Toinen kautemme Galician Ríoilla oli alkanut. Kokemuksestamme tiesimme, että joka iltapäivä nousee pohjoistuuli Nortada kuten kellopeli, joten me rauhassa odottelimme iltapäivää. Heti kun tuuli antoi merkkejä nousemisesta, niin nostimme koukun ylös ja lähdimme kohti Vigon lahtea. Saimme makeasti purjehtia lähes koko legin, 25 mailia 27 mailin matkasta. Vau, mikä alku kesäpurjehdukselle.
Rías Baixas koostuu neljästä lahdesta, joissa kaikissa jo seikkailimme edellisenä kesänä. Arousan lahti, jossa Suwena talvehti, on suurin niistä. Lahdet pohjoisesta etelään ovat Muros e Noia, Arousa, Pontevedra ja Vigo. Tällä kertaa purjehdimme Ría de Ponteverdran ohi suoraan Vigon lahdelle. Meillä oli sovittuna seuraavaksi päiväksi työpäivä Vigossa. Halusimme kuitenkin kokea uuden paikan Vigon lahdelta, joten valitsimme pohjoisrannalta Cangas kaupungin marinan.
Meillä oli onnea, sillä Cangaksen satama on aika pieni ja saimmekin toisiksi viimeisen vapaan paikan Suwenalle. Cangas on viehättävä 26000 asukkaan pieni kaupunki, joka sijaitsee Morrazon alueella. Morrazo kuuluu Pontevedran maakuntaan sijoittuen Pontevedran ja Vigon lahden välille.
Vigo itsessään on kasvanut teollisuuden ympärille. Lahden aurinkoiselta (pohjoiselta) puolelta käykin paljon porukkaa töissä Vigossa, sillä 70-luvulla rakennettu lahden ylittävä noin 1600-metrinen Rande silta lyhentää matkan lähes puoleen, kun ei enää tarvitse ajaa koko lahdenpohjukan ympäri. Mekin hurautimme Patrician kyydissä hänen autollaan Cangasista noin 30 kilsaa Vigoon ja matka taittui rupatellessa ja auringon kilottaessa kauniisti lahdella.
Aktiivisen työpäivän jälkeen Patricia ehdotti pientä iltapäivän maisema-ajelua Morrazon alueelle. Kukkuloilta avautui huikeat näköalat vuorotelleen niemen molemille puolille, Pontevedran ja Vigon lahdille. Lopulta päädyimme Cabo Home niemenkärkeen, joka on myös luonnonsuojelualuetta ja sieltä näkyi komea auringonlasku kauas Atlantille.
Näköalapaikan vieressä on La Caracola ravintola ja niinpä istahdimme sinne terassille vielä nauttimaan hyvästä seurasta sekä Galician parhaasta oluesta Mille Nuevesta onnistuneen työpäivän päätteeksi auringon laskiessa kauniisti mereen. Cíesin saaret hehkuivat kutsuvasti auringonlaskussa. Jospa me pian jo sinne pääsisimme, kun viime kesän suunnitelmat menivät uusiksi sään vuoksi.
Perjantaipäivän kävelimme ristiin rastiin Cangasta. Nautimme kovasti pikkukaupungin kotoisasta tunnelmasta. Kiipesimme vanhan kaupungin jyrkkiä kujia ylös ja alas. Cangasin arkkitehtuurista löysimme samanlaisia katujen ylle rakennettuja terasseja kuten oli Combarrossa. Puikkelehdimme kujalta toiselle ja aukioilla kuului iloinen galician kalkatus, kun tuttavat kohtasivat toisensa ja tervehdyksiä vaihdettiin.
Kävimme myös retkeilemässä rannalla. Pitkääkin pidempi rantakatu vain jatkui ja jatkui. Upea ranta vain vaihtui toiseen, kun käpsyttelimme menemään. Tällä puolella lahtea oli hiljainen ja rento, pikkukaupungin tunnelma samalla, kun Vigon kaupunki näkyi koko ajan lahden toisella puolella horisontissa, noin kolmen kilsan päässä.
Vigon lahdella satamakokemuksiimme mahtuu kaksi satamaa: Vigossa Real Club Nautico ja nyt tällä kertaa Cangas. Tykästyimme ehdottomasti enemmän Cangasin satamaan. Tämä tuntui kuin olisimme tulleet kotisatamaan. Jos haluaa marinaan mennä, tämä on ehdottomasti kiva satama. Monellehan Cangas jää välietapiksi lauttamatkalla Cíesin saarille, mutta suosittelemme, että kannattaa varata aikaa myös itse Cangasille.
