Tuntui kuin kesämatka olisi alkanut uudestaan, kun kahden viikon jälkeen irrotimme köydet ja matka pääsi jälleen jatkumaan. Olimme nimittäin jääneet nalkkiin, kunnes uusi akku saapui Englannista. Dublin ja Dun Laoghaire jäivät taakse ja kovasti odottamamme Etelä-Irlanti häämöttää edessämme.
Matkalla etelärannikolle teimme vielä yhden pysähdyksen jakaaksemme legin sopiviksi päiväpurjehduksiksi. Dun Laoghaire – Arklow väli oli vain 43 merimailia, josta alkumatkan moottoripurjehdimme ja tuulen kasvaessa siirryimme vain hiljaisten kavereiden vetoapuun. Matka taittui leppoisasti.
Arklow kuuluu myös niihin satamiin, jossa monet pysähtyvät matkallaan etelään tai pohjoiseen. Arklow on 24 tunnin satama, niinpä vuorovedestä ei tarvitse huolehtia. Se on myös suojaisa satama, sillä sinne noustaan jokea ylös ja satama sijaitsee aallonmurtajan takana. Etsiessämme talvisäilytyspaikkaa, tätä satamaa myös suositeltiin meille. Arklow sijaitsee aivan Wicklow vuorten eteläpuolella.
Saavuimme satamaan iltasella juuri, kun paikalliset veneseuralaiset valmistautuivat keskiviikkopurjehduskisaan. Lähes 20 venettä suuntasi kokan vesille ja innokkaat purjeiden trimmauskäskyt kiirivät vetten yli. Naapuriveneemme X-posure huikkasi meille kutsun kisan jälkimaininkeihin heidän kerhotalolleen valmistautuessaan lähtöön.
Arklow Sailing Club vaikutti mahtavan vireältä seuralta. Mikä parasta, kisan jälkeen he kaikki kokoontuivat klubitalolleen odottamaan kisatuloksia. Oli mukava nähdä, että he viihtyivät yhdessä myös kisan jälkeen näin arki-iltana, eikä jokainen kiirehtinyt heti kotiin saavuttuaan omalla veneellä rantaan.
Tuloksia odotellessa purjehtijat nauttivat pizzan kera pintillisen olutta, jonka baarimikkovuorossa olevat seuralaiset tarjoilivat baarin takaa. Kun meidän seurassa on jokaisella kaksi yövartiovuoroa per kausi, niin täällä seuran tehtäviin kuuluvat baarivuorot. Taitaisivat maistua paremmin meidänkin seuralaisille 🙂
Kun kilpailuvastaava alkoi julkistamaan kisatuloksia, hämmästyi Andrus, sillä hän oli ihan kaksoisolento meidän seuran Juhanin kanssa. Kun vielä kuulimme, että hänen nimensä oli Jerry, niin kyllä meitä nauratti. Itse Jerry kertoi myös omasta englantilaisesta kaksosestaan, joten olisiko jokaisella seuralla oma samannäköinen Juhaninsa ympärimaailmaa?
Ilta sujahti nopsaan X-posuren kippari Lorcenin ja hänen kisamiehistönsä kanssa. Saimme lukuisia hyviä vinkkejä satamista ja ravintoloista jne. Kuten olemme jo aiemminkin maininneet, että purjehduksen yksi parhaista puolista on viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin.
Aamulla irrottaessamme köydet Arklowin satamasta lähti mukaamme monta mukavaa hetkeä ja tarinaa.