Keskiviikko vierähti merellä, kun matkasimme Amblesta Port Edgarin satamaan 88 mailia. Jälleen matka alkoi mukavassa tuulessa ja pääsimme purjehtimaan, mutta jälleen päivän mittaan tuuli loppui ja jouduimme ajamaan moottorilla Port Edgariin saakka.
Edinburgh sijaitsee Firth of Forth lahden pohjukassa ja saavuttuamme lahdelle piirtyi Edinburghista linnoineen upea siluetti taivaanrantaan.
Saapuessamme satamaan oli jo pimeää, joten kiinnitimme Suwenan ensimmäiseen vapaaseen hammerhead paikkaan. VHF:llä annettiin kovan koillistuulen varoitus. Opaskirjan mukaan satamaan tulee eniten juuri koillis- ja itätuulilla maininkia, joten lisäsimme vielä kiinnitysköysiä ja tavallista enemmän fentsuja, jotta niitä ei tarvitse kesken yötä nousta lisäilemään.
Aamulla satamamaksua maksaessamme yritimme saada toisen paikan Suwenalle, mutta se ei kuulemma käynyt, kun kaikki ”tyhjillään olevat” paikat ovat varattuja. Paikalliset veneilijät tulivat meille oikein erikseen varoittamaan, että meillä on todella huono paikka ja meidän olisi syytä vaihtaa paikka, sillä kovassa swellissä laiturit heiluvat niin, ettei niillä pystykävelemään. Laiturit olivatkin kyllä todella ränsistyneet. Andrus palasi satamatoimistoon kysymään toiseen kertaan uutta paikkaa. Aioimmehan olla satamassa neljä päivää. Vastaus oli entistäkin tylympi. Koko vierailumme ajan nuo ”ah niin varatut” paikat töröttivät tyhjillään. No yhteen niistä harvoista pidemmille veneille sopivista paikoista saapui kyllä kahdeksan metrinen vene, jolle sopivia paikkoja olisi ollut kymmeniä muitakin. Swelli oli pahimmillaan aina alavedenaikaan, kun vesi pakkautui idästä suoraan satamaan, joten siinä sitä sitten rullattiin.
Muutenkin satamatoimiston kaksi tätiä olivat erittäin tylyjä. Kun Andrus yritti selvittää minulle lääkäriaikaa, sillä flunssani vaan jatkui ja paheni. Hän sai vastaukseksi, että lääkäriin on kahdenviikon jono. Pitkän tinkauksen jälkeen he lopulta suostuivat antamaan lääkärikeskuksen puhelinnumeron. Kun itse soitimme sinne, löytyi seuraava vapaa-aika heti samalle päivälle. Eikä tämä ollut ainoa oudosti hoidettu tai oikeastaan hoitamaton juttu tuossa satamassa. Olemme olleet sadoissa satamissa ja valitettavasti Port Edgarin satama oli kyllä pohjanoteeraus. Odotimme kyllä ihan muuta Skotlannin pääkaupungin satamasta.
Itse Queensferryn kaupunki oli mukavan oloinen pikku paikkakunta ja niin terveyskeskuksessa, kaupoissa kuin paikalliset veneilijät olivat todella ystävällisiä. Harmi vaan, että satamatoimiston väki ja sataman venetarvikeliikkeen myyjät olivat niin tylsistyneitä työhönsä.
Ehdottomasti parasta Edinburghin matkassa oli päivä, jonka vietimme minun entisten kilpakumppaneiden kanssa. Mary Ann Low ja Paul Noble ovat molemmat menestyksekkäimpiä skottiuimareita ja olemme uineet useissa Paralympialaisissa, MM- ja EM-kisoissa. Mary Annin kanssa olemme kilpailleet lukuisissa altaissa vierekkäisillä radoilla ja vuorotellen jompikumpi on noussut korkeammalle palkintopallille.
Lauantaipäivä vierähti rattoisasti veneellä rupatellessa ja kuulumisia vaihtaessa, mitä viime vuosien aikana on tapahtunut ja mitä muille entisille uimareille kuuluu? Kävimme myös yhdessä Edinburghin keskustassa, jossa Paul esitteli meille Skotlannin pääkaupunkia.
Se, mikä yhdistää uintiuraani ja nykyistä meidän purjehtimista, on ystävät. Niin aikoinaan uintimatkoilla kuin nyt seilatessamme Suwenalla tapaamme uusia ihmisiä, joista usein tulee myös pitkäaikaisia ystäviä.