Genaakkerin trimmaus

Genaakkeri on ehdottomasti meidän lempipurje. Kun purjehdimme Ranskassa Normandian rannikolla Calaisista Dieppeen 82 merimailin matkan, oli jälleen sopiva keli genaakkeripurjehdusta ajatellen.

Meillä on North Sails G3 sukkagenaakkeri, jonka purjepinta-ala on 114 m2. Andrusin luettua todella hyvän lehtijutun genaakkerintrimmauksesta Yachting Monthly – lehdestä, päätimme vähän virittää oman genaakkerin jalustamista.

Meidän keulapuu on Rocna-ankkurin vuoksi hieman tavanomaista lyhyempi. Viime talvena keulapuun etuosaan hitsattiin uusi teräslenkki juuri genaakkeria varten. Lehtijutun ansiosta päätimme kokeilla säädettävää halssikulman köyttä. Ensin kiinnitimme uuteen lenkkiin blogin, jonka läpi pujotimme halssikulman säätököyden. Veimme köyden mastolle, jossa jälleen pujotimme sen kulkemaan spiirapuomin alagaijan blogin kautta. Nyt halssikulman säätököyden voi laittaa mastolla joko knaapille tai vinssille.

Aiemmin meillä on ollut kiinteä halssikulman säätököysi, jossa pituus on pitänyt säätää valmiiksi ennen purjeen nostamista. Kun genaakkeri on vedossa, kohdistuu juuri halssikulmaan niin suuri veto, ettei ole puhettakaan mennä availemaan solmuja muuttaakseen köyden pituutta.

Säädettävällä halssikulman köydellä oli huomattavasti helpompaa trimmata purjetta, kun tuulikulmat vaihtelivat. Uudella virityksellä saimme huomattavasti enemmän irti genaakkerista. Calais – Dieppe legillä tuuli pyöri, joten pääsimme todella trimmaamaan genaakkeria tuulikulmien vaihdellessa.

Kun purjehdimme sivutuulessa, kiristimme halssikulmaa. Tällöin purjeen etuliikki kiristyi ja genaakkerista tuli enemmän genoa tyyppinen. Pystyimme purjehtimaan jopa 60 asteen sivuvastaisessa tuulessa.

Kun tuuli kääntyi lähes myötäiseksi, löysäsimme sekä halssikulmaa että skuuttia ja laskimme myös hieman purjetta fallilla. Tällöin purjeesta tuli enemmän puolipallo ja se muistuttaa enemmän spinaakkeria.

Täysin myötäisessä genaakkeri meinasi kaatua kasaan, joten lisäsimme sen kaveriksi isopurjeen. Laitoimme ison virsikirjalle preventterin avulla, jolloin aallokosta huolimatta genaakkeri pysyi ylväästi täynnä.

Kun taas olisi ollut jiipin vuoro ja purje alkoi osoittaa kasaan menemisen merkkejä, teimme isolla mielenkiintoisen huomion. Siirsimme nimittäin ison genaakkerin kanssa samalle puolelle. Järjen vastaisesti se toimi ja purje pysyi hyvin ylhäällä, eikä tarvinnut jiipata. Ilmeisesti isopurje ohjasi takaa tulevan tuulen sopivasti genaakkerille, vaikka ne olivat kumpikin samalla puolella. Purjehdimme ”genaakkeri väärällä halssilla” jopa tuulikulman ollessa 135 astetta.

Nyt kun genaakkeria on päässyt käyttämään useampaan otteeseen, on purjeen nostamiseen ja laskemiseen alkanut tulla hyvää rutiinia. Olen huomannut, että genaakkerisukan purjepussiin laittaminen kannattaa tehdä siten, että kun Andrus laskee fallilla sukkaa, alan pakata pussiin sukkaa noin muutama metriä kauluksen yläpuolelta. Kun näin purje on taiteltu pussiin, saan lopuksi laitettua sekä fallinurkan että sen viereen nätisti kauluksen nostoköysineen. Seuraavalla kerralla purjeen nostaminen on todella näppärää.

Purjehtiminen on siinä mielessä mielenkiintoista, että kokeilemalla uusia juttuja, saa trimmattua purjeet paremmin. Sitten olosuhteet muuttuvat ja saat aloittaa virittämisen alusta. Eipä ihme, että purjehdusta kuvataan usein sanonnalla, ”Kun köydet ovat irti, olet jo perillä”.