Epämiellyttävä Atlantin maininki Islas Cíesin ankkurilahdella laittoi meidän juhannussuunnitelmat uusiksi. Sen sijaan, että olisimme patikoineet Islas Cíes saarilla, purjehdimme yhtä ríaa pohjoisemmaksi Ría de Pontevedralle ja sen perällä sijaitsevaan Galician helmeen, poikkeuksellisen pittoreskiin Combarron kylään.
Rioilla matkat ovat lyhyitä. Pienellä purjehdusmatkalla siirtyy aina uuteen idylliseen paikkaan. Nyt 16 mailin legin jälkeen saavuimme Combarroon ja olimme onnekkaita, että vielä mahduimme satamaan näin juhannusviikonlopun kynnyksellä. Nimittäin juhannusta eli San Xoán juhlaa vietetään Galiciassakin.
Combarrossa aika kului kuin siivillä, kun kuljeskelimme pitkin ja poikin sen historiallisilla kapeilla kaduilla. Vaikka Combarro on Galician yksi suosituimmista nähtävyyksistä, paikalliset olivat todella ystävällisiä ja rupattelivat iloisesti meidän vierailijoiden kanssa.
Olemme nähneet siellä täällä pitkin Galician rannikkoa hauskoja pikku vilja-aittoja, joita Galiciassa kutsutaan nimellä horreos. Combarrossa pääsimme ihailemaan niitä ihan lähietäisyydeltä. Nimittäin aivan vesirajan tuntumassa on kymmeniä vierekkäisiä horreos aittoja. Nämä viljan kuivamista ja säilyttämistä varten Combarron edustalle 1700- ja 1800-luvuilla rakennetut pikku vajat seisovat edelleen ylväästi kuuden tai kahdeksan pilarin varassa. Samalla kun pilarit estivät eläimiä pääsemästä käsiksi viljaan, horreosten päällä olevat ristit suojasivat elämälle tärkeät ruokavarannot pahoilta hengiltä. Seinissä olevat kapeat aukot auttoivat ilman kiertämisessä ja näin Galician kosteassa ilmastossa vilja saatiin kuivattua.
Combarrossa jäi myös venejääkaapin ovi enimmäkseen kiinni, sillä sen verran herkullisia merenherkkuja ravintoloissa oli tarjolla. Pitkin Rúa do Mar rantakatua löytyy lukuisia ravintoloita, joista saa kalaa ja mereneläviä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kuitenkin erityisesti juhannusyönä, kun 23. kesäkuuta keskikesän juhlaa San Xoán juhlitaan, levisi illallisaikaan grillattujen sardiinien tuoksu pitkin katuja ja kujia. Me herkuttelimme suussasulavan päivällisen Entre Pedras ravintolassa ja juhannuksen kunniaksi ravintola tarjosi kaikille grillatut sardiinit alkupalaksi. Siinä Albariño valkoviiniä kului ihmisten iloisesti kalkattaessa ja juhannusyötä odottaessa.
Ilahduimme todella kovasti, kun pääsimme monen vuoden jälkeen nauttimaan juhannuskokosta. Sehän on myös suomalainen juhannusperinne ja Itämerellä seilaamisesta on jo todella muutama vuosi vierähtänyt. Löysimme sattumalta paikallisten juhannusbileet Combarron rannalta, jonne perheet kokoontuivat viettämään iltaa. Jokainen oli tuonut omat syömingit ja kylmälaukut vain kilisivät, jotta janokaan ei ehtinyt yllättämään. Boomboxin luritellessa letkeää lattarimusiikkia, rohkeimmat hyppäsivät kokon yli, sillä sen sanotaan tuottavan onnea. Kokko oli rakennettu näppärästi rantahietikolle ja vuoroveden noustessa merivesi huolehti kokon sammumisesta. Tällaista mahdollisuutta meillä Suomessa ei olekaan, kun Itämerellä ei ole vuorovesivaihtelua.
Palattuamme veneelle huomasimme, että niin satamarakennuksessa kuin monissa veneissä oli juhannusbileet meneillään. Mekin istahdimme nauttimaan sametin pehmoisesta kesäyöstä Suwenan takakannella ja pian pääsimmekin ihailemaan lähietäisyydeltä ilotulitusta, kunnes ihailu muuttui sydämen pysäyttäväksi kauhuksi. Ilotulitus nimittäin ammuttiin 2-kerroksisen satamarakennuksen katolta ja olimme ihan rakennuksen viereisessä laiturissa. Yhtäkkiä yksi raketti ei lähtenytkään ylöspäin, vaan lähti vaakatasossa suoraan ravintolan terassia ja meidän laituria kohden. Onneksi suojelusenkeli oli mukana ja raketti putosi Suwenan viereen terassin ja laiturin väliseen kapeaan vesikaistaleeseen. Siinä olisi lasikuitupaatit tehneet liiankin suuren ilotulituksen, jos olisi huonosti käynyt. Täytyy sanoa, että tänä juhannuksena sydän hakkasi vielä pitkään säikähdyksestä.
Lauantaina aurinko paistoi niin ihanasti, että teki mieli uimaan, joten laskimme Pikku Suwenan ja lähdimme jollaretkelle. Combarron edustalla vajaan mailin päässä on Illa de Tambon saari, jonka hiekkarannalle lähdimme paistattamaan päivää ja uimaan Combarron lahden yllättävän lämpimään Atlantin veteen. Nimittäin syvemmällä ríojen perällä vesi oli paljon lämpimämpää kuin avomeren rannalla. Siinä kelpasi sukellella.
Pidimme todella paljon Combarrosta. Tämä oli ehdottomasti mahtava paikka viettää muutama päivä ja toivomme, että pääsemme palaamaan tänne vielä uudestaan.
Combarro 21.6. – 24.6.