Brighton 22.7. – 23.7.

Jättäessämme maanantai-iltapäivänä Beaulieu-joen taaksemme, saimme edelleen nauttia helteisestä säästä. Toki ehdimme purjehtia vain muutaman mailin verran, ennen kuin tuuli moinasi kokonaan. Olemmekin vitsailleet briteille, että nyt heidän suuri salaisuutensa on paljastunut. Perinteinen mielikuvahan Ison-Britannian säästä on sumuinen, synkkä ja sateinen, mutta me olemme nähneet vain helteisiä aurinkoisia päiviä, eikä sateesta ole ollut tietoakaan. Varokaa vain saarivaltiolaiset, sillä Manner-Euroopasta voi nyt tulla suuri ryntäys teille päin jakamaan kuumat kesäpäivät kanssanne 🙂

Me saavuimme Brightonin satamaan vähän ilta kymmenen jälkeen, jolloin pimeä oli jo laskeutunut. Kaikki vierasvenelaiturit olivat jo täynnä venelauttoja. Ajoimme satamanedustan vierasvenelauttojen ohi peremmälle satamaan. Hämmästyimme, kun melkein heti löysimme vapaan laiturin päässä olevan ”hammer head” paikan. Heti kun olin laskenut jalkani laiturille, koin melko järkytyksen. Laituri huojui ja se oli aivan kallellaan. Sen lisäksi se oli paksusti linnunjätösten peitossa. Uh, mikä löyhkä. Emme todellakaan halunneet jäädä kyseiseen paikkaan, joten jatkoimme peremmälle satamaan. Myös seuraava vapaa laiturinpää oli aivan samassa kunnossa. Onneksi vähän matkan päästä belgialaisveneen miehistö kutsui meidät kiinnittymään heidän kylkeensä. Linnunkakanlöyhkä leijui kaikkialla ja olimme todella ihmeissämme, että tällainenko kuuluisa Brighton Marina Village on?

Aamulla huomasimme, että nämä peremmällä sijaitsevat paikallisten veneet laitureineen olivat päätyneet lintujen vessoiksi, joten olimme innokkaita löytämään uuden paikan Suwenalle. Mikäli siistimpää paikkaa ei löydy, niin olimme valmiita jatkamaan matkaa. Harmitti vain kovasti, koska teini-iän muistot Brightonin kielikurssilta olivat aivan erilaiset kuin tämä löyhkäävä satama.

Onneksi vierasvenelaitureihin tuli tilaa aamupäivällä, niin saimme uuden paikan paremmin siivotulta laiturilta. Näyttää siltä, että vierasveneilijät saavat enemmän rahoillensa vastinetta, sillä ne laiturit olivat selkeästi siistimmässä kunnossa.

Kun Suwena oli saanut uuden paikan, olimme valmiita tutkimaan Brightonia näin vuosikymmenten jälkeen. Satamasta ei kuitenkaan noin vain lähdetä, sillä aluetta vartioi tyly, teräshäkki portteineen. Tunnelma oli kuin Eaglesin laulussa, Hotel California “You can check-out any time you like, but you can never leave!”

Brighton Marina Village on paalujen varaan rakennettu laiturialue. Laiturialueelle on rakennettu ravintoloita, kauppoja, hotelleja ja jopa asuntoja. Saimme tällä kertaa bunkrattua Suwenan hyvin varustellussa ruokakaupassa, joka sijaitsi myös aivan sataman lähellä laiturialueella.

Heti laajan laiturialueen ulkopuolelta hyppäsimme hauskaan 2-kerroksiseen (double-decker) englantilaisbussiin, jolla pääsimme hetkessä Brightonin keskustaan. Kävimme tietysti kävelemässä Brightonin kuuluisalla Brighton Pier -laiturilla, joka lähtee aivan keskustan kohdalla suoraan merenpäälle. Monenlaiset huvipuistohärvelit pyörivät ja viuhtoivat ihmisiä ylös, alas, edes ja takas. Parhaimmillaan piti odotella omaa vuoroa, jotta voisi jatkaa matkaa laiturilla, jottei yläpuolella pyörivästä härvelistä tipahda kenkä päähän. Onnelliset nuoret riemulla testailivat laitetta toisensa perään, niinpä vilinää riitti seurattavaksi.

