Voi sitä riemun tunnetta, kun Andrusin kanssa pääsimme rauhoittumaan Suwenaan siirtomatkan jälkeen. Koko talvi on niin odotettu kesää ja veneilemistä. On upeaa taas asustaa veneessä pari kuukautta ja päästä kokemaan monia uusia kokemuksia.
Olimme varanneet Iisalmeen pari päivää veneen bunkraukseen ja loppuvalmisteluihin matkaa varten. Ei muuta kuin jääkaappi päälle ja hankkimaan niin ruoat kuin juomat veneeseen.
Saavuimme Olvin kotikoloon, joten perjantai-iltana päätimme nauttia tietysti oluset kesämatkan kunniaksi. Vierasvenesatama sijaitsee ihan Iisalmen sydämessä ja rannan tuntumassa muutaman kymmenen metrin päässä laitureista on ravintola Olutmestari. Siispä sinne nauttimaan hyvää kalaruokaa sekä tietysti Sandels oluet paikalliseen tapaan.
Iisalmessa oli vasta veneiden laskukausi meneillään, joten veneitä oli vasta muutamia satamissa ja vesillä ei vielä juuri lainkaan toisin kuin Oulussa. Vaikka matkaa Oulusta Iisalmeen on vain pari sataa kilometriä, on maisema vesistöineen hyvin toisenlainen. Järviä, kanavia ja saaria poukkoili esille vähän joka puolelta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi Iisalmen ympärillä monia tutustumiskohteita. Huomasimme myös, että Vuoksen vesistön yläjuoksu on selkeästi moottorivenealuetta, sillä tältä Kuopioon asti löytyy useita kiinteitä siltoja ja sähköjohtoja 12 metrin korkeudella.
Lauantaina osuimme Iisalmen torille samaan aikaan, kun siellä oli laulu- ja tanssiesityksiä ja iisalmelaiset näyttivät olevan liikkeellä joukolla. Me pyöräilimme ympäri Iisalmea tutustellen paikkoihin. Olemme hankkineet veneeseen taitettavan tandemin, joten pääsemme tänä kesänä tutkimaan ympäristöä laajemmalti kuin vain jalan. Pari reissua ajoimme pelkästään ostosten kera bunkraten Suwenaa ja muuten tutkailimme Iisalmea.
Sunnuntai-iltapäivällä olimme valmiita lähtemään matkaan ja ensimmäinen legitavoite oli siirtyä Ahkiolahden kanavan suuhun. Lähdimme hieman jännittyneinä matkaan, sillä edessä olivat meidän veneilyhistorian ensimmäiset niin avautuva silta kuin sulku.
Peltosalmen silta meni hienosti. Ilmoitimme tulostamme puoli tuntia ennen puhelimella ja niin silta avautui nätisti ja me pujahdimme sillan ali. Seuraavaksi meillä oli edessä Nerkoon kanavan sulku, joka on tulevan matkamme pienimpiä sulkuja. Korkeusero on vain metrin, mutta siitä huolimatta meitä jänskätti. Ajoimme uppoamavauhtia nauttien sunnuntai-iltapäivän ihanasta auringosta viikonlopun sadekuurojen jälkeen. Lähestyessämme kanavaa vilkutti kanavavalo keltaista eli toiminnassa olevaa. Kiinnityimme odotuslaituriin ja lähdimme tutkimaan sulkuohjeita.
Saimaan venematkailuopas ilmoitti sulun toimivan puoleenyöhön saakka, joten meillä ei ollut kiirettä. Saavuimme sululle juuri kello 18:00 jälkeen vain huomataksemme, että toukokuussa on eri aikataulut. Kanava on käytettävissä juuri kello kuuteen saakka, joten meidän matka tyssäsi Nerkoon kanavan odotuslaituriin. Ilma oli ihana, joten me asetuimme aloilleen ja jäimme odottamaan komeassa auringonlaskussa kanavan aukeamista seuraavana aamuna kello 07:00.