Yksi Irlannin pääkohteistamme oli Crosshaven Corkissa. Halusimme ehdottomasti vierailla maailman vanhimman purjehdusseuran satamassa. Royal Cork Yacht Club on päässyt todella kunnioittavaan ikään, sillä se on perustettu vuonna 1720.
Waterfordista koneilimme 67 mailin matkan Crosshaveniin. Ajelimme henkäyksen keveässä länsituulessa suoraan tuulta päin. Kaunis rantamaisema soljui ohitsemme. Vuorotellen oli jokisuistoa, vehreyttä ja kallioita. Siinä olisi ollut upea ankkurointialue kruisailla hypellen kohteesta toiseen.
Lähtiessämme Waterfordista Suir-joen suistossa oli ankkurissa 315 metriä pitkä risteilyalus Celebrity Silhouette. Andruksella meni tovi kiikaroidessaan ennen kuin ankkuripallo osui okulaariin laivan keulasta. Löytyihän se pikku pallo, mutta mitä järkeä tuossa on? Päivällä risteilyalus kohoaa kuin pilvenpiirtäjä taivaisiin ja pimeällä laiva loistaa kuin stadion olympiakisoissa. Säännöt ovat sääntöjä. Ankkuripallo on nostettava aluksen koosta riippumatta kuten tässä jumbo-kokoisessa risteilyaluksessa tai Saksan Schlei lahdella keikkuvassa pienveneessä.
Owenabue-joen varrella on useita satamia, joten Andrus tutkaili karttaa huolella osuaksemme juuri oikeaan laituriin. Me olimme onnekkaita, sillä saimme aisapaikan todella täydestä satamasta.
Veneseuran klubitalo on upea. Tyylikkäistä tiloista löytyi mm. baari, ravintola, hulppeat kokoustilat ja tietysti hyvin varustetut huoltotilat. Viime vuonna Royal Cork Yacht Club palkittiin Irlannin parhaana purjehduskouluna. Seuran toiminta vaikutti vilkkaalta. Veneitä tuli ja meni ja toiset varustivat veneitään kesämatkoille. Bretagne, Pohjois-Espanja ja Skotlanti olivat suosituimmat kesälomakohteet. Seuralaiset olivat erittäin sosiaalisia. Juttu kulki laiturilla ja me vierailijoina myös tunsimme kuuluvamme joukkoon.
Purjehdusseuran nettisivulla on kerrottu mielenkiintoisesti heidän klubihistoriastaan. Vapaa-ajan purjehduksen historia juontaa juurensa jo 1600-luvun alun Hollannin kulta-aikaan. Tätä uutta ja jännittävää ajanvietettä pääsi maistamaan myös Hollannissa maanpaossa ollut Englannin kuningas Kaarle II. Kun hän sai Englannin kruununsa takaisin vuonna 1660 ja oli palaamassa Englantiin maanpaosta, lahjoittivat hollantilaiset hänelle oman purren nimeltä Mary, jolla kuningas innokkaasti purjehti Thames-joelle.
Tämän jälkeen monet hovinjäsenet seurasivat kuninkaan esimerkkiä ja kiinnostuivat purjehtimisesta. Yksi heistä oli Inchiquin 6. lordi Murrough O’Brien. Hänen palattuaan Irlantiin tuli huvipurjehduksesta suosittua Corkin satamassa. Joka tapauksessa vuonna 1720 kiinnostus tätä urheilua kohtaan oli kasvanut niin paljon, että hänen 26-vuotias pojanpojanpoikansa William O’Brien, Inchiquin 9. lordi perusti viiden kaverinsa kanssa vuonna 1720 maailman ensimmäisen purjehdusseuran, The Water Club of the Harbour of Cork, joka tänään tunnetaan nimellä Royal Cork Yacht Club.
Vielä yksi mielenkiintoinen pala menneisyyden purjehtijoista. Tällöin purjehdittiin muodostelmissa matkien sotalaivojen manööverejä ja kuvioita. Purjehtijat viestivät keskenään nostamalla viestilippuja ja ampumalla kanuunalla. Jokaisella lippukuviolla sekä lippujen että laukausten järjestyksellä oli oma merkityksensä, niinpä jokaisessa veneessä tuli olla oma viestintäkäsikirja kommunikointia varten.
Kun vuosi sitten asensimme taavetit, ostimme uuden jollan jo ennen taavettien asentamista. Oli hupaisaa, kun Ribeye jollamme sai kaverikseen laiturin vastakkaisella puolella isosiskonsa. Arvoimme ostaessamme, että valitaanko 2,6 m vai 3,1 m pitkä Ribeye. Kun 2,6 m pitkä jolla sitten nostettiin upouusiin taavetteihin, niin taljan köysi jäi hieman hinkkaamaan jollaa sekä keulasta että perästä. Jälleen kerran voidaan todeta veneilijän perusongelman eli ostimme yhtä kokoluokkaa liian lyhyen jollan. Kun vertailimme jollia naapurimme kanssa, niin jälleen ruoho vaikutti olevan vihreämpää aidan takana. Me ihailimme heidän sopivan kokoista jollaa ja he vuorostaan meidän tehdasasenteisia lähes huomaamattomia kääntyviä jollarenkaita. Joka tapauksessa kumpikin Ribeyen omistaja oli tyytyväinen alumiinipohjaiseen jollaansa.
Crosshaven on Corkin kaupungin lähialue. Corkiin on matkaa vain 25 km. Me pyörimme vain Crosshavenin kylän tuntumassa ja kiipeilimme kukkulaisia katuja ylös ja alas nauttien idyllisestä kylästä.
Sunnuntai-iltapäivästä osuimme sopivasti kohdalle, kun suositussa Cronins Pub & Mad Fish ravintolassa oli meneillään rento viikonlopputapahtuma, Soul and Seaford Street Feast. Koko perheen voimin paikalliset olivat lähteneet liikenteeseen. Bändi viihdytti ravintolan pihalla asiakkaita tunnetuilla covereilla. Pihakeittiössä oli tarjolla monenlaisia kalaherkkuja ja pubinpuolelta kukin kävi noutamassa kurkun kostuketta. Ne, jotka eivät enää ravintolan piha-alueelle mahtuneet, istuskelivat läheisillä nurtseilla nauttien myös ravintolan antimista ja kaikilla oli kivaa. Oli mukava yllätys löytää tämä ravintola juuri sunnuntaifestien aikaan, sillä juuri tätä ravintolaa meille suosittelivat X-posuren miehistön Ida ja Colin vieraillessamme Arklowssa.
Olisimme mielellään nousseet jokea ylös ja pysähtyneet viettämään pari päivää Corkissa. Odotimme kuitenkin toista akkulähetystä saapuvaksi Kinsaleen ja Andrusilla oli flunssa. Siispä jätimme Corkin väliin ja jatkoimme matkaa länteen.