Esteponasta Suwenan purjehdus jatkui 28 merimailin verran Fuengirolaan. Päivä oli sumuinen ja tuuleton, joten moottoroimme koko matkan Fuengirolaan.
Fuengirolassa on pieni ankkurointialue sataman sisäänajon kohdalla, jonne mahtuu vain muutama vene. Se oli valitettavasti jo täynnä. Ei ollut mitään saumaa, että olisimme sinne mahtuneet.
Vaikka oli elokuun loppu ja pahin elokuun lomasesonki oli jo ohi, koko Aurinkorannikon venesatamat pullistelivat veneitä. Esimerkiksi Marbellan molemmat satamat olivat tupaten täynnä, ettei sinne ollut mitään tsäänssiä saada yhtä paikkaa. Fuengirolastakin saimme suurin piirtein viimeisen paikan, joten veneilykesä on täällä edelleen täydessä vauhdissa.
Saimme laituripaikan A-laiturista, joka osoittautui myös bileveneiden lähtölaituriksi. Muutaman tunnin välein singahti laituristamme turistivene merelle nousuhumalaisen turistiryhmän kanssa. Satama myös sijaitsee Fuengirolan keskustan edustalla ja suurin osa Fuengirolan vilkkaasta yöelämästä biletetään juuri sataman edustan diskoissa. Pitkä rantapromenadi ja huikeat määrät ravintoloita takaavat sen, että Fuengirolassa et jää nälkäiseksi.
Yksi isoimpia jännityksen hetkiä oli, kun Gibraltarin jälkeen kiinnityimme Esteponassa vuosien jälkeen ensimmäisen kerran med-mooring -kiinnityksellä. Med-mooring on yleisin kiinnitys Välimerellä. Kun ostimme Suwenan 2011, Nauticatin veneveistämö suunnittelin meille lankonkin kaikkine kiinnityshiluineen, jotta pääsemme Välimerellä maihin. Siitä ehti useita vuosia vierähtää ennen kuin jouduimme tosi toimiin. Piti todella miettiä, mistä edes kaikki lankonkin kiinnitysosat löytyvät monen vuoden säilyttämisen jäljiltä. Lankonki itse on matkustanut omassa telineessään kaikki nämä vuodet kanssamme kohti etelää.
Yhden lisähaasteen lankonkihärdelliin vielä hankimme Englannissa, kun Suwena sai taavetit ja jollan roikkumaan peräänsä. Nyt kaikki hyvin suunnitellut taljat eivät sitten toimineetkaan, koska jolla jää tielle. Fuengirolassa oli aikaa suunnitella uusi köysihässäkkä, jolla saamme lankonkin nostettua irti laiturista poissa ollessamme.
Onneksi Välimerellä näyttää, että satamaheijari tulee vastaanottamaan venettä med-mooring laitureissa. Saa nähdä, kuinka kauan Suwenan kiinnittäminen on minulle jännityksen paikka, sillä Andrusin peruuttaessa venettä laituriin, minä menen uimatasolle peräköyden kanssa valmiiksi. Joskus heijarit tervehtivät ääneen ja joskus vain nyökkäävät. Minun pitää saada hänet puhumaan, jotta tiedän mihin suuntaan ja kuinka kauas heitän hänelle köyden. Lisäksi marineron pitää heittää köysi minulle takaisin niin, että saankin sen kiinni eli minun pitää saada hänet ymmärtämään järkyttymättä, että sokea henkilö on siepparina vastapuolella. Fuengirolassa jännityksestä huolimatta kaikki meni tosi hyvin.
Kun peräköydet olivat kiinni Suwenan takaknaapeissa, oli Andrusin aika kaivella suojahanskat käsissä limanuljaska med-moorin köysi venehaan avulla satamanpohjasta ja kiinnittää se keulaknaappiin. Se on ällöttävä moskamäärä, mitä med-moorin köysi tuo kannelle, joten peruskiinnitystaaskien jälkeen on nyt uusi lisätyö, huuhdella kannelta lieju pois ennen kuin marinaelämä voi alkaa.
Olimme jo pitkään eri satamissa pyörähtäneet kaikissa mahdollisissa venetarvikeliikkeissä, jotta saamme ostettua Suwenalle kunnon suuret ja jykevät metallijoustimet. Swelli on Välimeren satamien todella yleinen haaste ja kunnon joustimet ja paksut peräköydet ovat ehdottomat. Fuengirolasta löysimmekin suuren venetarvikeliikkeen, joka oli todella hyvin varustautunut. Muutenkin se oli ehdottomasti paras Costa del Solin venetarvikeliikkeistä ja asiakaspalvelu on erittäin ystävällistä ja ammattimaista. Suwena saikin Fuengirolan tulijaisina mukaansa usean kilon painavat teräsjoustimet ja ranteen paksuiset joustimiimme kaupassa pleissatut ja määrämittaiset peräköydet. Näillä on mellevää valmistella Suwenaa tulevaan talveen, kun palaamme myöhemmin takaisin La Lineaan, jossa Suwena tulee talvehtimaan.
Fuengirolan visiitistä vietimme vain yhden päivän varsinaisesti Fuengirolassa, sillä meidän pääkohde oli Malaga, jonne oli näppärää mennä lähijunalla.
Fuengirolassa riittää tekemistä ja puuhaa niin päivisin kuin yöelämässäkin, ja teimme hupaisan huomion ravintoloiden terassien elämästä!
Mistä tunnistaa turistin? Turisti istuu iso tuoppi tai suuri viinilasi edessään. Kun taas espanjalaiset istuskelevat pienen oluen ”pequeña cerveza” tai pienen hanaoluen ”caña” kanssa. Pikku olut 2-2,5 dl paikasta riippuen. Pikku olsassa on se hyvä puoli, että etelän hellepäivänäkään olut ei ehdi lämmetä tuopin pohjalle ja saa rauhassa seurustella ystävien kanssa olutta särpien.
