Ylivoimaisesti paras ankkurilahti Algarvessa on Alvorin laguuni, joka sijaitsee vain kolme merimailin päässä Lagosista. Jokainen täällä käynyt matkapurjehtija on Alvoria meille suositellut, eikä todella turhaan.
Ensimmäinen ankkurialue on heti, kun on saapunut Alvor-joelle. Hiekkasärkkien välissä on helpostikin tilaa tusinalle tai enemmällekin veneille ja ankkuri pitää hyvin. Hiekkasärkille pääsee näppärästi omalla jollalla ja särkät antavat myös hyvän suojan Atlantin mainingeilta. Alvorilla näytti olevan myös lukuisia leijasurffareita, jotka ottivat kaiken irti suojaisista vesistä.
Toinen ankkurialue sijaitsee Alvor kylän edustalla, missä joki laajenee pieneksi laguuniksi jääden meren ja läheisten kukkuloiden väliin. Laguuni on paljon idyllisempi kuin ensimmäinen joensuulla sijaitseva ankkurointialue, niin laguuni on toki paljon pienempi. Lisäksi jatkuvasti liikkuvat hiekkasärkät tekevät laguunille sisäänajosta haastavan. Syvätty väylä on merkitty kahdella poijulla, mutta netissä on paljon kommentteja, että merkkipoijut on sijoitettu väärään paikkaan. Itse laguunilta löytyy runsaasti paikallisten veneiden omia kiinnityspoijuja. Ja ankkurointi niiden väliin ei ole suositeltavaa, sillä merenpohjassa on kuulemma runsaasti vanhaa kettinkiä ja muuta romua, johon ankkuri jää helposti jumiin. Sen lisäksi veneet poijussa pyörivät vuorovedessä eri tahtiin kuin ankkurissa olevat veneet. Näin ollen useimmat vierasveneet ankkuroivatkin joen pohjoisreunalle, lähelle kukkulalla kohoavaa suurta valkoista villaa. Siitä huolimatta laguunin eteläreunalle jää vain kapea väylä, mistä paikalliset kalastajat suhailevat edestakaisin, aivan ankkurissa olevien veneiden vieritse.
Kartan mukaan sisäänajoväylän matalimmalla kohdalla on vettä vain puoli metriä. Meidän syväys on 1,9 metriä, ja meitä mietitytti, että mahtaako kartta pitää paikkaansa, joten halusimme olla väylässä juuri yläveden aikaan. Ihan jokaisena Alvorin päivänämme näimme vähintään yhden paikallisen liukuvan veneen oikaisevan liian pitkälle matalaan veteen juuttuen kiinni hiekkasärkkään, joten veden korkeus ja liikkuvat hiekkasärkät pitää kyllä täällä ottaa tosissaan.
Me lähdimme Lagosta iltapäivällä ja teimme kivan pikku päiväpurjehduksen Lagosin lahdella vuorovettä odotellessamme. Juuri ennen ylävettä ajoimme Alvor-joen suulle ja ohitimme ensimmäisen ankkurointialueen, jossa oli tuolloin viisi venettä ankkurissa. Andrus hidasti saapuessamme ruopatulle väylälle ja ohjasi Suwenan varovaisesti eteenpäin silmät tiukasti liimattuna plotteriin ja kaikuluotaimeen. Loppujen lopuksi merkkipoijut olivat juuri siinä, missä kartan mukaan niiden pitikin, ja Navionics piti hyvin paikkaansa.
Tilaa vierasveneille on todella rajoitetusti ja kaikki hyvät paikat oli jo viety. Joen syväys lähellä valkoista huvilaa on 5-6 metriä sisältäen kolmen metrin vuorovesivaihtelun. Meille syväys kuitenkin riittää, mutta tilaa oli tosi vähän. Ajelimmekin jonkin aikaa ympäri arvioiden silmä kovana parasta ankkurikettingin pyörimissädettä suhteessa väylän reunoihin ennen kuin olimme tyytyväisiä, mihin laskemme koukun.
