Sunnuntaina purjehdimme satojen veneiden kanssa Solentilla matkatessamme kohti houkuttelevalta vaikuttavaa Beaulieu-jokea ja siellä Buckler’s Hardin marinaa. Purjehduksesta kehkeytyi suorastaan väistämissääntöjen tenttisuoritus, sillä veneitä todella puikkelehti joka puolella. Onneksi meneillään ollut purjehduskilpailu pidettiin hieman kauempana reitiltämme.
Solentilta nousimme Beaulieu-joelle, josta neljä ensimmäistä mailia on vuorovesialueella. Sulun jälkeen joki jatkuu vielä 8 mailia. Sulusta eteenpäin ei kuitenkaan veneellä enää pääse. Buckler’s Hard, joka oli meidän määränpäämme, sijaitsee pari mailia ylös jokea vuorovesialueella.
Pitkin Beaulieu-jokea on laitettu kiinnityspoijuja, jotka näyttivät olevan pääasiallisesti paikallisten veneiden kotipoijuja. Meillä oli ajatuksena jäädä poijuun, mutta sataman edustalla satamatyttö jollallaan saapui meitä vastaan ja kertoi, että satamastakin löytyy meille sopiva paikka. Niinpä kiinnitimme Suwenan laituriin poijun sijasta.
Beaulieu-joella on vanhat laivanrakennusperinteet, sillä 1700-luvulla Englanti päätti vahvistaa laivastoaan rakentamalla lisää sotalaivoja. Juuri Buckler’s Hardin telakasta tuli Englannin laivaston päärakennustukikohta. Heillä oli käytettävissään Beaulieu-joen alueen vankat tammimetsät ja lähellä sijaitsevan Portsmouthin rautasulattamot. Buckler’s Hardin telakalla rakennettiinkin yli 50 puista sotalaivaaja sekä joitakin kauppalaivoja. Sotalaivoista kuuluisin on vuonna 1781 vesille laskettu amiraali Nelsonin Agamemnon sotalaiva. 64-tykkisestä Agamemnon laivasta tuli lordi Nelsonin suosikkilaiva.
Nykyään Buckler’s Hard on huvivenesatama ja siellä on pubi ja merimuseo. Näin kesäsunnuntaina vilinää riitti, kun niin veneilijät kuin maitse saapuneet turistit viettivät kaunista sunnuntaita Buckler’s Hardissa. Jopa MG autoharrastajat olivat järjestäneet oman tapaamisen juuri Buckler’s Hardiin.
Iltasella me laskimme jollan ja lähdimme parin tunnin jollaretkelle Beaulieu-jokea ylös. Kiinnityspoijuja jatkui katkeamattomana nauhana lähes kylälle ja sululle saakka. Lopussa joki oli niin matala, että nostimme perämoottorin ylös ja jatkoimme airoilla meloen matkaa. Alavesi oli lähestymässä. Vettä oli enää noin 30 cm, joka juuri ja juuri riitti meidän jollalle. Kun matkamme tyssäsi lähellä sulkua, näimme erikoisen jutun näin nykyajaksi. Erään talon pihalla oli tykki osoittamassa joelle ja tiukka varoituskyltti julisti sen olevan yksityisaluetta (private property). Eipä tehnyt mieli lähteä kokeilemaan, pääsisimmekö nousemaan maihin, joten käänsimme kiltisti Pikku Suwenan takaisin kohti alajuoksua.
Jolla retki oli kerrassaan onnistunut. Joen molemmin puolin kasvoi komeaa tammimetsää. Ilta-auringossa luonto oli kaunis ja linnut visersivät veden liplattaessa jollaa vasten.
Kun seuraavan kerran palaamme Beaulieu-joelle, haluamme ehdottomasti kokeilla rauhallisilta vaikuttavia kiinnityspoijuja. Kun nousimme jokea ylös, niin siellä oli runsaasti vapaita poijuja. Sitten hurautamme sataman ohi ja valitsemme jonkun niistä poijuista, jotta saamme nauttia englantilaisesta maalaismaisemasta suoraan Suwenan kannelta.