Jolla on yksi matkaveneilijän merkittävimmistä varusteista, niinpä sitä monesti kutsutaankin matkaveneilijän autoksi. Nyt kun Suwenan seilaa maailman vesiä, tulee jollan merkitys kasvamaan. Mitä enemmän vietämme aikaa ankkurissa, sitä tarpeellisempi jolla todellakin on, ellei sitten haluta uida 🙂
Viisi vuotta Suwenan jollana palveli uskollisesti ilmatäytteinen 2,3 m kumijolla Suzumar. Halusimme säilyttää sen aina käyttövalmiina, mutta ei näköesteenä kannella. Näin ollen Pikku Suwena matkusti uimatasolla pystyssä. Mitä enemmän käytimme jollaa, sitä useammin toivoimme sen olevan hieman isompi. Yksi ostoskohteistamme viime syksyn Southamptonin venemessuilla olikin jolla. Messuilla oli hyvin esillä erimerkkisiä jollamalleja. Niitä pääsi tutkimaan, nostelemaan ja vertailemaan todella hyvin. Lopulta päädyimme 2,6 m pitkään alumiinipohjaiseen Ribeye kumijollaan. Halusimme jollan, joka nousee helposti liukuun pienemmälläkin moottorilla. Samoin halusimme siihen syvän V-pohjan, jotta aallokossa matkaaminen helpottuu. Kovan pohjan ansiosta ei haittaa, vaikka hieman pohjaa pitkin rantautuisimmekin. Se on meidän kahden voimin liikuteltavissa rannalla. Ennen kaikkea sen syvän V-pohjan ansiosta (ei välipohjalevyä) Andrusin ei enää tarvitse istua polvet suussa.
Pidemmän jollan hankinta toi kuitenkin tullessaan uusia muutoksia. Missä sitä pystymme säilyttämään? Tokihan sen saa laitettua kannelle pidempien merimatkojen ajaksi, mutta se sekä heikentää näkyvyyttä että vie paljon tilaa. Lisäksi sen pituuden ja ennen kaikkea leveyden vuoksi jolla ei enää mahdu takakannelle pystyyn. Niinpä uusi jolla toi tullessaan toisenkin hankinnan eli taavetit.
Vertailimme muutamia taavettimerkkejä ja saimme hyvää palautetta Simpsonin taaveteista muilta veneilijöiltä, kuten myös Nauticatin veistämöltä. Southamptonin messuilla pääsimme livenä tutkimaan Simpsonin eri taavettimalleja ja saimme keskustella suoraan valmistajan kanssa Suwenaan sopivista taavettivaihtoehdoista. Päädyimme Simpson LSD 125 kääntyviin taaveteihin, jotka kestävät 125 kilon kuorman. Kääntyvistä taaveteista on se etu, että voimme kääntää ne 90-astetta perän suuntaan. Näin taavetit eivät pidennä Suwenan pituutta satamamaksujen osalta.
Niin Ribeye jollan kuin Simpsonin taavettien toimitus onnistui messuilla sopia siihen ajankohtaan, kun löydämme taaveteille asentajan. Tämän vuoden Suwenan talvikoti on Ipswich Haven Marina, joten etsimme asentajaa Ipswichin lähistöltä. Jokainen, jolta kysyimme suositusta, kehuivat kilvan Fox’s Marinaa. Marraskuun venereissulla kävimme Fox’s Marinassa keskustelemassa taavettien asentamisesta ja vakuutuimme heidän työstään. Hinnoista sovittuamme saimme vielä asennuksen onnistumaan tammi-helmikuun vaihteeseen. Myöhemmin keväällä työruuhka on varmasti niin suuri, että emme halua taavettiasennuksen myöhästyttävän meidän veneilykauden alkua.
Kun irrotimme köydet vuoden ensimmäiselle legille Haven marinassa ja siirsimme Suwenan mailin päässä sijaitsevalle Fox’sille, saimme korkattua tämän kauden veneilykauden todella poikkeuksellisen varhain. Heti seuraavana päivänä Suwena nostettiin ylös ja vietimme pari ensimmäistä remonttipäivää lukissa roikkuen. Satamassa kävi touhukas kuhina. Veneitä siirtyi jonossa ylläpitotöitä varten paikasta toiseen. Kun meidän vuoro tuli siirtyä metallitöitä varten, siirtyi Suwena pukkien päälle, jossa sitten asustelimme reilun viikon. Huvittava juttu sattui ihan loppu metreillä, kun Suwenaa jälleen oltiin siirtämässä pukeilta lukkiin odottamaan seuraavan päivän vesille laskua. Minä puuhasin Suwenan sisällä kaikessa rauhassa, kun Andrus kiipesi hirmuisella vauhdilla ylös Suwenan vieressä olevia metallitikkaita. Hän kertoi, että ”Älä hämmästy, pian me taas liikutaan.” Hän oli nimittäin kysynyt nosturikuskilta, että tiedänkö minä veneen sisällä, että hän on siirtämässä venettä?” Ja vastaushan hämmästyneeltä mieheltä oli tietysti, että ”ei”. Eihän hän olisi voinut tietää, että minä en näe ja olisin ollut enemmän kuin ihmeissäni, kun vene olisi yhtäkkiä lähtenyt liikkeelle kuivalla maalla.
