Fair Islen saarelta pääsimme purjehtimaan mukavassa sivutuulessa koko 37 mailin matkan Shetlantiin. Tuuli puhalsi noin 12 solmun nopeudella, niinpä nautimme lempipurjeen mukavasti vetäessä Suwenan kokassa ja meri aaltoili leppoisasti ympärillämme.
Kun olimme ohittaneet Shetlannin eteläkärjen Sumburghin Head niemen, nousi tuuli yhtäkkiä 20 solmuun. Kallistuimme niin paljon, että Suwenan sivukansi lumpsahti veden alle. No tulipahan mantookissa kuivumassa olleet pöytäpyyhkeet huuhdeltua merivedellä. Seurasi muutama jännittävä sekunti ennen kuin vene totteli ohjausta ja saimme käännettyä Suwenan pois, jotta pääsemme laskemaan genaakkerin ja vaihdettua sen tilalle jennin. Näin purjehdustermistöllisesti tämähän oli broachaus 🙂
Olimme vain hetki sitten ihmetelleet muutama maili edessämme genaakkerilla purjehtivan veneen outoja mutkitteluja. AIS:n mukaan ei näkynyt mitään ihmeellistä, niinpä ymmärsimme heitä hyvin, kun itsekin ehdimme samaan kohtaan tekemään genaakkerijumppaa. Tuuli pysyi 20 solmussa, niinpä loppumatka purjehdittiin genoalla Lerwickin satamaan.
Kun olimme saapumassa satamaan, oli sataman suulle viritetty poikittain köysi. Miehet heiluttelivat vain käsiään vimmatusti. Ajoimme hiljakseen lähemmäs kysyäksemme, mitä on meneillään. He kuitenkin vain heiluttivat entistä kiihkeämmin käsiään ja huusivat jotain. Satamaan sisäänajo ei siis ollut mahdollista, joten jäimme ajamaan hiljakseen ympyrää sataman edustalle. Ohiajavan lautan kapteeni huikkasi, että kannattaa kysyä port controllilta ja voilà! Andrusin kysyttyä VHF:llä saimme kuulla, että vedessä on sukeltajia ja satamaan pääsee noin puolen tunnin kuluttua. Yleensä sukeltajan ollessa vedessä, se merkitään kansainvälisellä viestilipulla ”A”, mutta nyt vedessä oli vain köysi ja rakennettavan laiturin päällä käsiään heiluttavia miehiä. Tulevalla viikolla Lerwickin satamaan oli saapumassa suuri norjalaisten veneiden regatta, joten he rakensivat väliaikaista ponttonia regattaa varten. Mikäs siinä odotellessa tankkauslaiturissa ja pian pääsimme jo ajamaan satamaan sisälle.
Saimme sopivasti laiturin viimeisen hyvän kylkikiinnityspaikan ja niin olimme saapuneet Shetlantiin. Olimme edelleen Brittein-saarilla ja Suwenan saalingissa liehui Skotlannin vieraslippu, sillä vuonna 1472 Shetlannin saaret siirtyivät Tanskalta Skotlannille. Shetlannin saaret olivat Tanskan Margaret prinsessan myötäjäisten vakuutena, mutta myötäjäiset jäivät tanskalaisilla maksamatta ja niinpä Shetlanti siirtyi Kuningas Jaakko III:n kruunun omaisuudeksi.
Lerwickin ja Brissay saaren väliin jäävälle salmelle pysähtyi useita risteilyaluksia meidän Shetlannin päiviemme aikana. Risteilymatkustajia kuljetettiin maihin pienemmillä yhteysveneillä jatkuvana virtana. Onneksi risteilyalukset saapuivat salmeen aamulla ja illalla he jatkoivat matkaa. Varsinkin italialainen Costa Cruisen jollakuskit ajoivat tallapohjassa myös satama-altaassa. Voi arvata, että peräaallot hyppyyttivät lautoissa olevia veneitä. Veneilijät soittivat useaan otteeseen VHF:llä satamakonttoriin pyytääkseen, että Costa Cruise kaverit ajaisivat kuten hyvä merimieskäytös edellyttää, mutta ilmeisesti kaupallisen liikenteen raha oli painoltaan arvokkaampaa kuin satunnaiset vierasveneiden satamamaksut. Onneksi Celebrity Cruisen ja muiden risteilyalusten tenderihemmot toimivat kuten kuuluukin ja hiljensivät vauhtiaan saavuttuaan satama-altaaseen.
