Gibraltarinsalmi 5.7. – 6.7.

Irrotettuamme köydet Vila Real de Santo Antóniossa jäi kolme Portugalin vuotta taaksemme ja suuntasimme Suwenan kokan kohti Espanjaa ja Välimerta. Ensimmäisen päivän etappi oli Cadiz.

Tämän kesän kuumimpia puheenaiheita purjehtijoiden kesken ovat olleet veneitä kohti hyökkäilevät orcat eli tappajavalaat. Eniten orcia on nähty Cadizinlahden ja Gibraltarinsalmen välissä. Ne saattavat tulla tönimään venettä ja muutamalta veneeltä ne ovat puraisseet peräsimen rikki tai kokonaan irti aiheuttaen jopa veneen uppoamisen. orcaiberica.org nettisivulle on kerätty havaintoja orcien liikkeistä, ja sieltä löytyy myös hyvät turvaohjeet, missä ja miten orcien läheisyydessä tulee veneiden toimia? Todellisuuden nimissä on kuitenkin epäselvää, että auttaako mikään näistä neuvoista orcien hyökätessä. Parasta on peruuttaa hitaasti pois päin orcista, jos mahdollista.

Andrus oli jo useamman päivän seurannut Marinetrafficista veneitä, joilla on lähettävä AIS, mistä veneet ovat tätä merialuetta nyt orcien vuoksi ylittäneet? Lähempänä rantoja orcat ovat hyökkäilleet vähemmän. Pohdimme, että mennäänkö Cadiziin rannan läheisyydessä vai suoraan meren yli? Viime viikon kuluessa kaikki Portugalista Cadiziin menneet veneet ovat menneet suoraan yli, joten mekin päätimme tehdä niin. Säästyyhän siinä aikaa ja maileja, mutta orcavaara on isompi.

Matkaa Cadiziin tuli yhteensä 56 merimailia. Meillä oli kova into purjehtia. Päivä oli lähes tuuleton ja vain hetkeksi tuuli nousi yli kymmeneen solmuun, joten kauaa emme ehtineet purjeita tuulettaa ennen kuin tuuli moinasi jälleen. Matka enimmäkseen taittui moottorin kehrätessä ja auringon paistaessa.

Tuulettomuus teki meille ikävän tempun, sillä kesken matkaa rannikolta leijui sakea, öklöttävän keltainen, karsean hajuinen lemusaastepilvi, joka jäi leijumaan merelle melkein kolmeksi tunniksi. Mikä lienee teollisuuslaitos siellä rannikolla mahtaa ollakaan? Kyllä me kaipasimme tuulta kipeästi raikastamaan ilmaa!

Muuten matka kyllä sujui leppoisasti. Aurinko paistoi ja maili maililta lähestyimme Cadizia ja Puerto América vierasvenesatamaa.

Cadizissa ajetaan kaupallisen sataman läpi sen takana sijaitsevaan vierasvenesatamaan. Ja totta kai juuri ajaessamme kaupallisen sataman läpi, lähti sieltä rivakasti suuri risteilylaiva merelle. Väistettyämme suurempaa sisarta, ajoimme Puerto American satamaan sisälle ja saimme hyvän laituripaikan.

Kaikissa oppaissa varotetaan Gibraltarinsalmen kovasta merenkäynnistä, varsinkin itätuulella. Suurin osa ajasta Gibraltarinsalmessa vuorovesivirta on lännestä itään eli Välimerelle päin. Virta vastaan tuuli nostattaa ikävän aallokon, johon me emme halunneet lähteä.

Olimme jo muutaman päivän seuranneet tuuliolosuhteita ja pähkäilimme, milloin menemme salmeen? Ylihuomiseksi oli jo useamman päivän ajan luvattu kovaa itätuulta, joten yksi vaihtoehto oli, että jatkamme matkaa ennen itätuulen eli Levanten saapumista. Toisaalta olisi ollut kiva jäädä pariksi päiväksi tutkimaan Cadizia. Sen historiallista keskustaa on kovasti kehuttu. Nauttiessamme Cadizissa myöhäistä päivällistä oli aika tehdä päätöksiä. Ja päätimme, että meidän on parasta kiiruhtaa La Lineaan Suwenan vuosipaikalle, sillä kotilennotkin jo häämöttivät edessä.

Näin ollen Cadiz jäi tällä kertaa tutkimatta. Satamasta historialliseen keskustaan on lähes neljän kilsan kävely suuntaansa, joten iltakävelykään ei houkutellut, ja aamulla matka jatkuu taas.

Keskiviikkoaamulla lähdimme kohti Gibraltarinsalmea ja Välimerta ehtiäksemme perille ennen pimeäntuloa ja saapuvaa Levantea. Edessä oli taas tuuleton päivä, joten matka taittui koneen voimin koko 71 merimailin verran.

Tällä legillä saimme jälleen pari merkittävää etappia lokikirjaamme. Tuntui huikealta purjehtia pitkin Gibraltarinsalmea kahden mantereen välissä, Afrikka oikealla ja Eurooppa vasemmalla puolellamme. Gibraltarinsalmi on kapeimmillaan vain 14 kilometriä eli alle 8 merimailia leveä, mutta sitäkin vilkkaampi merireitti. Nimittäin kaikki Välimerelle tulevat tai vastaavasti Atlantille saapuvat lukuisat laivat kulkevat Gibraltarinsalmen läpi.

Toinen etappimme oli ilman muuta Manner-Euroopan eteläisimmän pisteen, eli Punta de Tarifan ympäri purjehtiminen. Monen monta Euroopan nurkkaa olemmekin Suwenan kanssa ehtineet kiertää ympäri.

Matka salmen läpi oli todella leppoisa. Saimme nauttia kahden mantereen maisemista ja lukuisista laivoista ja veneistä, ja aallokkoa ei ollut lainkaan.

Saavuttuamme Gibraltarinlahdelle tai espanjalaisittain Algecirasinlahdelle posahti plotterinnäyttö täyteen kaikenlaisia aluksia. Ankkurissa oli laivoja ja tankkereita. Lahden halki sukkuloi ristiin rastiin niin veneitä kuin laivoja. Esimerkiksi pikalautat Afrikan eri kaupunkeihin lähtivät Algecirasin matkustajasatamasta ja kiihdyttivät yli 25 solmuun ankkuroitujen laivojen välissä. Kippari sai olla tarkkana, jotta pääsimme turvallisesti kaikkien laivojen välistä Gibraltarinlahden toiselle puolelle Alcaidesan satamaan. Huh, vipinää riitti ihan aallonmurtajalle saakka. Tällä lahdella ei kenenkään tarvitse olla yksinäinen 😊