Brighton – Dover 70 mailin legistä purjehdimme genaakkerilla parikymmentä mailia. Paikalliset hakivat vielä parempaa tuulta aivan Englannin valkeiden kalkkikivikallioiden juurella. Me kuitenkin jätimme hieman etäisyyttä kallioihin, kun purjehdimme meille ennestään tuntemattomilla vesillä. Jälleen saimme rentoutua genaakkerin vetäessä ihanassa auringonpaisteessa.
Aamuinen virtahässäkkä Brightonin satamassa siirsi lähtöämme sen verran, että myöhäinen lähtö ja vastavirta hidastuttivat matkaamme niin paljon, että saavuimme Doveriin vasta puolenyön jälkeen. Pyytäessämme sisäänajolupaa port controllilta, lupa myönnettiin saman tien. Samalla he ilmoittivat, että sataman laiturit ovat jo täynnä, mutta voimme yöpyä satama-altaassa ankkurissa. Koukku laskettiin lähempänä kello yhtä ja kömmimme saman tien peiton alle nauttimaan Suwenan keinahtelusta ankkurissa.
Aamulla ollessamme vielä ankkurissa Andrus pyysi VHF:llä satamasta laituripaikkaa. Doverin satamassa on kolme laiturialuetta huviveneille. Ensimmäinen sijaitsee vielä vuorovesialueella. Muut kaksi, Wellington Dock ja Granville Dock, ovat vuorovesiportin takana. Me saimme laituripaikan Granvillen satama-altaasta.
Heti kun vesi oli noussut riittävästi, satamasta avattiin portti ja pääsimme siirtymään ankkurista satama-altaaseen. Saimme erinomaisen ja pitkän sormiponttonin Suwenalle Granvillestä. Satamakonttorissa homma toimi myös erinomaisesti ja oli muuten ystävällisin henkilökunta, mitä missään vierasvenesatamassa tänä kesänä olemme tavanneet. +1 Doverin satamamiehistölle!
Doverissa tärkein nähtävyys on ilman muuta keskiaikainen Doverin linna ja perjantai oli meidän Doverin linnan tutustumispäivä. Lähdimme kävellen kohti linnaa ja saimme reippaina kiivetä pitkät portaat ylös kallioille. Doverin linna on Englannin suurin keskiaikainen linna. Sinne onkin hyvä varata riittävästi aikaa, sillä nähtävää on paljon. Meillä vierähti siellä viisi tuntia ihan vilauksessa.
Jo keisari Julius Caesar oli bongannut Doverin sen suojaisan luonnonsataman ansiosta. Roomalaiset rakensivat kaksi majakkaa, joista toinen niistä, Pharos, on vielä jäljellä ja nähtävissä Doverin linnan alueella. Tuntui huikealta seistä majakan sisällä ja miettiä, kuinka paljon on vettä ehtinyt virrata Englannin kanaalissa Caesarin päivien jälkeen.
Englannin kuningas Henrik II rakennutti Doverin linnan 1100-luvulla. Toki linna on ollut sen jälkeen monien sotien tantereena. Varsinkin toisen maailmansodan aikaan Doverilla oli merkittävä rooli liittoutuneiden puolustuksessa. Tänä päivänä Doverissa voi osallistua multimediaesitykseen maanalaisissa tunneleissa (secret wartime tunnels). Esityksessä pääsimme mukaan kokemaan operaatio Dynamon yhdeksän päivää kestävän Dunkerquen evakuoinnin vuonna 1940, jossa amiraali Sir Ramsayn johdolla onnistuneessa evakuoinnissa pelastettiin 338226 liittoutuneiden sotilasta keskeltä saksalaisten piiritystä 933 laivan ja veneen avulla.
Kun itse seisoo Doverin linnan kallioilla, jotka sijaitsevat vain 35 kilometrin päässä Ranskasta, ymmärtää, kuinka kovaa hermopeliä nuo sotavuodet ovat olleet. Englannin kanaalissa on usein sumua, joten siinä on mitattu todellista mielenlujuutta. Sumun keskellä vihollinen on voinut toteuttaa omia suunnitelmiaan aivan vapaasti. Vaikka lentokoneiden ja laivojen seuraamiseksi olivat jo ensimmäiset tutkat olemassa, ei niiden tarkkuus ollut lähelläkään sitä mitä nykyään. Tunneleiden seinällä oli myös harvinainen suurennos kuvasta, jossa Saksan armeijanpäällystö oli katsomassa Ranskan rannikolta Doverin rantaa. Harmi että valokuvaus oli tunneleissa kielletty.
Doverissa pääsee myös vierailemaan toisen maailmansodan aikaiseen maanalaiseen sairaalaan kuten myös keskiaikaisiin tunnelisokkeloihin. Meillä keskiaikaiset tunnelit jäivät niin päivän päätteeksi, ettei tehnyt mieli kokeilla, miten he varmistavat, että kaikki turistit ovat poistuneet tunneleista ennen sulkemisaikaa.
Doverin linna itse on myös mielenkiintoinen kohde. Keskiaikaiseen tyyliin tulisijoja on yleensä vai yksi kussakin isossa huoneessa tai salissa. Henrik II:n makuuhuoneessa on mahtanut olla melko kylmä, kun suuren pylvässängyn verhot on suljettu, vaikka kuinka tulta olisi pidetty yllä valtavassa tulisijassa. Kun aikamme kiertelimme linnan saleissa ja kiipesimme kerros kerrokselta ylös, astuimme lopulta ulos linnan katolle. Sieltä avautuivat uskomattoman hienot näkymät yli linnan maiden. Samalla sai ihailla lukuisia kanaalissa purjehtivia veneitä ja laivoja kuten myös rauhallista Kentin maalaismaisemaa. Myös kanaalin vilkas laivaliikenne konkretisoitui, sillä laivoja todella seilaa jatkuvana nauhana silmän kantamattomiin. Kulkeehan kanaalissa jopa 400 laivaa päivittäin.
Kun palasimme mielenkiintoiselta matkalta historiasta takaisin Doverin kaupungin kaduille, suuntasimme väsyneet askeleemme suoraan kohti purjehdusseuraa. Jo saapuessamme satamaan saimme tervetulotoivotuksen paikallisen purjehdusseuran klubitalolle. Royal Cinque Ports Yacht Clubiin kuuluu kuulemma reilu 300 jäsentä, joista noin puolet on purjehtijoita. Vietimme rentouttavan hetken klubitalolla, jossa englantilaiseen tyyliin olutta tilatessamme saimme ensin maistaa olutta, jotta olutvalinta osuu oman maun mukaisesti. Vihdoinkin pääsimme nauttimaan paikallista olutta suoraan Kentin oman panimon tuotteena.