Satamassa oli myös suomalaisille ennestään tuttu Kristina Cruisen entinen Kristina Katarina risteilylaiva, joka on myyty uudelle omistajalle. Laivan nykyinen nimi on MS Ocean Endeavour ja se toimi öljyteollisuuden työntekijöiden asuntolaivana, samalla kun sitä remontoidaan tulevia arktisia luksusristeilyjä varten. Eräänä iltana Suwenan kyljestä kuului koputus ja reipas suomalainen ”päivää”. Jo Katarinalla vuosia työskennellyt suomalainen IT-kaveri saapui tervehtimään meitä nähtyään, että mesaanissa liehui Suomen lippu. Siinä aika vierähti nopeasti rupatellessa. Hän kertoi, että Ocean Endeavourilla on neljä saunaa. Nykymiehistöstä hän on ainoa, joka enää saunoja käyttää, joten hänellä on hippu suomalaisuutta edelleen nautittavissa.
Lerwickin sataman WIFI oli todellinen ryöstöhinta, nimittäin 9 puntaa päivä. Onneksi myös ilmaisia wifi-yhteyksiä löytyi, joten pitkästä aikaa saimme käytettyä nettiä suoraan veneellä. Ennen se on tuntunut itsestään selvyydeltä, mutta ei enää. Kun meillä on ollut aina joka maan 3G mokkula. Nyt ainoa täällä toimiva Vodafonen mokkula toimii vain GPRS-nopeudella, joten oli etsittävä muita verkkoja, jos mieli surffailla.
Ensimmäinen viikko Shetlannissa sujui ihan lepäillessä. Kävin jo kolmannen kerran tällä kesämatkalla lääkärissä, kun tuntui, että en millään tervehdy. Kipeänä nuo Suwenan 25-metriset köydet tuntuvat kilometrin mittaisilta. Onneksi Shetlannin sairaalassa minut tutkittiin huolella ja sain entistä voimakkaammat tropit. Jospa vihdoinkin taas olisin kunnossa. Päätimme, että emme jatka matkaa ennen kuin lääkkeet alkavat purra ja olisin taas tolpillani.
Eurooppalainen sairaanhoitokortti, ts. EU KELA-kortti kuten minä sitä kutsun, oli kyllä todella kannattava hankinta. Sen saa veloituksetta Kelalta, kun vain täyttää siihen tarvittavan hakemuksen. Se on voimassa kaikissa muissa EU-maissa paitsi omassa maassa. Olen nyt joutunut käymään kolmesti lääkärissä, ensin Ipswichissä, sitten Edinburghissa ja nyt täällä Shetlannissa. Tällä kortilla EHIC (European Health Insurance Card) olen saanut saman palvelun kuin Suomen terveyskeskuksissa ja olen itseasiassa päässyt lääkäriin heti samana päivänä. Tottakai meillä on matkavakuutukseen kuuluva sairasvakuutus, mutta tällä EHIC-kortilla ei tarvitse muuta kuin näyttää korttia sisään kirjautuessa ja homma hoituu. Suosittelen korttia jokaiselle, joka matkustaa edes jonkin verran EU-maissa.
Nyt jouduimme tekemään reittisuunnitelmat uusiksi. Ensiksi jäimme Kirkwalliin jumiin genoan furlexin osien vuoksi 1,5 viikoksi ja nyt Shetlanti pidätteli meitä toisen mokoman sairastumiseni vuoksi. Pyörittelimme reittiä sitten miten päin vain, oli lopputulos, että joudumme jättämään Färsaarten matkan väliin. Kyllä jurppi mahdottomasti, kun Färsaaret oli kuitenkin meidän pääetappi tämän kesän matkalle ja nyt jouduimme pitkin hampain luopumaan siitä. Päätimme, että siirrymme suoraan Shetlannista Skotlannin länsirannikolle. Voimme hyppiä saarelta toiselle heinäkuun ajan. Kun Shetlannista lähtiessämme päivitin reittisuunnitelmaa, niin 1.7. oli alkuperäinen tavoitteemme saapua takaisin Färsaarilta Skotlantiin, joten tulipahan aikataulu kurottua yhdellä legillä kiinni.