Perjantaiaamuna lähdimme Guernseyltä heti, kun satamakynnyksen päällä oli tarpeeksi vettä ja purjehdimme kohti viikonloppukohdettamme Alderneyn saarta. Tuuli puhalsi mukavat 10 solmua. Purjehdimme sivutuulessa, oikein mukavassa säässä ja nautimme merestä takakannella auringon paistaessa.
Meillä meni laskelmat täysin nappiin niin virran kuin tuulen suhteen. Burhou saari sijaitsee Alderneyn luoteispuolella ja saarten välisessä Swingen salmessa on voimakkaat virrat. Me laskettelimme parhaimmillaan 5,3 solmun viran lisävauhdilla myötätuulessa salmen läpi. Salmessa oli näinkin kevyellä tuulella seisovia aaltoja, jotka keinuttivat Suwenaa mellevästi. Tänne emme halua päätyä, kun virta ja kova tuuli ovat vastakkain. Se on varma pesukoneen paikka.
Brayen satama oli yllätykseksemme jo näin varhain kesäkuussa täynnä. Enää muutama vierasveneille varattu keltainen poiju oli sataman ulkolaidassa vapaana, joista nappasimme yhden. Ajattelimme, että satamakapteenihan sieltä vauhdikkaasti rientää meitä vastaan, kun vasta olin poijuköyttä koilaamassa. Se kuitenkin oli vesitaksipalveluja markkinoiva reipas nuori nainen, joka kertoi, että kahdella punnalla pääsee rantaan tai takaisin ja 21:30 hinta nousee kolmeen puntaan per hölö. Satamakirja vinkkasikin, että Alderneyllä pääsee vesitaksilla näppärästi kulkemaan rantabaareihin kunnialliseen aikaan kuten paikalliset sanovat ”civilised hours”.
Olimme ajatelleet, että laitettuamme veneen poijuun laskemme jollan ja lähdemme iltaretkelle rantaan sekä nautimme päivällisen jossain Alderneyn ravintoloista. Brayen satama on avoin pohjois- ja itätuulille. Näköjään myös luoteistuulen jäljiltä pyörähtää maininkia aallonmurtajan päästä satamaan. Veneet keikkuivat sen verran iloisesti mainingissa, että Pikku Suwena jäi suosiolla odottamaan seuraavaa päivää ja me kokeilimme pirteän vesitaksin kyytiä päivällismatkallamme.
Hämmästykseksemme saimme kuulla häneltä, että Brayessa kaksi ravintolaa tarjoaa päivällistä klo 20:30 saakka ja muut olivat jo kiinni. Valitsimme pizzan ja kalaruokien väliltä ja päädyimme todella oikeaan paikkaan. Missään ikinä emme ole saaneet näin kukkuralautasellista kampasimpukoita kuin ravintola First and Last tarjoili meille nälkäisille merimiehille. – Nam.
Lauantai valkeni, mitä ihanimpana kesäpäivänä. Swelli oli kuitenkin punkenut koko yön lahdelle keikuttamaan veneitä. Siinä aamukahvia siemaillessamme tekivät useat veneet jo lähtöä merelle. Kun sisempää satamasta vapautui poijuja, niin mekin pyöräytimme poijuköytemme irti ja siirsimme Suwenan syvemmälle satamaan. Brayen satamassa on 70 keltaista vierasvenepoijua ja maininki heti väheni uudella poijupaikalla. Vinkki: Ihan aallonmurtajan viereen ei kuitenkaan kannata mennä, sillä aallot heijastuvat seinästä takaisin.
Laskimme innokkaasti Pikku Suwenan vesille päästäksemme saarikierrokselle. Ensin pyörähdimme Brayen kylässä. Pyörävuokraamot mainostivat esitteissään, että myös tandemeita on saarella tarjolla. Selvisi, että onhan niitä kokonaista yksi ja se oli jo menossa.
Löysimme myös Brayen kylästä kaksi hyvin varusteltua ruokakauppaa. Meillä jääkaappi pullisteli valmiiksi täynnä, joten lähdimme kiipeämään kukkulaa ylös saaren ainoaan kaupunkiin St Anneen.
St Anne paljastui yllättävän monilukuisten kauppojen kera vilkkaaksi pikku kaupungiksi. Asuuhan Alderneyn saarella noin 2000 ihmistä, joten peruspalvelut olivat hyvin hanskassa. Muutenkin koko Alderney oli kuin nukkekoti. Pihat olivat hyvin hoidettuja ja rakennuksista pidetään hyvää huolta. Kaikin puolin näki, että alderneylaiset välittävät saarestaan.
Nautittuamme erittäin runsaan ja herkullisen rapusalaatin Jack’s Brasserien aurinkoisella terassilla, heitimme jälleen reput selkään ja lähdimme jatkamaan saarikierrosta.
Kävelimme ensin Alderneyn halki saaren itärannalle, josta pyöräytimme saarenpohjoisen rannan kautta takaisin satamaan. Auringon paahtaessa mukavasti päälakea, unohtuneen aurinkohatun levätessä Suwenalla, tuli kierroksellemme pituutta mukavat reilu 12 kilsaa.
Keskellä Alderneyn saarta on paljon vehreitä lehtipuita, kun taas rannikkoa lähestyessämme maisema muuttui havupuiksi tai jopa karuksi aavaksi. Varsinkin pohjoisessa huomasi, että pienenkin nyppylän pohjoisreuna oli tuulen pieksämää, karua aavaa. Jos taas kukkulanreuna vähänkin kuikisti suojanpuolelle kohti etelää, puski maasta heti pensaita. Tuulelta suojaiset hiekkarannat olivat saaneet auringonpalvojat nauttimaan kesästä, kun taas tuulen armoilla olevat rannat kaikuivat tyhjyyttään.
Alderney on koillisin Kanaalisaarista ja itseasiassa se on ainoa, joka sijaitsee Englannin kanaalissa, vain 8 mailin päässä La Hague niemestä Normandiassa Ranskassa. Loput Kanaalisaarista sijaitsevat St Malon lahdella.
Ihastuimme kovasti Alderneyn tunnelmaan ja luontoon. Onneksi pidimme niin tiukasti kiinni siitä, että meidän pitää palata uudestaan Kanaalisaarille, jotta pääsemme Alderneylle. Viime kesänä sen piti olla ensimmäinen pysähdyspaikkamme Kanaalisaarilla, mutta kelin vuoksi se jäi välistä.
Jotain Alderneyn rauhallisesta elämäntavasta kertoo se, kun perjantai-iltana kuunnellessamme veneellä paikallisradion kanavaa, kuulimme innokkaan juontajan ilmoituksen, että ”lentokone on juuri onnistunut laskeutumaan, joten posti on saapunut saarelle ja ehkä myös sanomalehdetkin”.
Valitettavasti sunnuntai-illaksi ja pariksi seuraavaksi päiväksi oli luvassa kovia tuulia, runsaasti sadetta ja ukkosta, joten lähdimme sunnuntaiaamulla kohti Guernseyn satamaa pitelemään sadetta. Sunnuntaina olisi kuitenkin ollut markkinat ja Alderneyn majakka avoinna kuten myös koko Kanaalisaarten ainoa juna kuljettaa turisteja vain sunnuntaisin. Aina jää jotain seuraavaan kertaan!
