Ensimmäisen työviikon jälkeen oli mahtavaa kääntää avainta Suwenan lukossa. Pitkä yhdeksän viikon venematka Suwenalla tuntui jo enemmän kotoisalta veneessä asumiselta kuin kesälomailulta. Niinpä pyörähdettyämme viikon kotona Oulussa paluu veneelle tuntui kuin olisimme tulleet kotiin.
Bunkrasimme Suwenaan viikonlopun ruoat. Pyörähdimme myös venetarvikeliikkeissä, kun ne sijaitsevat niin näppärästi HSK:n vieressä. Sitten olikin jo aika alkaa tutkia karttaa, minne viikonloppulegimme meidät tulee viemään? Halusimme löytää jonkin kivan ankkuripaikan ja viettää koko viikonlopun rauhallisessa ankkurissa.
Viikonlopun tuuliksi luvattiin lounaistuulia ja meillä oli tarkoitus kääntää Suwenan keula Helsingistä itään. Niinpä etsimme kartasta useita mukavalta näyttäviä ankkuripaikkoja Pirttisaaren, Ounaksen saarten ja Emäsalon ympäriltä. Lähdimme lämpöisessä shortsikelissä kohti itää ja todennäköisesti Suwenan tämän kesän itäisintä reittipistettä. Veneitä puikkelehti joka suuntaan, kun lukuisat veneet suuntasivat ulos satamista viikonlopun viettoon. Meidän kanssa samaan suuntaan purjehti reilu toistakymmentä venettä, jotka jatkoivat vielä eteenpäin, kun me puikkasimme kohti Pirttisaaren itäpuolella sijaitsevaa Svartviken lahtea.
Svartvikenin lahdenpohjukassa on rajavartioston asema sekä pieni vierasvenelaituri. Me halusimme viettää tämän viikonlopun ankkurissa, joten jäimme etsimään sopivaa ankkuripaikkaa lahdelta. Karttaan olikin merkitty ankkuripaikka lahdelle, jossa syväys oli noin 10 – 13 metriä. Lahden etelärannan läheisyydessä oli kuitenkin mukavan näköinen ja suojaisa noin kaapelin levyinen kieleke, jossa syväys oli vain 3 metriä. Emme olleet ainoat, jotka olivat havainneet houkuttelevan alueen. Kalastajat olivat ehtineet vallata sen kalaverkkoineen ennen meitä. Myöhemmin pari pienenpää moottorivenettä puikkelehtivat verkkojen välistä peräankkuriin kalliokiinnitykseen, mutta me halusimme päästä testaamaan Rocna-ankkuria. Onhan meillä 100 metriä kettinkiä, joten eipä muuta kuin laskemaan koukku keskelle lahtea.
Lauantaiaamu valkeni pilvisenä ja koko päivän sateli sekä tuuli yltyi 11 m/s. Tuulen käännyttyä etelään alkoi Pirttisaaren kaakkoiskulman ympäri pyörähtää pientä aallokkoa. Rauhaisa ankkuripaikkamme muuttui keinuvaksi. Samalla Suwena alkoi tehdä laajaa svingiä eli heiluriliikettä ankkurointipisteen ympärillä. Sinänsä svingi on ihan normaali veneen liike tuulessa, mutta maiseman jatkuva kääntyily ei välttämättä tunnu kivalta.
Jonkin aikaa ehdimme pohtia, että lähdemmekö vai jäämmekö? Tuulen kääntyessä lisää, keinunta yltyi jo niin pahaksi, että lukeminen alkoi olla hankalaa. Andrus ehdotti, että nostetaan mesaanipurje tukipurjeeksi. Niinpä avasimme mesaanipurjeen puoliksi auki ja Suwena lopetti heti heiluriliikkeen. Samalla myös keinunta väheni.
Hox vain insinööreille: Tukipurje mesaanimastossa muuttaa veneen aerodynamiikkaa, sillä se siirtää veneen aerodynaamisen keskipisteen veneenpainopisteen takapuolelle. Nykyajan tylppäperäiset veneet ovat epästabiileja ilman purjeita ja siksi ne heijaavat ankkurin ympärillä, vaikka tuulensuunta pysyy samana.
Tällä kertaa pääsimme ensimmäistä kertaa myös käyttämään ankkuriketjun joustinta eli snubberia. Meidän ankkurivarustukseen kuuluu Rocna-ankkurin lisäksi ankkurivinssi, jossa meistä tärkeänä ominaisuutena on myös ankkuriketjun lukitus. Ketjulukolla ankkuriketju lukitaan vinssiin kiinni, jolloin koko ankkurivinssi ottaa vastaan veneenpainon. Ketjulukko ei kuitenkaan estä veneen keulasta kuuluvaa ankkuriketjun kolinaa eikä aallokon aiheuttamia nykäisyjä. Siihen tarvitaan joustin.
Ankkuriköyden joustin on helppoa laittaa paikalleen, kun ensin on saanut ankkurin laskettua ja se on kiinnittynyt pohjaan. Meidän joustimessa ensin kiinnitetään joustinköysien keskellä sijaitseva ketjusakkeli ankkurikettingin lenkkiin. Sen jälkeen sakkelista lähtevät kaksi samanpituista köyttä kiinnitetään molempiin keulaknaappeihin. Kun joustin on paikallaan, lasketaan ankkuriketjua alaspäin, kunnes joustimen köydet kantavat kuorman. Köysien venyessä ne vaimentavat veneen liikkeitä.
Lauantai oli sen verran tuulinen ja sateinen päivä, että pysyttelimme pääasiallisesti veneellä. Teimme toki pienen jollamatkan Pirttisaareen, mutta pidemmät patikoinnit jäivät tällä kertaa väliin. Patikoinnin sijaan oli virkistävä Suwenan ympäri uinti lauantai-illan ratoksi.
Harmillisesti viikonlopun retkipäivä jäi ainoaksi huonokeliseksi päiväksi, sillä sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Aikataulu Ouluun paluun vuoksi laittoi meidät matkaan kohti Hoskia. tällä kertaa alkumatka oli vastaista tuulta ja käännyttyämme pääsimme mukavaan sivutuuleen. Nautiskelimme täysin rinnoin ihanasta merellä olemisesta, sillä Suwena jää Hesaa odottamaan meitä kolmeksi viikoksi, jolloin matka jatkuu kohti länttä ja Turun saaristoa.