Kirkwallin pitkäksi venähtäneen vierailun jälkeen suuntasimme innokkaasti Suwenan kokan kohti pohjoista. Alku kauden pitkien legien jälkeen lyhyt yhdeksän mailin legi tuntui pikku hypyltä saarelta toiselle. Ankkuroimme Suwenan Rousay ja Wyre saarten väliselle salmelle Rousayn etelä puolelle.
Ilta oli kaunis, joten laskimme jollan ja kävimme mukavalla kävelyllä Rousayn saarella. Pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa uuden jollamme rantautumista, kun ajoimme veneluiskalle. Tässä jollassa meillä on pyörät, jotka tekivät sen liikuttelun tosi näppäräksi. Oli huvittavaa vetää jolla rannalle parkkiin, sillä autojen parkkipaikalla oli valmiiksi muita jollia parkkiruuduissa. Niinpä meidänkin jolla pääsi kököttämään pikkuruisena omaan parkkiruutuunsa, kun me lähdimme tutkimaan hieman ympäristöä.
Olimme perjantaiksi varanneet opastetun kiertoajelun. Kuuden tunnin saarikierros vilahti vauhdikkaasti mielenkiintoisen oppaan johdolla. Kiersimme autolla ympäri saarta ja opas pysähteli vähän väliä kertomaan juttuja sekä Rousayn saaresta että seuraavaksi esiin tupsahtaneesta Orkneyn naapurisaaresta. Meille sattui harvinainen päivä, sillä ilma oli todella kirkas, joten opas pystyi osoittamaan meille kaikki ympäröivät saaret ollessamme näköalapaikalla yli sadan metrin korkeudella.
Pysähdyimme lounaalle Rousayn pohjoisrannalle. Silloin oli juuri alaveden aika, joten lahden rannalle olivat hylkeet saapuneet lekottelemaan. Herkuttelimme ihanilla rapuleivillä ja Orkneyn kuuluisilla kaurakekseillä kuuman kahvin kera. Kyllä retkilounas luonnonhelmassa maistuu aina niin makoisalta.
Lounaan jälkeen kiipesimme korkeille kallioille katsomaan lunneja. Nämä oranssinokkaiset linnut näyttävät olevan suuressa suosiossa turistien joukossa. Lunnit olivat aika hupaisia lintuja, sillä ne näyttävät istuvan kuin pingviinit, ne uivat kuin sorsat, mutta näyttävät sentään lentävän kuin lunnit. Sen verran räpättämällä ne ilmaan pääsivät. Rousaylla on paljon lintujen suojelualuetta, joten lintubongareille täällä on paljon katsottavaa. Opas osoitti meille lukuisia lintulajeja päivän mittaan.
Iltapäivällä keskityimme enemmän Rousay saaren esihistoriaan. Vierailimme kolmessa hyvin erilaisessa esihistoriallisen kauden kivirakennuksessa kuin ne, joita kävimme Orkneyn pääsaarella katsomassa.
Midhowe Tomb on yhtenäinen 33 metriä pitkä ja 13 metriä leveä hautakammio. Rakennuksen halki kulki yli 23 metriä pitkä käytävä, joka oli jaettu korkeilla kivilaatoilla 12 erilliseen osastoon. Kun se aikoinaan löydettiin, löytyi haudasta vielä 25 ihmisen jäännökset. Nyt sen ympärille on rakennettu suojarakennus, jotta yli 3500 eaa rakennettu kivirakennus säilyisi.
Midhowen hautakammion puolustukseksi oli alueelle aikoinaan rakennettu myös kolme linnoitusrakennusta, joita kutsutaan brocheiksi. Me kävimme parhaiten säilyneessä Midhowe brochissa, joka meistä oli Rousayn mielenkiintoisin nähtävyys. Brochit oli rakennettu hiekkakivestä. Linnoituksessa kulki kaarevia, todella kapeita käytäviä kiviseinien sisällä. Portaikkoja nousi ylempiin kammioihin ja onkaloihin. Oviaukot olivat jälleen todella matalia, mutta lähes kontattuamme kammioon sisälle, kohosi katto niin korkealle, että Andruskin pystyi seisomaan selkäsuorana. Linnoituksen keskipihalla oli oma kaivo.
Nämä kolme brochia ovat kuulemma toimineet asumuksina. Ne olivat sen verran suuria, että puolustustilanteessa kylän ihmiset kokoontuivat yhteen brochiin, jolloin sitä oli helpompi puolustaa.
On uskomatonta, kuinka he ovat rakentaneet hiekkakivestä niin monitahoisia rakennuksia. Kun toisaalla kivilaatta on toiminut hyllynä, voi sama kivi olla seinän toisella puolella osana portaikkoa tai huonerakennelmaa. Brochin rakentamisessa on todella hyödynnetty kolmiulotteista ajattelua. Se on ollut kuin veneenrakentamista, sillä jokainen kolo on käytetty hyödyksi, jotta hukkatilaa olisi mahdollisimman vähän.
Brocheja oli laajennettu useina eri aikoina ja uudemmat rakennukset eivät olleet enää niin hyvin puolustettavissa kuin vanhemmat linnoituksen osat. Mm. sisin vallihauta oli otettu osittain asuin käyttöön. Ilmeisesti puolustuksen tarve oli vähentynyt ajan saatossa.
Päivän viimeinen nähtävyys oli yli 2500 eaa rakennettu Taversoe Tuick hautakammio. Tämä hautakammio oli rakennettu 2-kerroksiseksi siten, että kumpaankin hautakammioon pääsee vain suoraan omasta sisäänkäyntiaukosta ja ne sijaitsivat vastakkaisilla seinillä toisiinsa nähden. Kuitenkin nykyään tikkaita pitkin pääsee myös sisäkautta kiipeämään kammiosta toiseen.
Tämän hautakammion löysi läheisen kartanon rouva 1800-luvulla, kun hän istahti piknikillä tuolille ja tuolin jalka vajosi maan läpi hautakammioon. Paljonko lienee Orkneylla on vielä löytämättömiä kivirakennelmia?
Opas kertoi, että Rousayn saarta joskus kutsutaan pohjoisen Egyptiksi, sillä täällä on niin paljon esihistoriallisia löytyjä. Ilmeisestikin pitäisi kyllä kutsua päinvastoin, sillä Orkneyn saarilla on lukuisia esihistoriallisia rakennelmia, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Miksipä siis ei Egyptiä kutsuttaisi eteläiseksi Rousayksi?
Päivän aikana opas kertoi luonnosta, niin menneestä ja nykyisestä elämästä. Miten ylipäätänsä ihmiset ovat eläneet Rousaylla. Opas Patrickin ansiosta päivä oli antoisa ja todella mielenkiintoinen.
Illalla rantauduimme vielä toiseen kertaan jollalla Rousayn saarelle, sillä lähdimme päivälliselle Rousayn hotellille, jonne ystävällisesti saimme kyydin ravintolan henkilökunnalta. Hotellille oli vajaa viisi kilometriä matkaa satamasta. Nautimme maittavan rapupäivällisen, joka oli valmistettu naapurisaari Westrayn kuuluisista ravuista. Vietimme rauhallisen yön ankkurissa ja aamulla jatkoimme matkaa Westrayn saarelle.