Kun vihdoinkin uudet akut olivat asennettuna ja sääkin jo parani, olimme innokkaita jatkamaan matkaa. Biskajanlahden ylitys tulee olemaan pisin purjehduksemme tähän mennessä ja valmistauduimme siihen parhaamme mukaan. La Rochellesta Gijoniin matkaa on 260 merimailia ja arvioimme sen kestävän noin 44 tuntia kuuden solmun vauhdilla eli lähes pari vuorikautta merellä.
La Rochellessa on kaksi satamaa ja me olimme Vieux Port marinassa. Se sijaitsee nostosillan ja vuorovesiportin takana. Portti avataan -2 h – +1,5 h ylävedellä. Andrus seurasi jatkuvasti säätiedotusta ja valmisteli venettä. Kun taas minä huolehdin muonan riittävyydestä ja laitoin tavaroita paikoilleen, jotta vene on valmiina merikunnossa. Me koko ajan pohdiskelimme vaihtoehtona, että pitäisikö meidän lähteä perjantai-iltapäivän ylävedellä vai siirtyisimmekö vain täältä sulkuportin takaa naapuriin 24h satamaan, jossa yöpyisimme yhden yön ja lähtisimme matkaan varhain lauantaiaamulla? Sääennuste lupaili kovaa länsituulta Espanjan rannikolle sunnuntai-illaksi, joten päätimme lähteä merelle jo perjantai-illalla.
Perjantai-iltapäivällä sää oli juurikin sopiva ja aurinko paistoi ihanasti. Me kävimme vielä nauttimassa viimeiset parhaat mango-minttu sorbetit. Piakkoin olin jo irrottamassa viimeistä kiinnitysköyttä paapuurin peräkulmassa. Suwena lipui hiljakseen ulos aisasta, ja yhtäkkiä Andrus laittoi vaihteen täysillä taakse ja uudestaan eteenpäin. Hän huudahti, että “ohjaus katosi kokonaan”. Ajattelin hätäisesti: “miten ihmeessä saamme veneen takaisin laituriin?” Sitten hän yhtäkkiä kuittasikin, että “voimme jatkaa matkaa”. Kuitenkin Suwena kulki mutkitellen ja ohikulkijat varmasti ihmettelivät, että keneen tämä kaveri yrittää tehdä vaikutusta 😉
Kun portti avautui, pystyimme ohjaamaan Suwenaa, mutta näyttö kertoi peräsimen olevan 25 asteen kulmassa. Selvästikään vene ei voisi mennä suoraan, jos peräsin olisi näin vinossa, mutta Suwena meni. Päätimme ajaa portista ulos ja tutkia ongelmaa päästyämme marinasta ulos. Linkkasimme hiljakseen eteenpäin ja päästimme muut veneet ohitsemme samalla, kun pohdiskelimme vaihtoehtojamme. Käsiohjaus toimi, vaikkakin peräsinkulma oli näytöllä täysin pielessä. Olisikohan meillä jokin vedenalainen vahinko sattunut? Andrus tykkää käyttää autopilottia myös satama-alueella. Hänen on paljon helpompi tulla auttamaan veneen kiinnityksen kanssa, kun vene menee hiljakseen eteenpäin pitäen suuntansa. Nyt kuitenkin hänen kytkiessä autopilotin päälle vene teki jyrkän käännöksen. Mahtaakohan olla kyseessä kuitenkin sähköongelma?
Andrusin sammutettua ja käynnistettyä kaikki elektroniset laitteet, autopilotti toimi normaalisti. Kuitenkin peräsinnäyttö sekoili edelleen. Sitten hän hoksasi, missä vika? La Rochellessa hänellä oli vihdoinkin aikaa korjata Suwenan genoa sähkövinssien kytkimet. Ulko-ohjaamon autopilotin kaapeliliitin sijaitsee juurikin näiden kytkimien vieressä, niinpä hän oli luultavasti osunut liittimeen ja nyt siellä voi olla kosketusvika. Ei muuta kuin pikkusen CRC:tä, uusi autopilotin buuttaus ja kaikki alkoi pelittään normaalisti – ei muuta kuin täyttä höyryä kohti Espanjaa.
Sääennuste oli täydellinen. Luvassa oli koillistuulta 10 – 15 solmua eli lähes suoraan takaa. Ehdimme jo valmistautua leppoisaan genaakkeripurjehdukseen kohti Espanjaa. Myöhemmin Espanjan rannikolla tuulen pitäisi olla länsituulta 20 solmua, joten asetimme kurssin 30 mailia Gijonista pohjoiseen, ja suunnitelma oli kääntyä etelään tuulen kääntyessä.
Jep, jep. Se oli ennuste, mutta todellisuudessa tuuli puhalsi NNW 15 solmun vauhdilla, eli 21 – 24 solmua kannen yli. Eihän tässä ollut mitään ongelmaa, mutta oli se vähän odottamatonta kuitenkin.
Auringonlaskettua aallokko kasvoi entisestään. Tuuli alkoi moinata luoden tosi epämukavaa maininkia. Polkaisimme koneen käyntiin jatkaen matkaa moottoripurjehtien ja hakien mukavampaa purjehdussuuntaa. Kohta puolin kipparin kasvojen väri muistutti hernekeittoa ja illallinen löysi uuden kodin reelingin ulkopuolelta. Kolmelta aamuyöstä Andrus ei ollut vielä pystynyt nukkumaan lainkaan silmällistäkään, niinpä päätimme kääntää keulan kohti Santanderia, joka sijaitsi 130 merimailia meistä etelään. Matka lyheni 60 mailia, joten meidän ei tarvinnut olla kahta yötä merellä.
Aamunkoitossa uneton Andrus voi jo paremmin, kun hän huomasi salamointia taivaanrannassa. Nopea tarkistus tutkalla ja todellakin suuri ukkosrintama lähestyi meitä etelästä. Lähdön sähköongelmien jälkeen Andrusia ei innostanut purjehtia suoraan ukkosmyrskyn läpi, joten käännyimme länteen ja panimme hanaa ja moottoripurjehdimme 8 solmun vauhtia päästäksemme ukkosen alta pois. Joo, me teimme sen, kolme tuntia myöhemmin pystyimme kääntymään jälleen etelään.
Haluamme peukuttaa Biskajanlahden keskellä kalastavien alustenkippareita. Yleensä kalastusalukset eivät väistä purjeveneitä riippumatta siitä, kenellä on etuajo-oikeus. Täällä kuitenkin keskellä Biskajaa huomasimme AIS:ssa heidän kaukaiset ja hienovaraiset kurssimuutokset. Meidän ei tarvinnut kertaakaan tehdä yhtään kurssimuutosta, vaikka purjehdimme useamman kalastuslaivueen läpi. Näki kyllä, että merimiesten kesken kunnioitus oli kohdallaan näin kaukana avomerellä.
Espanjan rannikon lähestyessä Andrus tutki Santanderia satamakirjasta. Kaiken kaikkiaan se ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta. Satama sijaitsee kaukana kaupungista ja kaikki näytti haastavalta. Kuitenkin Laredo, joka sijaitsee vain 15 mailia itään Santanderista, näytti kutsuvammalta. Muutimme kurssia vielä kerran.
Lopulta 31 tunnin ja 200 merimailin jälkeen kiinnitimme Suwenan Laredon marinan tukevaan laituriin Espanjassa. Jee, me teimme sen! Olemme nyt purjehtineet petollisen Biskajanlahden yli. Mikä uskomaton seikkailu!