Meillä oli edessä jokaisen veneilymaamme tehtävä eli uuden nettiyhteyden hankinta. Brightonin keskustasta löysimme suuren ostarin. Siellä olikin viisi firmaa, joista valita sopiva nettiyhteys. Me aina vitsailemme, että vaihtaessamme vieraslippua, vaihtuu myös mokkula uuteen operaattoriin. Pitäisiköhän ripustaa WLAN-reititin oikeaan saalinkiin vieraslipun kaveriksi? WLANeja on kyllä hyvin jo tarjolla aika monessa maassa ja satamassa. Usein ne ovat kuitenkin niin ruuhkaisia, että bitti kulkee hitaasti, kun koko sataman väki valuttaa netistä samaan aikaan kuka mitäkin.

Illalla palattuamme veneelle huomasimme, että kylkeemme oli kiinnittynyt hollantilainen kilpavene, jossa jokin laite oli jäänyt piippaamaan ja miehistö oli lähtenyt pois veneeltä. Saman tien vastakkaiselta puolelta veneestä brittirouva tuli vauhdilla ulos. Hän ystävällisesti pyysi, että ”josko voisimme sammuttaa piippaavan laitteen veneestämme?” Toki kerroimme välittömästi hänelle, ettei ääni meidän veneestä tule, vaan kyljessämme olevasta veneestä. Hän oli huolissaan lähdössä satamakonttoriin pyytämään apua, jotta jatkuva hälytysääni saataisiin sammutettua ja he pääsisivät nukkumaan. Andrus epäili, että ääni tulee naapurin plotterista. Kun Andrus kiipesi hollantilaiseen naapuriveneeseen etsimään häirikköä, piippaajaksi selvisi kaikuluotain, joka hälytti matalaa vettä. Naapurin kilpaveneessä oli syvä köli ja heillä oli lauennut veden syvyyshälytys alaveden aikaan. Kyllä satamaan laskeutui mukava hiljaisuus, kun jatkuva hälytysääni hiljeni. Samalla saimme hyvin tyytyväisen naapurin, kun hän pääsi nukkumaan ilman häiriöitä.

Seuraavan aamuna olimme jatkamassa jälleen matkaamme ja suuntana oli Dover. Olimme laskeneet, että lähdemme pari tuntia ennen ylävettä, jotta saamme loppumatkasta suurimmaksi osaksi matkata myötävirrassa. Varsinkin kun Doverin lähistöllä virtaus on voimakkaampaa. Toisin kuitenkin kävi.

Brightonin satama on suorakaiteen muotoinen ja se on 700 metriä pitkä ja 300 metriä leveä tekosatama. Vierasvenelaiturit sijaitsevat aivan sisäänajoväylän vieressä lähellä sataman suuaukkoa. Kun edellisenä päivänä siirsimme veneen paikallisten veneiden laiturista vierasvenelaituriin, oli slackin aika eikä tietysti ollut lainkaan virtausta. Nyt nousuvedellä satama-aukosta virtasi vettä sisälle satamaan ja meidän laiturin kohdalla virtaus tuli suoraan kyljestä työntäen meidät tiukasti laituria vasten. Siinä virrassa ei edes sivupotkurit eikä springiköysi auttanut. Emme päässeet tarpeeksi irti laiturista, jotta olisimme päässeet viereisestä veneestä ohi. Hyvä suunnitelmamme meni mönkään. Otimme pienen aikalisän, jotta virransuunta ehtisi kääntyä.

Lähdimme uudelleen matkaan pari tuntia myöhemmin, jolloin saimme alkumatkaksi myötävirtaosuuden. Jouduimme juuri kovimpaan vastavirtaan Doverin lähistöllä, joten saavuimme perille vasta puolenyön jälkeen.