Marokon Tangierista matkamme jatkui Ceutaan pitkin Afrikan rannikkoa. Legille tuli pituutta myötävirrassa 25 merimailia. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, kylläkin tuuleton, joten Perkinsin kehrätessä nautimme merestä ja kahden mantereen maisemista, Afrikka styyran puolella ja Eurooppa pohjoisessa paapuurin puolella.
Emme todellakaan olleet yksin matkalla Ceutaan, sillä myös moni marokkolainen vene näytti suuntaavan sinne. Me aiomme viipyä Ceutassa muutaman päivän.
Ceutan kaupunki on mielenkiintoinen vierailukohde, sillä se on yksi Espanjan viidestä enklaavista eli erillisalueesta Pohjois-Afrikassa. Vuonna 1668 Ceuta siirtyi Portugalilta Espanjalle, ja nykyään suurin osa ceutalaisista onkin espanjalaisia ja Ceuta on myös osa Andalusiaa. Siellä asuu noin 85000 asukasta. Toinen Espanjan enklaavi on myös meidän matkasuunnitelmassa. Ceutasta Melillaan on 125 merimailia länteen Afrikan rannikkoa pitkin, mutta palataanpas takaisin Ceutaan.
Oli mielenkiintoista nähdä, millaisen Ceutan tulemme löytämään? Ennakko-odotuksia ei oikein ollut, sillä Ceuta on osa EU:ta, vaikka onkin keskellä afrikkalaista kulttuuria. Löysimme iloisen ja energisen Espanjalaiskaupungin, jossa andalusialainen ilmeikkyys, iloinen espanjankielen rytmi ja rento ilmapiiri tuntui heti, että olemme saapuneet Espanjaan.
Ceutassa näytti vierailevan veneillään niin espanjalaiset tankkaamassa edullista polttoainetta kuin Marokosta pikaveneet toivat ihmisiä muutamaksi tunniksi ostoksille pitkin päivää. Ainakin isojen kantamuksien ja laatikoiden kanssa marokkolaiset palasivat iloisesti kalkattaen veneelle ja paluumatkalle kotiin. He ilmeisesti voivat tehdä lyhyitä päivämatkoja pelkällä henkilökortilla ilman viisumia Ceutaan. Sen verran paljon porukkaa pyörähti päivän mittaan ostoksilla.
Myös lauttaliikenne on todella vilkasta Espanjan mantereelta Algecirasin satamasta Ceutaan ja takaisin. Monet pikalautat sukkuloivat Gibraltarinsalmen yli, sillä matkaa mantereelta toiselle on vain 15 merimailia ja matka kestää vain tunnin. Arvata saattaa, että olimme juuri saapumassa satamaan, kun sieltä lähti kaasu pohjassa pikalautta 30 solmun vauhdilla ulos merelle. Siinä piti kipparin nopeasti päättää, mihin ehdimme väistää? Meille näitä nopeiden alusten väistöjä onkin kertynyt satamien sisäänajossa.
Saapuessamme Ceutaan pohdimme, menemmekö niemen eteläpuolelle ankkuriin hiekkarantojen edustalle vai niemen pohjoisrannalle satamaan? Ankkurointi houkutti, sillä vuoristo antaa hyvän suojan. Emme kuitenkaan halunneet ottaa riskiä, että mahtaako jolla olla tallessa kaupunkivisiitiltä palatessamme? Näin ollen päätimme, että mennään Marina Hérculesin satamaan, josta on helppoa tehdä jalan tutkimusretkiä ympäri Ceutaa.
Tuo Ceutan ankkuripaikka jäi niin houkuttamaan hiekkarantoineen, että pohdimme myös, että laskemme jollan ja lähtisimme jollaretkelle. Portugalilaiset rakensivat Ceutan puolustukseksi 1500-luvulla linnoituksen vallihautoineen. Meidän jollamatkan suunnitelmana oli ajaa vallihautaa pitkin niemen halki eteläpuolen hiekkarannalle. Päätimme ensin tutustua Ceutaan ja katsotaan sitten, mitä muuta ehdimme tehdä.
Marinasta on lyhyt kävelymatka Ceutan keskustaan. Pitkän Paseo del Revellín kävelykadun varrelta löytyi brändiliikkeitä jonossa. Eipä ihme, että varsinkin marokkolaisia tuli paljon ostoksille, sillä Ceutasta löytyy laajempi valikoima merkkiliikkeitä kuin esimerkiksi Tangierista. Mekin teimme muutaman kivan shoppailulöydön Ceutan kaupoista.
Vaikka olimme Afrikassa, niin Ceuta on tunnelmaltaan ja arkkitehtuuriltaan espanjalainen. Toki siellä on arabivaikutteita, mutta niitähän löytyy Etelä-Espanjastakin aikaisempien valloittajien jäljiltä.
Illalla etsimme jotain kivaa paikallista ravintolaa, jonne istahtaa. Löysimmekin kivan aukion, jossa oli useampi ravintola. Jokaisessa viriteltiin grilliä. Menimme hyvän tuoksun ja paikallisten ihmisten perässä ja päädyimme todella viihtyisään ravintolaan nauttimaan herkullisia grillattuja vartaita.
Meidän Ceutan päiviä jäi varjostamaan venehaaveri. Onneksi olimme itse veneellä, kun viereemme vauhdilla tunki marokkolainen pikavene ostospoppoonsa kanssa. Valtava narske ja kitinä kuului, kun kapteeni ajoi meidän keulareelinkiä myöten naarmuttaen pitkästi meidän metallikaidetta. Aluksi hän yritti vain levitellä käsiä, mutta haimme satamakapteenin apuun. Heidän tiukan väittelynsä ja runsaan käsien heiluttelun lopputuloksena marokkolaiskippari joutui maksumieheksi, jotta satama järjestää korjausmiehen hiomaan naarmut metallikaiteestamme. Ensin kyllä arvelutti, että mahtaakohan tämä toteutua? Nimittäin hionta luvattiin järjestää seuraavalle päivälle. Siinä yksi Ceutan päivämme tuhraantuikin odottaessamme korjausmiestä. Homma kuitenkin hoitui luvatusti. Harmitusta ja marokkolaiskipparin ylimielistä asennetta korjaus ei kuitenkaan häivyttänyt. Varsinkin kun jännittävä vallihaudassa jollailu jäi tämän vuoksi kokematta!
Välimereltä lähestyessä Gibraltarinsalmea ajetaan Atlantille jo Kreikan mytologiassa mainittujen Herculeksen pylväiden välistä. Euroopan puolella pohjoinen pylväs on Gibraltarinkivi eli Gibraltarinvuori ja etelässä Herculeksen toisena pilarina Afrikan puolella kohoaa Hachon vuori eli Mons Hacho Ceutassa. Ceutasta löytyykin Herculeksen pylväistä muistomerkkinä Herculeksen patsas, jossa hän pitelee käsissään Herculeksen pilareita, sillä mytologian mukaan hän on luonut ne. Hercules oli muutenkin iso juttu ceutalaisille, sillä löytyi Hercules sitä ja tätä kuten esimerkiksi Herculeksen kahvila.