Alavedellä oli tosi mahtavaa mennä kävelylle hiekkasärkille. Myös Alvorin kylästä pääsee kolme kilometriä pitkiä pitkospuita pitkin hiekkasärkän halki majakalle saakka. Suwena oli ankkurissa sen verran lähellä hiekkasärkkkiä, että veneeltä oli ihanaa hypätä laguuniin ja uida hiekkasärkälle.
Kun uin meressä, voi sokeuteni vuoksi suuntavaisto helposti pettää. Joudunkin aina sopivin välein pysähtyä ja huikata Andrusilta suunta-apuja. Yhtenä aurinkoisena päivänä ihmettelin, kun Andrus vain jatkoi vain huutelua takaani, että ”jatka vaan eteenpäin”. Aloin ihmetellä, että mitähän salaisia aikomuksia hänellä on mielessä ja kysyin, että ”mihin sinä ohjaat mua?!” Hiekkasärkältä kajahti huvittunut komento, ”Olet pian takaisin Suwenalla ja siellä olisi pari huurteista jääkaapissa.” Pujotin kylmät olsat huolella uikkarin sisälle vatsan kohdalle, jotta ne eivät sukeltaisi karkuun uintimatkallani takaisin rannalle. Kyllä minua huvitti, kun vain pari oluttölkkiä tekivät lisää nostetta uintiasennolle kellukkeiden tapaan. ”No, käyhän se näinkin 😊” Kylmä olut kuumalla, hienohiekkaisella rantsulla kyllä maistui tosi kesäiseltä.
Olemme huomanneet, että Portugalissa on todella paljon kalastusverkkoja ja -pyydyksiä. Andrus onkin tuumannut, että ”täällä Portugalissa minun pitää koko ajan olla tarkkana, ettei purjehdita kalastusverkkoon”. Kalastajien lisäksi, jotka sujahtelivat Suwenan ohi täydessä liu’ussa niin päivin kuin öin, todella monet ihmiset keräsivät mereneläviä hiekkasärkiltä heti, kun se alavesi väistyi paljastaen merenantimet. He kaivelivat hiekkaa kepillä tonkien ja saaliiksensa he saivat monenlaista merellistä syötävää ravuista ja simpukoista lähtien. Vasta kun ylävesi alkoi jälleen peittää hiekan alleen, jättivät he ikävystyttävän työnsä.
Pieni Alvorin kylä on rakennettu läheisen kukkulan rinteelle. Se on säilyttänyt tunnelmansa viihtyisänä kylänä, jossa kalastus ja merisuolanvalmistus suolapannuilla on edelleen arkipäivää. Hämmästyimme kuitenkin lukuisten ravintoloiden määrää, jotka totta kai tarjosivat tuoretta kalaa monessa muodossa. Tutkittuamme useiden ravintoloiden menuja kuljeskellen pääkatua edes takaisin, istahdimme lopulta ravintola Sereian terassille ja saimme parasta kalaa koko Portugalin rannikolla purjehduksemme aikana. Pitää toki mainita, että Portugalissa kala on kerrassaan erinomaista ja tämä oli vielä yli muidenkin. Merikrotti-jättikatkarapuvartaat tarjottiin keitettyjen suolaperunoiden ja salaatin kera. Ilta oli mitä ihanin, nauttia herkullista päivällistä, kun samalla aurinko laski Alvor-jokeen. Huikeaa!
Voimme todellakin yhtyä toisten matkapurjehtijoiden mielipiteeseen, että Alvorin laguuni on ehdottomasti paras paikka ankkuroida koko Portugalissa. Idyllinen laguuni on hyvin pieni ja siellä on tilaa todella vain kouralliselle veneitä. Se varmasti osaltaan lisää laguunin viehätystä verrattuna Algarven tupaten täysiin satamiin. Meidän aikana vain muutama harva vene lähti, ja saapuvilla veneillä oli aikomus viipyä täällä viikko tai pari. Jos et ole hätäinen aikataulusi kanssa, niin ehdotamme lämpimästi, että pudotat koukkusi tänne ja jäät levyttämään riittävän pitkään!
