Perjantaiaamu valkeni koleana ja sateisena. Siitä huolimatta päätimme lähteä seikkailemaan 19 metriä sulkuja ylös Valamoa kohti. Varistaipaleella laitoimme Suwenan odotuslaituriin kiinni ja lähdimme hipsimään innolla kohti kanavamuseota. Pettymykseksemme jälleen kesä ei ollut tarpeeksi alkanut, sillä kanavamuseo avautuu vasta 15. kesäkuuta. Kävimme tutkimassa tulevaa neljän sulun rypästä, jossa eka kertaa nousemme yläjuoksuun Suwenalla.
Ensimmäisessä sulussa laitoimme sulkuköyden kulkemaan kylkiknaapin kautta. Ylöspäin mennessä sulkuun tuli voimakkaita pyörteitä johtuen veden virtauksesta, joten Suwena pyrki kääntymään. Toisesta sulusta eteenpäin muutimme taktiikkaa ja sulutimme käyttäen kahta sulkuköyttä: yhtä keulaknaapissa ja toista takaknaapissa. Suwena nousi kauniisti ja tasaisesti ylös tästä eteenpäin. Varistaipaleen 4-osainen sulku nosti meitä 14 metriä ylemmäs. Jatkoimme matkaa kohti Valamoa, jota ennen meitä odotti vielä 2-osainen itsepalvelusulku, joka nosti meitä lisää 5 metriä. Olimme tällöin Iisalmen lähtöpisteestä nousseet 115 metriin merenpinnasta.
Ehdimme vielä nauttimaan Valamossa illallisen noutopöydästä, jossa ruoka oli todella herkullista. Mukanamme pullo Valamo White marjaviiniä tepsuttelimme takaisin Suwenalle nukkumaan ja odottamaan lauantain luostarin kierrosta.
Valamon luostari siirrettiin Laatokalta Heinävedelle 1940-luvulla, jolloin 200 munkkia mukanaan jopa puolet Laatokan Valamon esineistöstä matkasi Suomeen jäitä myöten apunaan Suomen armeija. Nykyään Valamossa on 10 munkkia. Heidän apunaan toimii 40-henkinen henkilöstö heidän pyörittäessään vilkasta matkailu- ja kokouspalvelutoimintaa. Valamon omilla pelloilla kasvatetaan viinimarjapensaita, joista isä Andreaksen vastuulla tuotetaan Valamon kuuluja marjaviinejä. Kulttuurikeskuksessa on nähtävillä näyttelyjä ja kansalaisopistossa järjestetään kursseja esimerkiksi ikonin maalauksesta.
Me lähdimme Valamon kiertokävelylle oppaan johdolla. Opas toimii ravintola Trapesan kokkina ja lisäksi hän tekee asiantuntevasti opastuskierroksia turisteille. Suomenkielisen kiertokävelyn jälkeen odotti suuri saksalaisryhmä omaa kierrostaan. Saimme todella yksityiskohtaisen selvityksen Valamon historiasta. Oli myös hienoa, kuinka mahtavasti opas kertoi kummankin Valamon kirkon ikonostaaseista. Aikanaan väliaikaiseen kirkkotoimintaan rakennettu puinen Valamon kirkko palveli useita vuosikymmeniä, kunnes 30 vuotta sitten rakennettiin uusi kivikirkko. Me kävimme mm. katsomassa ortodoksien pyhää Nicolasta, joka on matkamiesten suojelija.
Puukirkon osana on aikanaan toiminut myös luostarin keittiö ennen nykyisen Trapesan valmistumista. Kirkon keittiö on edelleenkin toiminnassa, jossa mm. valmistetaan luostarin herkullinen hapankaali. Suurina hapankaalin ystävinä me ostimme pänikän hapankaalta matkamuonaksemme.
Lauantai-iltapäivällä alkoi kahdeksan sulun alamäki kohti Kermakoskea. Olihan matka lupsakkaa verrattuna edellisen päivän nousuun. Pyörteitä ei tullut alaspäin mennessä, joten vene pysyi lähes itsestään paikoillaan. Ei tarvinnut kuin keveästi löysäillä köysiä laskeutuessamme. Sää oli enemmän kuin vaihtelevaa. Vuorotellen aurinko paistoi täydeltä terältä ja hetken päästä vettä tai jopa rakeita ropisi.
Laskettelimme ensin alas edellisen päivän noususulut Taivallahden 5 m ja Varistaipaleen sulut 14 m. Kapteeni käänsi Suwenan kohti Heinäveden kapeikkoja. Edessä olivat vielä kaksi yksittäistä sulkua, jotka kumpikin olivat kahden metrin laskuja: Karvion kanava ja Kerman kanava.
Karvion kanavassa oli erikoista, ettei koskea ollut merkitty liikennemerkeillä. Toki kartasta merkinnät löytyivät. Kuitenkin äkkipää olisi voinut hurauttaa koskeen. Andrus ohjasi Suwenan tyylikkäästi Karvion kanavan sulkuun.
Saapuessamme Heinäveden Kerman Keitaaseen oli meillä takana yhteensä 23 metriä laskua ja jatkuva fendareiden ja köysien käsittely. Kapeikossa sai Andrus olla tarkkana, sillä väylä oli erittäin kapea ja kivet lähellä. Syötyämme Kerman Keitaassa maittavat ahvenfileet kaaduimme rättiväsyneinä Suwenan syliin.