Töissä tilikauden inventaario oli jälleen onnellisesti ohi, joten perjantai-illan pääsimme valmistelemaan kesäkuun viimeisen viikonlopun matkaamme Hailuotoon. Saimme myös perjantaina positiivisen puhelun Pehkosen Matilta, että saamme uuden laituripaikan kesken kauden. Pääsemme siirtämään Suwenan F-maalaiturista kelluvaan D-laituriin, jossa on aisapaikat. Lauantaiaamulla Matti tuli näyttämään uuden D24-paikan meille ja keskustelimme erilaisista kiinnittymisvaihtoehdoista. Sen jälkeen kävimme Matin kanssa katsomassa mahdollisia talvisäilytyspaikkoja ja lopuksi hän neuvoi, miten tulevan viikon vartiovuoron tehtävät tulee hoitaa.
Siirsimme veneen F18-paikalta uudelle D24-aisapaikalle. Pääsimme veneellä nyt perä edellä laituriin, joten Aatu oli ensimmäistä kertaa mukanamme. Ensin siirsimme veneen ja sitten roudasimme tavarat sekä harjoittelin Aatun kanssa veneeseen tuloa. Otimme mukaan Aatun autovesikupin, sillä se on erittäin hyvä estämään veden ylitulon reikäkantensa ansiosta myös keikkuvassa veneessä. Aatu sai petipaikakseen pehmoisen peiton, jota matkan aikana pidin peräkannella ja yöksi tai sisältä ajaessamme siirsin sen pentteriin.
Andrus päätti ajaa koko matkan ylhäältä. Minä hyppelin vuorotellen takakannelle seuraamaan Aatun matkustamista ja välillä käväisin katsomassa kultsia ylhäällä.
Söimme porukassa voileipäkeksejä ja matka sujui mukavasti. Vaatetta piti lisätä molemmille, sillä tuuli tuntui kovemmalta ylhäältä ajamisen vuoksi. Aurinko paistoi lämpimästi ja vauhti oli 7 solmua. Tuulta oli vain 3 m/s NW. Poltimme kumpikin kasvomme päivän aikana, mutta ei onneksi iho kuoriutunut. Olimme vain kumpikin ah niin punaisia reippaasta yläohjaamomatkustuksesta.
Ajoimme veneväylää saarten välistä ja reitti oli oikein mukava. Otin jopa pikku tirsat yläohjaamon reunasohvalla, joten sekin näköjään onnistuu veneessä. Aatu matkusti kuin konkari. Aluksi Aatu nosti aina päätään, kun tuli enemmän aaltoja ja keikutusta, mutta pian Aatu nukkui ja oli täysin rauhallinen.
Saavuimme Marjaniemeen illansuussa noin kello 18.00. Menimme heti tankkauslaituriin tarkoituksenamme tankata, mutta eipäs se onnistunutkaan. Huoltoaseman säiliö oli tyhjä. Luotsihotellista saimme huoltoasemanomistajan puhelinnumeron ja hän lupasi tuoda sunnuntaina dieseliä laiturille 200 litraa. Siispä siirsimme veneen ulompaan laituriin ja kävimme taloksi.
Illalla söimme hotellilla buffeepäivällisen ja kävimme toisen kerran vielä myöhemmin nauttimassa Irish Coffeet, kun aurinko paistoi niin nätisti terassille.
Niin ja soitimmehan toki Esalle, sillä velipojalla oli kantikkaat 44-v synttärit juuri tänään 28.6.
Sunnuntaina kävimme kävelyllä Sumpussa ja hiekkarannalla. Oli aivan ihana ilma käveleskellä ympäriinsä. Aatukin opasti tosi hienosti pitkospuita pitkin. Kiirehdimme takaisin puoli kahdeksi, sillä odotimme kovasti diesiliä saapuvaksi. Huoltoaseman omistaja hurautti pakettiautollaan suoraan laiturille ja saimme 200 litraa dieseliä siirrettyä käsipumpulla Suwenaan. Hän kertoi samalla, että oli saanut dieseliä säiliöön 1.05 €/l hintaan edellisenä syksynä. Ei ollut ihme, että joku ammattiveneilijä oli tempaissut kaikki 5000 litraa mukaansa alku kaudesta. Päivän litrahinta oli nimittäin lähes 30 senttiä kalliimpi.
Oli aika lähteä kotiin ja ajoimme 32 merimailin legin kotisatamaan reipasta vauhtia sisäohjaamosta ohjaten. Hyvällä mielellä aloimme peruuttaa omaan uuteen aisapaikkaan, mutta juuri silloin sivupotkurit lakkasivat toimimasta ja kaikki sähköt pimenivät. Tilanne oli vakava, sillä peruuttaessa Suwenan pieni peräsin ei jaksa kääntää isoa venettä ilman sivupotkureita. Andrus hyppäsi vauhdissa toiseen veneeseen työntämään Suwenaa, jotta emme törmäisi naapuriveneeseen. Eteenpäin mentäessä Suwenan peräsin riittää ohjaamaan pienelläkin vauhdilla, koska potkurista tuleva virtaus tehostaa ohjausta. Siispä Andrus ajoi Suwenan keula edellä laituripaikkaamme.
Kiinnittäytymisen jälkeen Andrus meni helpottamaan itseään pikaisesti vessaan ennen kuin huomasi, ettei sähkövessa toimikaan. Niinpä jäi vessakin odottamaan sähköjen palautumista. Myös kuskin sähköikkuna jäi avoimeksi. Jouduimme teippaamaan muovipussin ikkunan suojaksi, jotta luvatut sateet eivät kastelisi ohjauslaitteita. Huh huh, mikä paluu!
Andrus alkoi tutkia yleismittarin avulla, missä vika piilee. Latausdiodi oli valuttanut sisuksistaan vihreät mömmöt pihalle ja pääkytkin näytti vioittuneen. Jäimme odottamaan huoltokavereita Jannea ja Juhaa veneellemme. Mukava Hailuodon matka sai ikävän päätöksen ja Andrus ei nukkunut seuraavana yönä juurikaan hermoillessaan, mitä kaikkea meni rikki ja pääsemmekö edes kesälomareissulle ajallaan.