Friisein saari Vlieland 8.6. – 10.6.

Lauantaina irrotimme köydet Borkumissa aamu kahdeksalta ja edessä oli pitkä matkapäivä, 13,5 tuntia ja 78 mailia, kohti Vlielandia. Pohjoistuuli edelleen jatkui, joten pääsimme purjehtimaan lähes koko päivän. Matkalla myös oli aika vaihtaa kesän toinen vieraslippu Suwenan oikeaan saalinkiin. Olipas Saksan lippu suolainen, kun laskin sen alas vaihtaakseni hollannin lipun tilalle. Itämerellä kun lippu ei juuri tule suolaiseksi.

Vlielandin Waddenhaven marinan sisäänajoväylä on vain 16 metriä leveä ja sen editse virtaa parhaimmillaan jopa neljän solmun virta. Sataman sisäänajossa tapahtuu säännöllisesti havereita, kun veneet pyrkivät läpi poikittaisen virran päästäkseen satamaan. Yksi sisäänajoväylän reunapylväistä joudutaan kuulemma säännöllisesti vaihtamaan uuteen, kun veneet jatkuvasti törmäävät siihen. Waddenhaven marinan webbisivulla on 4-sivuinen pdf-ohje, miten satamaan kannattaa saapua eri vuorovesivirroilla. Parasta on kuitenkin tähdätä slack tide –aikaan eli virranvaihtoon joko ylä- tai alaveden aikaan. Kun iltapäivästä tuuli alkoi moinata ja me puskimme hartaasti Pohjanmerellä vastavirtaan, päätimme pitää huolen, että saavumme satamaan illalla yläveden aikaan. Oli siis aika Perkinsin hieman avittaa purjeita ja loppujen lopuksi moottoripurjehdimme legistä 32 mailin verran.

Suunnitelmamme toimi ja pääsimme ajamaan satamaan juuri ylävedellä ilman virtaa. Satama oli kuitenkin jo täynnä, kuten meitä varoitettiin. Onneksi yksi kylkikiinnitysveneistä oli Suwenan pituinen teräsvene, jonka kylkeen kiinnityimme. Hollantilaiskapteeni ilmoitti heti meille, että hän on lähdössä sunnuntaiaamulla. Eihän siinä mitään, kun he olivat lähdössä vasta aamu yhdeksältä.

Vasta tarkistaessamme kiinnitysköysiä, kuului veneen paapuurin puolelta kumiveneestä topakka tervehdys. ”Hello Sir, Netherland’s customs, may we come aboard?” Kaksi erittäin ystävällistä tullimiestä astuivat Suwenaan ja he pyysivät meidän passit ja veneen paperit nähtäväksi. Siinä hetken he täyttivät kaavakkeita ja kyselivät kysymyksiä veneestä, miehistöstä ja reitistämme. Suurella mielenkiinnolla he kysyivät myös meidän Helgoland tax-free ostosten määristä. Kaikki oli kunnossa ja ystävällisten toivotusten myötä he poistuivat Suwenasta. On se heilläkin pitkät työpäivät, kun lauantai-iltana vielä kymmeneltä joutuvat veneitä tarkistamaan.

Sunnuntaina odotimme innokkaasti naapureiden lähtöä, jotta pääsemme siirtämään Suwenan kylkikiinnitykseen leveähkön laiturin kylkeen. Olimmehan saapuneet pyöräretkien paratiisiin, joten halusimme saada oman taitettavan tandemin ulos. Tandemin ulos roudaaminen on nimittäin ihan toinen juttu kuin pienten taitettavien retkipyörien kainalossa kantaminen.

Vlieland on yksi viidestä Hollannin Länsi-Friisein saarista ja se on todella suosittu retkeilysaari. Saarella on runsaasti pyöräreittejä. Me kävimme molempina päivinä pyöräilemässä ja retket olivat todella antoisia. Tiet ja polut mutkittelivat saaren ympäri dyynien, metsän, hevoslaitumien ja jopa pienten niittyjen lomassa. Saaren länsipää on pelkästään hiekkaa ja dyynejä. Pohjoisrantaan vyöryvät pohjanmeren aallot, kun taas eteläpuolella on Waddenzee. Vuoroveden paljastamalla merenpohjalla kävi kuhina, kun lukuisat erilaiset linnut etsivät kilvan syötävää. Vlieland on kerrassaan viehättävä saari.

Näin veneilijän näkökulmasta oli myös mukavaa, kun Oost-Vlielandin kylästä löytyi jopa kaksi hyvin varusteltua ruokakauppaa, Koop ja Spar. Varsinkin kun meillä oli pyörä käytössämme, saimme ruoat näppärästi veneelle ilman että kädet ovat jälleen kasvaneet pituutta. Jos kotona tulisi kannettua kaikki ruoka käsissä kotiin, niin turhia ostoja tekisi varmasti vähemmän ja voisipa jopa pari kiloakin jäädä omalta vyötäröltä kaupan hyllyjen kannettaviksi 🙂

Suwenan perässä oli mielenkiintoinen perinteinen hollantilaisvene. Sen molemmilla sivuilla on erilliset nostokölit, joita vuorollaan käytetään aina suojan puolella. Tällaisia veneitä olemme nähneet jo jonkin verran ja ne näyttävät tosi hauskoilta keskellä alaveden paljastamaa hiekkarantaa. Toivottavasti ovat kuitenkin muistaneet laittaa koukun ulos, jottei nousuvesi vie venettä sillä aikaa kun veneen miehistö on rannalla jaloittelemassa ja rentoutumassa.