Taaveteille piti valmistaa erilliset metallikannakkeet, jotka läpipultattiin veneen perään. Ensiksi valmistettiin pahvimalli kannakkeesta, jonka avulla sovitettiin kannakemallia ja itse taavettia. Se olikin fiksu tapa, sillä niiden avulla pystyttiin hakemaa kannakkeille oikeamalli ja korkeus. Perinteisesti taavetit asennetaan hieman alemmas. Meidän valitsemat taavetit olivat sen verran matalat, että kannakkeiden korkeutta piti nostaa, jotta taavettien vinssejä mahtuisi käyttämään.
Sen lisäksi, että taaveteille tehtiin metallipajassa kannakkeet, piti uimatason portaat siirtää hieman keskemmäs, joten myös takakaiteet piti hitsata uusiksi. Samoin osa kannakkeesta tuli takakannen päälle, joten myös tiikkitöitä jouduttiin hieman tekemään. Kun portaat oli siirretty, kaiteet korjattu, puutyöt tehty sekä takakajuutan sivukaappien taakse oli lisätty metallivahvikkeet, oli aika sovittaa pistehitsattuja kannakkeita ja taavetteja paikoilleen. Ne istuivat erinomaisesti, joten kannakkeet lähtivät vielä yhdelle matkalle metallipajalle viimeisteltäviksi ja kiillotettaviksi ennen kuin ne kiinnitettiin Suwenaan. Se että lilluu lähes kölittömässä jollassa aallokossa ja syntyy loisto idea hankkia uusi jolla ja sille taavetit, vie huomattavasti enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa ennen kuin hyvä idea tulee toteutetuksi.
Joka tapauksessa Fox’s marinan työnjälki oli niin erinomaista, että taavetit näyttävät täysin alkuperäisasennukselta. Kerroinkin metallitöiden esimiehelle Martinille, että ”Heidän työ oli todella mahtavaa, mitään liitoksia ei silmällä näe eikä minun liian tarkoillakaan sormilla tunne. Kiitos”
Asuminen maissa veneessä lähes parin viikon ajan oli aika haastavaa. Hätäilimme syksyllä tammikuun sääolosuhteita, jos lämpötila laskee alle nollan. Suwena on ollut tämän kauden vedessä, joten mitään jäänestoaineita ei ole tarvinnut laittaa. Marinan väki lainasi öljylämmittimiä, joilla vene pysyi lämpimänä. Loppujen lopuksi lämpötila kävikin vain parissa asteessa kylmimmillään, joten sen puolesta ei ollut mitään hätää. Toinen juttu oli se, ettei tankissa olevaa vettä voinut tietysti käyttää, kun kaikki vesi olisi valunut läpivienneistä suoraan asfaltille. Sataman fasiliteetit olivat muutoin kyllä todella hyvät.
Samalla kun Suwena oli ylhäällä, tehtiin pohjanpesu, sinkkien vaihto ja Andrus lyhensi päivä päivältä omaa huoltolistaa. Kuten matkaveneilystä sanotaan, että se on matkustamista korjaamaan venettä seuraavaan satamaan. Oli myös meille kertynyt melkoinen huoltolista. Kaikenlaisia kiristettäviä osia veneestä löytyy ihan pilvin pimein. Joka luukun takaa Andrus aina löytää jonkun ruuvin tai liittimen, joka on merellä löystynyt. Mm. nyt oli sopiva aika poistaa autopilotin langaton kauko-ohjain sähköjärjestelmästä. Meillä autopilotti on useampaan kertaan tiltannut merellä niin pahasti, että veneen koko sähköjärjestelmä on pitänyt sammuttaa ja käynnistää uudelleen. Andrus on etsinyt sen vikaa ja hän on epäillyt, että kauko-ohjain voisi olla yksi syy.
Kun Suwena oli vedessä ja pääsimme ihailemaan uutta jollaa uusissa taaveteissa, olimme lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä. Jo aikoinaan Nauticatin veistämöllä keskustelimme taaveteista, jätimme ne sen vuoksi pois, jotta jolla ei hankaloita perä edellä kiinnittymistä. Tokihan jollan voi aina laskea edestä pois ja kiinnittää veneen sitten. Nyt meillä jolla on sen verran korkealla, että med mooring onnistuu ja jollan alta pääsee kulkemaan. Lisäksi jollan on merellä hyvä olla korkeammalla, kun aallot saattavat vyöryä perästä.
Kun viime perjantaina olimme irrottamassa Suwenan köysiä siirtääksemme veneen takaisin mailin päähän Haven marinaan, oli yhteisymmärrys saumaton, kun päätimme nostaa purjeet ja purjehtia hieman ennen satamaan paluuta. Aurinko paistoi ja tuulta oli 7 m/s, joten purjehduskeli oli mitä sopivin kruunaamaan Suwenan uuden ilmeen. Purjehdimme Orwell-jokea alas Levingtoniin leppoisassa myötätuulessa ja palasimme viidellä vendalla takaisin Ipswichin sulkuun saakka. Avasimme purjehduskauden 8 mailin talvipurjehduksella. Voi, kuinka rentouttavaa!
