meni ihan ok, vaikka eka kertaa kiinnityimme keulapoijuun siten, että otin poijun kiinni takakaukalosta ja kävelin laitoja pitkin poijuköyden kanssa eteen. Andrus totesi, että paremmat kiikarit olisivat tarpeen ajoaikana.
Illalla tutustuimme erittäin mukavaan pariskuntaan Irikseen ja Ramiin. Heillä on 37-jalkainen Bavaria purjevene ja heillä on tavoitteena parin vuoden päästä lähteä pitkälle Atlantin ylitysreissulle. Nautimme Suwenalla lasilliset viiniä ja juttu kulki kuin oltaisi vanhoja tuttuja. Saimme myös sunnuntaina iloksemme vierailla heidän purjeveneessä. Ei sitä ulkoa arvaa, kuinka paljon purjeveneen köli antaa sisätiloille avaruutta. Irikseltä saimme hänen kahvitarjoilustaan hyvän idean hankkia muonitukseemme erilaisia tuubeissa olevia tahnoja. Ne ovat näppäriä tarjoiltavia ja hyvin säilyviä vene-elämässä.
Ensimmäinen veneellä vietetty yö meni hyvin, vaikka vesi liplattelikin laitaa vasten ja sitä piti vähän aikaa kuunnella. Lämmityslaitetta emme kuitenkaan osanneet vielä säätää oikein, sillä aamulla veneessä oli lämpöä 30 astetta.
Paluumatkan aikana alkoi sataa ja kotilaituriin kiinnityksestä tuli aika tiukka. Ensiksi härdellöitiin kovasti takapoijun kanssa, sillä poijuköysi ei riittänyt. Yritimme pari kertaa kiinnittymistä poijuun vaihdellen veneen eri puolia. Lopulta häsellyksen jälkeen laitoimme poijuköyden tutusti takakannen vasempaan knaappiin, mutta tarvitsimme laittaa kiinnitysköyttä jatkeeksi, kun itse poijuköysi oli liian lyhyt. Huh huh.
Sähellys ei loppunut siihen. Sade teki etukaiteista niin liukkaat, että lipsahdin kaiteita myöten veneen keulaan roikkumaan köydet käsissä. Sain kuitenkin pidettyä kaiteista kiinni ja pääsimme yrittämään uudestaan laiturille menoa. Vene saatiin kiinni, mutta erittäin vinoon asentoon, jota ihmeteltiin sitten urakalla.
Paluureitti Röytästä tulimme merenpuoleista reittiä ja syvimmillään vettä oli 55 m, joka on tähän mennessä Suwenan syvin merensyvyys. Suwena teki myös oman pisimmän merimatkan 27 merimailin legin.